08.04.2021
Tätä lisää
Teatteritilastot ovat juuri nyt kovemmassa huudossa kuin ehkä koskaan niiden pian 80-vuotisen historian aikana. Teatteritärppi vie road tripille länsimaisen sivistyksen raunioille – nautittavaksi kotisohvalta käsin. Toinen ääni kertoo meille siitä, mitä voi seurata siitä, jos ei saa kunnollista opetusta omalla kielellään. Linnea Staran Huomioita tällä viikolla.
TINFO tällä viikolla
Teatteridataa? Millaista saisi olla?
TINFOssa on nautittu pääsiäisen tuomasta hengähdystauosta hektisen alkukevään jälkeen.
Teatteritilastoja on laadittu vuodesta 1942 lähtien ja laajemmassa muodossa vuodesta 1985 alkaen. Mutta ne ovat tuskin olleet koskaan ennen yhtä kovassa huudossa kuin menneen vuoden aikana. Niistä tiedustellaan, niitä tutkitaan (viimeisin pyyntö tuli Yhdysvalloista), niihin viitataan ja niitä halutaan vieläkin enemmän – vaikka TINFO tuottaa jo noin 100 tilastotaulukkoa joka vuosi.
TINFO laati helmikuussa opetus- ja kulttuuriministeriölle raportin näyttämötaiteen vastauksista ministeriön koronakyselyyn. Koko raportti pandemian vaikutuksista kulttuurialalla julkaistiin ennen pääsiäistä. TINFO on myös helmikuussa laatinut OKM:lle tilastoja freelancereiden laskennallisista menetyksistä. Juuri ennen pääsiäisenpyhiä puolestaan vastasimme ministeriön tietopyyntöön koskien kesäteattereita.
Vuonna 2019 ammatillisia kesäteattereilla oli esityskertoja 1 040 kpl ja niissä katsojia 387 685. Katsojamäärä nousi 8,1 prosenttia suhteessa edelliseen vuoteen. Säännöllistä kesäteatteritoimintaa on yhdeksällä vos-teatterilla sekä noin 30 rahoituslain ulkopuolisella ammattiteatterilla.
Kesäteatteria esittäviä toimijoita löytyy kuitenkin TINFO-verkkosivuston Teatterihausta yhteensä 557 kpl, eli valtaosa toimijoista on harrastajateattereita. Osa näistäkin tuottaa ensi-illan jokaikiseen kesään, uutterimmat saavat näyttämölle kaksi kesäteosta. Ennen pandemiaa kesäteatteri saavuttikin miljoonayleisön vuosi toisensa jälkeen.
Nyt teattereita oltaisiin sulkemassa valmistelussa olevan tapahtumatakuun ulkopuolelle.
Tähän mennessä (8.4.2021) meille tulleiden ensi-iltailmoitusten määrä aikavälille 1.6.-1.8.2021 on 53 kpl (tarkempia tietoja: https://www.tinfo.fi/fi/Ensi-iltoja). Ensi-iltoja on Karviasta Liperiin, Purmosta Kuikkaan. Normaalisti kesäteattereiden ensi-iltojen lukumäärä on viimeisten vuosien aikana ollut 380–430 kpl. Tämä kertoo suunnittelun vaikeudesta, huomattavista taloudellisista riskeistä, sekä siitä, että teatterit odottavat tarkempaa tietoa tapahtumatakuun mahdollisuudesta.
Näyttelijäliiton mukaan ammattiteatterit työllistävät kesäisin noin 150–200 freelancenäyttelijää. Heidän lisäkseen kesäteatterit työllistävät ohjaajia, suunnittelijoita ja muita teatterialan ammattilaisia, puhumattakaan näytelmäkirjailijoista, joiden tulot ovat riippuvaisia lipunmyynnistä.
Totesimme lausunnossamme työ- ja elinkeinoministeriölle, että kesäteattereiden sulkeminen tapahtumatakuun ulkopuolelle vaikeuttaisi näyttämöalan ammattilaisten ahdinkoa entisestään, ja esitimme, että ammatti- ja harrastajateatteritoiminta sisällytetään takuun piiriin.
Tässä on kuitenkin yritetty sammutella nuotioita metsäpalojen sijaan.
Anne Saveljeff kirjoittaa Metelin pääkirjoituksessaan (6.4.), ettei hetkelliset korona-apurahat pelasta ammattimaista taidekenttää. Roosa Meriläinen kirjoitti (22.3.) puolestaan perusrahoituksen tarpeesta kulttuuri- ja taidealalle. Vaikka hallitusohjelmaan on kirjattu, että Veikkauksen tuottojen pudotus kompensoidaan kulttuuri- ja taidealalle, näin ei enää ensi vuoden osalta luvata. Pandemian seurauksista pahasti kärsivät alat kuten esittävät taiteet saattavat jäädä elpymisen sijaan taistelemaan olemassaolostaan.
