17.03.2016

Tasa-arvoista päivää – Minna Canthia tarvitaan edelleen

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää, jota vietetään 19. maaliskuuta! Ei mieltä ylentäviä uutisia: Laskimme VOS-puheteattereiden ja Suomen Kansallisteatterin kotimaisten kantaesitysten näytelmäkirjailijoiden ja käsikirjoittajien määriä sukupuolen mukaan. Tarkastelussa olivat viisi viimeistä näytäntökautta. Hämmentävää. Näytäntökautena 2014–2015 49 % (71 kpl) kotimaisista kantaesityksistä oli miehen tai useampien miesten kirjoittamia, naisen tai useiden naisten kirjoittamia oli 31 % (44), loput olivat työryhmien. Laskevalla käyrällä naisten osuus, miesten nousevalla.

Onko naisen teksti suurempi riski kuin miehen? Onko nainen suurempi riski kuin mies? Onko mieskirjailija tunnetumpi kuin naiskirjailija? Valitsevatko miesjohtajat ja miesohjaajat miesten kirjoittamia tekstejä?

Suomen Kansallisteatterin Pohjalla ja Taikateatteri 13:n Outsider Kolumbiassa

Bogotássa Kolumbiassa järjestetään joka toinen vuosi yksi maailman suurimmista teatterifestivaaleista, Festival Iberoamericano de Teatro. Festivaali kohdistaa tänä vuonna katseensa Pohjoismaihin. Tälle tarkkaan kuratoidulle festivaalille on Suomesta valittu kaksi esitystä. Kovassa seurassa ollaan. Taikateatteri 13:n (Janne Raudaskoski) Outsider-esitykset on festivaalilla jo nähty. Hyvä tunnelma ja vastaanotto! Pohjalla-esityksen (ohjaus Janne Reinikainen) matkassa on 12 näyttelijää, yhteensä 27 ihmistä. Ensimmäinen veto ensi keskiviikkona 23.3. ”If you have never seen this classic piece by Maxim Gorky, this Finnish mise-en-scène, unbridled and poetic, will only force you to love it.” 

Melkoinen yhteinen voimanponnistus oli saattaa Pohjalla Bogotáan. Vierailun rahoitus tuli pääosin pohjoismaisista rahastoista. Useilla mailla on tämäntyyppisiä vierailuja varten erillistä kansallista tukea. Ei meillä.

Maailman teatteripäivä 27.3.

Maailman teatteripäivä osuu tänä vuonna pääsiäissunnuntaihin. Niinpä viestiä kaiutetaan jo aikaisemmin. Tämän vuoden julistuksen on kirjoittanut Anatoli Vasiljev. Julistuksensa lopuksi hän puhuu teatterista, jota emme tarvitse: ”On vain yhdenlaista teatteria, jota kukaan ei tarvitse: poliittisten pelien, poliittisten ”hiirenloukkujen”, poliitikkojen ja politiikan teatteria. Ei tarvita yksilöiden tai yhteisöjen päivittäisen terrorin teatteria, ei ruumiiden, veristen katujen ja aukioiden teatteria kaupungeissa tai maaseudulla, ei uskontojen ja etnisten ryhmien välisten yhteenottojen teatteria.”

ITI on julkaissut aiempina vuosina Maailman teatteripäivän julistuksia videoina eri maista. Hienoa, että saamme Suomen Kansallisteatterin ja Svenska Teaternin videojulistukset. Kiitokset myös Teatteri Totille, jolta saimme jo julistuksen viittomakielellä. Teatteri Totti, TINFO ja Suomi ovat tässä edelläkävijöitä!

Ei ranking-mantraa

Yliopistot kamppailevat rakenteellisen kehittämisen ja leikkausten kurimuksessa. Rakenteellista kehittämistä tehdään sekä yliopistojen sisällä että niiden välillä. Yksikkörakenteita mietitään uusiksi, kenen kanssa mennä kimppaan isommiksi yksiköiksi. Yliopistoissa työskentelevät ovat kovilla. Saavutuksia pisteytetään, vaikuttavuutta mitataan. Erilaista ranking-listaa riittää.

Kansainvälisellä kilpailukyky-, innovaatio- ja huippututkimuslogiikalla humanistiset ja yhteiskuntatieteet voi lopettaa saman tien, lyödä pienten yliopistojen ja vähän suurempienkin hynttyyt yhteen ja ryhtyä ostamaan huippuja.

Taidealan RAKE-selvityksessä todetaan, ettei ole järkeä kilpailuttaa taidealalla toimivia yliopistoja keskenään. Sen sijaan on huolehdittava siitä, että ”Suomi tunnistetaan kansainvälisen taiteen ja luovuuden kärkimaana”, löydetään Suomen kehittämiseen ”uusia, luovia ja ennakkoluulottomia näkökohtia” tai että innovaatioajattelua laajennetaan taiteella, luovuudella ja kulttuurisella osaamisella”. Lisäksi Taide-RAKEn mielestä pitäisi selvittää taiteentutkimuksen ja taidekasvatuksen tilanne. Tällaista selvitystähän oli turha etsiä torsosta humanististen tieteiden RAKEsta.

