12.11.2020
Täsmähoitoa
Taiteilijat töihin, kun tavoitellaan ihmisten hyvinvointia ja terveyttä, uusi käsikirja aiheesta on nyt saatavana. Näytelmäkirjailija Otto Sandqvist kertoo tekstinsä tiestä teokseksi Mad Housen näyttämölle. Viikkoraportti zoomaa tinfolaisten työarkeen. Linnea Staran Huomioita tällä viikolla.
TINFO tällä viikolla
Viikkoraportti
Viime viikolla TIP-Fest tarjosi hienoja kokemuksia valkokankaalla ja vanhojen rakennusten ullakoilla, hedelmällisiä keskusteluja käytiin. Maanantaina saimme lähetettyä ensi vuoden toiminta-avustuksen hakemuksen toimintasuunnitelmineen Opetus- ja kulttuuriministeriölle. Tiistaina osallistuimme etätyön ergonomian ja hyvinvoinnin etäluennolle (keinoja löytyy!), ja keskiviikkona jatkoimme kansainväliselle yleisölle suunnatun TINFO-esittelyvideon käsikirjoittamista ja aineistojen keruuta ja valmistamista.
Väliin mahtuu tapaamisia niin etäällä kuin ihan livenäkin, näytelmien ja raporttien lukemista, tilastojen keruuta ja raportoinnin valmistelua, tämän TINFO-tiedotteen kokoamista ja artikkeleiden kirjoittamista. Aika rientää ihmeellisellä vauhdilla marraskuussa!
Huomenna Julius Caesar saa ensi-iltansa Klockriketeaternissa, 20 vuotta edellisen, Tampereen Työväen Teatterin tuotannon jälkeen. Helsingissä teos on nähty tätä ennen 61 vuotta sitten, mikäli Kansallisoopperan tuotantoja ei lasketa. Ensi viikolla sitten seurataan Baltic Circleä, Turun Finfr!nge -festivaalia ja lontoolaisen Cut the Cord -teatterin järjestämää Sustainable Leadership in the Arts -seminaaria, jossa muun muassa Janne Saarakkala puhuu taiteellisen johtamisen tulevaisuudesta.
Taidepolitiikkaa!
Taidetta hoivatyöhön
Taiteen edistämiskeskus (Taike) julkaisi tiistaina Pia Hounin, Isto Turpeisen ja Johanna Vuolaston kirjoittaman Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirjan. Kirja löytyy myös Taiken verkkosivuilta ilmaisena digijulkaisuna. Käsikirja on käyttöläheinen tietopaketti, jossa kattavasti käydään läpi taiteen hyötyjä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Siinä kerrotaan, kuinka taiteilija palkataan, miten heidän työnsä rahoitetaan ja miten vaikutuksia mitataan. Käsikirjan eetos on, että taiteilijat työllistyisivät yhä enemmän sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja ennaltaehkäiseviin palveluihin ja että aloilla ymmärrettäisiin paremmin myös taiteilijoiden lähtökohtia.
Poimintoja julkaisusta:
- Ihminen, joka harrastaa tavalla tai toisella taidetta yli sata tuntia vuodessa, voi psyykkisesti paremmin kuin ne, joilla ei ollut taidekokemuksia tai niitä oli alle 100 tuntia vuodessa.
- Ihmisen sosioekonomisella asemalla on suuri yhteys siihen, kuinka paljon hän osallistuu kulttuuripalveluihin, mutta koetun terveyden ja tyytyväisyyden paraneminen ja vähäinen masentuneisuus eivät koetun taiteen määrään liittyvissä tutkimuksissa riippuneet tästä.
- Murrosikäisten ylipainon hoidossa draamamenetelmillä on onnistuttu parantamaan asennetta, ruokavaliota ja liikuntakäyttäytymistä sekä alentamaan kehon painoindeksiä.
- Teatteritoiminnan avulla on mahdollista lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja parantaa sosiaalisia taitoja, jopa alle kouluikäisten kommunikaatiota voidaan parantaa teatteriharrastuksen avulla.
- Teatterilähtöisten menetelmien avulla voidaan parantaa viestintätaitoja, ja lisätä empatiataitoja.
- Teatterilähtöisten menetelmien avulla voidaan lisätä itsetuntemusta, vähentää esim. mielen sairauksiin liittyvää stigmaa ja muokata asenteita.
- Draamapohjainen vertaisopetus voi tukea vastuullista päätöksentekoa, parantaa hyvinvointia ja vähentää väkivaltaan alistumista.
- Hoitolaitoksissa teatteritoiminnalla on positiivisia vaikutuksia ikäihmisten muistiin ja toimintakykyyn, toiminta vähentää ahdistusta ja kipua ja parantaa mielialaa ja hoitoihin sitoutumista.
- Teatterissa käyminen lisää ikäihmisten sietokykyä ja kognitiivista aivotoimintaa.
- Ruotsissa sairauspoissaolot masennuksen- ja uupumisoireiden johdosta vähenivät kuntatyönantajien kehiteltyä taiteilijaresidenssitoimintaa työpaikoilla.