Ruotsissa kulttuuritoimittaja Gunilla Kindstrand julkaisi viime sunnuntaina artikkelin teattereiden alasajamisesta nimellä Så tuktas en teater – med målstyrning (Näin teatteri saadaan kuriin – tavoitteenohjauksella). Kindstrand viittaa suureen norjalaiseen tutkimukseen, As You like It! How Performance Measurement Affects Professional Autonomy in the Norwegian Public Theater Sector (The Journal of Arts Management, Law, and Society 50:1, 2020) jota varten kolme tutkijaa seurasi viiden instituutioteatterin kommunikaatiota valtiollisten rahoittajiensa kanssa 1990-luvulta 2010-luvulle. Tutkimus osoittaa miten uusi julkisjohtamisen oppi (New Public Management, NPM) siirtyi taidekentälle Management by Objectives (MBO) tavoitejohtamisen myötä vuodesta 1996 ja miten suhteellisen luottamuksellisia, taidelähtöisiä keskusteluja alettiin pitää tiukan, ennalta määrätyn muodon mukaisesti.
Keskusteluissa mitattavat arvot syrjäyttävät muun arvokkaan. Teatterit omaksuvat rahoittajiensa kielenkäytön eikä niitä enää pystytä erottamaan yhtä selkeästi toisistaan kuin aikaisemmin. Kurinalaistaminen saattaa tutkimuksen mukaan siirtyä myös harjoitussaleihin.
Keskusteluissa mitattavat arvot syrjäyttävät muun arvokkaan. Teatterit omaksuvat rahoittajiensa kielenkäytön eikä niitä enää pystytä erottamaan yhtä selkeästi toisistaan kuin aikaisemmin. Kurinalaistaminen saattaa tutkimuksen mukaan siirtyä myös harjoitussaleihin.
Kindstrandin mukaan Ruotsissa NPM-ideat ovat yhdistyneet identiteettipolitiikkaan, mikä on johtanut näennäismäärällisiin tulosraportteihin, jossa jokaisen ammattikunnan sukupuolijakaumaa seurataan. Taiteelliset kokeilut osoittautuvat jo etukäteen liian kalliiksi. Taiteellinen moninaisuus kärsii.
Meidän Cuporea vastaavan ruotsalaisen tahon on kesäkuussa määrä esittää raporttinsa kulttuuripoliittisen hallinnon vaikutuksista taiteelliseen vapauteen Ruotsissa. Räjähdysherkkää materiaalia näinä aikoina. Kesäkuussa on luvassa myös selvitys kulttuurikentän elvytyksestä.
Myös Suomessa on tutkittu NPM:n vaikutuksia ja kulttuurin tilastoinnin kehityskulkuja (kts. esim. Mirja Liikkanen ja Pekka Kettunen). Mikäli aikaisemmin päätökset perustuivat virkamiesten rationaalisuuteen, etiikkaan ja yleisen hyvän käsitteeseen, nyt palkitaan menestyksekkäitä yksiköitä ja määritellyillä kriteereillä heikommin pärjänneet saattavat menettää toimintaedellytyksensä.
TINFOlla on tilastoja. Me arvostamme tietoa. Olemme kuten muutkin tiedotuskeskukset, alkaneet tilastoida myös omaa numeerista tulostamme. Mutta tiedostamme, etteivät tilastot kerro taiteen ja sen parissa tehtävän työn arvosta ja vaikutuksesta kokijaansa juuri mitään. Tilastot eivät välitä kokemuksia eivät kerro muistiin loppuelämäksi jääneistä vaikutelmista. Ne eivät tuoksu kesäillalta, ne eivät saa aikaan naurukohtauksia. Ne viittaavat määrään, ei kulttuurin ja taiteen vaikutukseen.
Tarvitaan tilastoja tärkeämpiä keskusteluja. Tarvitaan virkamiehiä, joilla on näkemys yleisestä hyvästä ja jotka kantavat huolta taiteen autonomiasta – ja jotka käyttävät omaa harkintaansa. Tarvitaan pidemmällä tähtäimellä elvytyssuunnitelmaa, ei pelkästään exitiä. Mitä pandemia-ajan toimenpiteitä tulisi kehittää myös pandemian jälkeen, mitä rakenteellisia ongelmia on ilmaantunut? Miten elpymistä, ei pelkästään henkiin jäämistä voidaan edesauttaa? Miten suomalaisen taiteen rahoitus saadaan turvattua pidemmällä tähtäimellä kuin seuraavien viiden kuukauden ajaksi?
Viikon nostot
Ensi-iltoja ja vikoja mahiksia
Tänä iltana on vihdoin luvassa Open Road Show’n ensi-ilta livestriiminä Teatteri Avoimista Ovista. Useaan otteeseen siirretty esitys on post-apokalyptinen musta komedia kahden naisen road tripistä länsimaisen sivistyksen raunioilla. Ei voisi olla ajankohtaisempi...