Luovuus, tuotteistaminen, innovaatio, talouskasvu, vaikuttavuus

Taiteesta ja kulttuurista on tullut 2000-luvun kuluessa osa taloutta ja innovaatioihin perustuvaa kilpailukykyajattelua. Tony Blairin New Labour toi luovat alat osaksi puolueensa kulttuuripolitiikkaa. Tässä nyt sitten sinnitellään. I blame you, Tony Blair! Kiasmassa tuli juuri sopivaan saumaan. Kohta tarvitaan taiteilijoiden, humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden suojeluohjelma. Uhanalaisia lajeja. Tässä artikkelissa kritisoidaan taloudellista toimeliaisuutta korostavaa yrittäjyyseetosta. Kansalaisuus kateissa, tilalla ihmiset, jotka ovat itse itsensä yrityksiä. Että sillee.

Taide uhan alla

Muusikoiden ja säveltäjien ilmaisuvapautta puolustava Freemuse on julkaissut vuosittaiset tilastonsa. Vuonna 2015 kolme taiteilijaa kuoli, 15 uutta vankeutta, 31 jatkaa vankeuttaan, fyysisiä hyökkäyksiä, syytteitä, 292 sensuuritapausta.

Näyttelijä ja robotit

AlphaGO -tekoäly voitti GO-lautapelin maailmanmestarin.

Tämä uutinen laittoi miettimään, miten kaikin tavoin tekoäly voi matkia ihmisen hermostoa. Tutkijat miettivät, mitä näyttelijät voivat opettaa roboteille vuorovaikutuksesta. HRI – Human Robot Interaction. Kiehtovaa!

Kirjallisuus ilman rajoja – suorana verkkolähetyksenä

Monikielisyysnäkökulmaa tarvitaan. Kirjallisuus ilman rajoja -seminaari 18.3. on täynnä. Ei ihme, ohjelma on suunnattoman mielenkiintoinen. Seminaarin voi onneksi nähdä suorana verkkolähetyksenä. Seminaarissa pohditaan monikielisten kirjailijoiden asemaa Pohjoismaissa ja kirjallisuuden liikkuvuutta yli kieli- ja kansallisuusrajojen.

Teatteri ilman rajoja – Teatteri Telakan Digihattupelissä

Vuoden teatteriksi valitussa Teatteri Telakassa on juuri ollut Hassan Blasimin Digihattupelin ensi-ilta.

”Eräänä tämän katoavaisen maailmamme talviyönä eräs melankolinen hiiri päätti tehdä lopun siitä kauhusta, nöyryytyksestä, avuttomuudesta ja voimattomuudesta, jonka vangiksi oli joutunut. Ensimmäinen kohtalonaskel oli uhmata Jumalaa, rikkoa Herran opetuksia, joiden mukaan jokainen luojanluoma puhuu omalla kielellään. Hiiri päätti alkaa puhua ihmisten kielellä tietäen, että joutuisi vastuuseen kielletyn teon seurauksista. Varhain seuraavana päivänä perhe istui raukeina aamiaispöytänsä turvassa. Hiiri pamautti 'Huomenta!' ja sillä hetkellä muuttuivat asemat pelon pelilaudalla: hiiri kasvoi hirmuliskon kokoiseksi.”

Pakolaisesta suomalaiseksi

Punainen Risti ja Teatterikorkeakoulu järjestävät rasisminvastainen päivän ja tapahtuman Pakolaisesta suomalaiseksi – kotoutumista ja yhdenvertaisuutta yhteisvoimin.

Mihin taidetta tarvitaan?

Martti Suosalo Kansallisgalleria kampanjassa.

Ei teatterilaiva uppoa!

Kaikki Svenskaniin tähän immersiiviseen kokemukseen! Titanic on kaikkea muuta kuin katastrofi. Se on ylösnousemus, uusi alku. Uusi alku omalla tavallaan oli jo Sånger vid randen av ett grått hav. Jos teatteri johonkin kuolee, niin se kuolee varman päälle pelaamiseen. Eikö juuri näin suomenruotsalaisen teatterin identiteettiään tule pohtia, näyttää mitä kaikkea teatterin halukone voi tuottaa ja hamuta kohti tuntematonta. Se tulee myös näyttäneeksi, miten kaukana eri teatterisukupolvien maailmat toisistaan ovat.

Onnittelut Svenskanille, onnittelut Johan Storgårdille, joka on antanut leikkikentäksi suuren näyttämön ja tekee munaskuitaan myöten häpeilemättömän roolityön teatterinjohtajana tässä metateatterileikissä, joka ei silkkihansikkain johtajaansa käsittele. Onnittelut koko ensemblelle, Svenskanin omille näyttelijöille ja S-laitoksen näyttelijäopiskelijoille. Onnittelut Akse Petterssonille, Tom Kumlinille, Ville Seppäselle, Kasperi Laineelle ja Pirjo Ristolalle. Tässä on sellainen äänimaisema, että ryhdyin tosissani katselemaan ympärilleni, rysähtävätkö seinät ja rakenteet. Ja maaginen hetki ennen väliaikaa: Johan tanssii kevein askelin. Titanicin haluan nähdä monta kertaa, erityisesti sen lopun. Vain teatteri pystyy tähän!

Dramapoddenilta kuultavissa Tomas Janssonin ja Akse Petterssonin keskustelu.

Kieli ei tule olemaan kenellekään este. Esitys tullaan tekstittämään suomeksi! Hyvä Svenska Teatern! Lisää saavutettavuutta.

twitter.com/tinfotweets