- Britanniassa kulttuuriresepti (Arts on Prescription) on parinkymmenen vuoden aikana osoittanut, että tarpeettomat lääkärikäynnit, lääkemääräykset ja päivystystapaukset vähenevät, jos potilaita voidaan ohjata yhteisölliseen taidetoimintaan (perusterveydenhuolto on vähentynyt 37 % ja erikoissairaanhoito 27 %).
- EU:n terveysbudjeteista käytetään 3 % ennaltaehkäisyyn ja 97 % hoitoon.
Tänä iltana suuntaankin askeleeni Kaapelitehtaalle, jossa Höyhentämön Losing the Concept(s) of Self – But Still Talking sanoo “jäljittelevänsä esityksen muodossa hetkiä, joissa kadotamme itsemme ja maailman sen kaltaisina kuin olemme ne mieltäneet. Kunnes taas: puhe jatkuu, liike jatkuu, maailma on entisensä – sitä kuitenkaan enää olematta”. Esitys on osa Höyhentämön Demokratian Autopsia -ohjelmaa. Seurattuani intensiivisesti Yhdysvaltojen vaaliprosessia näinä viimeisinä viikkoina, nämä havainnot tuntuvat erityisen ajankohtaisilta. Jospa teatterissa käyminen edistäisi hyvinvointia ja täsmähoitona auttaisi tätä turhautuneisuuden tunteen sietämistä?
En annan röst
Otto Sandqvist, dramatiker
På lördag har föreställningen Magnum premiär på Mad House. Magnum är en föreställning som undersöker begär, fantasi, identitet, kroppslighet, sårbarhet och konst under senkapitalismens era.
Dramatikern och dramaturgen Otto Sandqvist, har sedan han utexaminerades från Teaterhögskolan år 2017 skrivit pjäser, teatertexter, hörspel och dramatiseringar, som har fått sina urpremiärer bland annat på Teater Viirus, Svenska Teatern, dansteater Zodiak och under Hangö Teaterträff. Sandqvist är särskilt intresserad av installations- och speldramaturgier, och har i sina texter blandat postdramatiska texter med nutidsföreställningens former.
Dramatikern och dramaturgen Otto Sandqvist, har sedan han utexaminerades från Teaterhögskolan år 2017 skrivit pjäser, teatertexter, hörspel och dramatiseringar, som har fått sina urpremiärer bland annat på Teater Viirus, Svenska Teatern, dansteater Zodiak och under Hangö Teaterträff. Sandqvist är särskilt intresserad av installations- och speldramaturgier, och har i sina texter blandat postdramatiska texter med nutidsföreställningens former.
Några dagar innan arbetsgruppens premiär, berättade Sandqvist mer om processen bakom Magnum. Jag frågade honom ifall han observerat nya, absurda aspekter av senkapitalismen under den senaste veckan?
Otto Sandqvist: Jag vet inte, jag har under en längre tid i första hand försökt få verket att fungera. I föreställningar som den här är tankearbetet föreställningens kärna, men man försvinner också in i det i nåt skede. Efter en viss tid går det inte längre att hålla en objektiv förhållning till texten och göra en tematisk analys som går att artikulera. Igår tänkte jag att vi behandlar åtrå och transformationer, och att vi försöker hitta uppriktighet i ett landskap som är överkommersialiserat och materialistiskt. Men just nu – under processens slutskede – försöker vi få allt i den logik vi byggt upp inom föreställningen att fungera.
Min process med texten började redan någon gång under slutet av år 2017 och i början av 2018. Jag ville fortsätta med den form och det tema som jag arbetade med i min pjäs Celeste. Men det gick ett år och jag fick inget skrivet, eller snarare, det jag skrev var ytligt – nog viktigt – men levde inte upp till mina egna krav. Den aktiva skrivprocessen har pågått från mars förra våren fram till den här hösten. När coronakrisen kom försvann ett annat arbetsuppdrag, men å andra sidan fick jag mer tid för att skriva.
Mina dramaturger Sofia Aminoff och Sinna Virtanen fick mig att kontextualisera den text jag skrivit inom ett större sammanhang. Tillsammans med ljus- och ljudplanerarna och föreställningens scenograf försökte vi hitta varandra genom att läsa texten och diskutera vad vi ser och hör i den. Vi har jobbat tämligen kollektivt inom arbetsgruppen under de senaste sju, åtta veckorna.
Det finns fördelar med att jobba med egna texter, men jag jobbar också intuitivt och gör inte upp planer för deras iscensättning. Istället har det blivit en öppen process, där vi tillsammans föreslår saker och också har improviserat oss fram. Resultatet är en föreställning där sju personer fått komma med sina egna förslag och idéer för att bygga upp föreställningens logik. Jag ser det som en rikedom.
Det har varit en lugn och kiva process, men den här veckan har jag gått på övervarv. Stressen har ökat. Vi sprängde första delens uppbyggnad i slutet av processen och håller på och bygger upp den på nytt. Det var skrämmande, men samtidigt ett bra beslut för föreställningen. Därför befinner vi oss fortfarande i en fas där alla bitar skall hitta sin plats. Det är fantastiskt, men pirrigt.
Otto Sandqvists pjäs Celeste finns i tryckt format i antologin Eka kerta – Näytelmäantologia Osa 1 (red. Tuomas Timonen, 2018). Magnum spelas på Mad House 14-21.11.2020 (föreställningens språk: svenska och engelska).