TINFOn ja TAO:n lukudraamatilaisuus A Slice of Finnish Drama on tänään torstaina viimeistä päivää nähtävillä YouTubessa.
Lauantaina on puolestaan mahdollista nähdä Fabian Silénin näytelmä Det svarta fåret Universumista livestriimattuna, ja sunnuntaina voi jatkaa ruotsinkielisten esitysten seuraamista Yle Fem -kanavalla, jossa esitetään Joakim Grothin perhesaaga Vi är bara mänskor.
Viikonlopuksi – esitysten välissä – ehdottaisin myös Teatteri&Tanssi+Sirkuksen lukemista. Lehden uuteen numeroon Matti Tuomela ja Minna Tawast ovat haastatelleet niin tutkijoita kuin tekijöitä nimenomaan striimin mahdollisuuksista ja rajoituksista.
Toinen ääni
Marita S. Barber, teatterinjohtaja
Marita S. Barber on näyttelijä, ohjaaja, tuottaja ja Teatteri Totin johtaja. Barber on opiskellut teatteritaidetta Yhdysvalloissa, ensin vuonna 1989 National Theatre of the Deaf -kesäkoulussa, ja sen jälkeen maailman ainoassa täysin viittomakielisessä Gallaudet yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1996 teatteritaiteen kandidaatiksi voitettuaan palkintoja niin näyttelijä- kuin ohjaustöistään. Hän on yksi Living Hands -teatteriryhmän perustajista, ja kiersi vuosina 1991-1992 Sunshine Too ammattiteatterin kanssa näyttelijänä Yhdysvalloissa. Barber on opettanut teatteria ja runoutta Suomen lisäksi muun muassa Ugandassa, Namibiassa, Tansaniassa, Mosambikissa, Etiopiassa ja Brasiliassa. Viittomakielinen Teatteri Totti perustettiin vuonna 1987.
Maailman teatteripäivänä, lauantaina 27.3. Teatteri Totti lähetti tervehdyksen, jossa Barber kirjoitti muun muassa paljon kohua herättäneestä (kts. esim. The Daily Moth) norjalaisen Teater Manun johtajavalinnasta. Kuurot hakijat on valinnassa sivuutettu, ja johtajaksi on valittu kuuleva henkilö, joka on aloittanut norjalaisen viittomakielen opiskelun. Teater Manun perustaja, eläkkeelle jäävä Mira Zuckermann vastasi arvosteluun (6.2.) painottamalla, että taiteellisen johtajan tukena oli kuuroja teatterintekijöitä. Valinta on kuitenkin herättänyt ihmetystä siitä, miten kieliyhteisön ulkopuolinen henkilö pystyy vastaamaan kuurojen teatterin taiteellisesta linjauksesta ja kykenee edustamaan kieliyhteisön kulttuuria.
Hei Marita! Miten viikkosi on mennyt?
Tämä viikko on sujunut mukavasti, pääsiäinen meni ja se oli hyvä välistoppi perheen kanssa. Poikani täyttää tänään 18 vuotta. Ihan äsken hän oli vielä pieni lapsi. Vaikka hän aina tulee olemaan pieni vauvani, hän on nyt aikuinen. Kun miettii elämää muutenkin, tiettyinä aikoina pitäisi pysähtyä ja rauhoittua ja viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa.
Kysyit mitä asioita on tulossa teatterin puolella, niin tietenkin on näitä etäyhteyksiä, Zoomia ja Teamsia ja muita joita voidaan hyödyntää. Olen ollut mukana isossa teatteriproduktiossa, jossa on mukana Norjasta Teater Manu ja Ruotsista Riksteatern Crea ja Suomesta Teatteri Totti. Olemme kaikki kolme viittomakielisiä ammattiteattereita. Ja nyt on etäyhteyksin pohdittu tätä produktiota. Teatteriesitystä tehdään kolmella kielellä, joten olemme pohtineet miten tämä ratkaistaan. Se on mahtavaa ja hienoa. Meillä on ollut pieniä repliikkiharjoituksia, ja on samalla myös opittu norjalaista viittomakieltä. Tähän liittyen on aika hassuja sattumuksia.
Esimerkiksi suomalaisessa viittomakielessä viittoma [kauppa], tarkoittaakin Norjan viittomakielellä “vaikea”. Tai suomalaisella viittomakielellä “johtaja/pomo”, tarkoittaakin Norjassa eli “tärkeää”. Tämmöisiä pieniä viittomaeroja löytyy näissä kolmessa viittomakielessä, mutta se on tavallaan rikkautta.
Yhteistyömme myötä löydämme muita yhteistyökumppaneita, tieto vaihtuu ja rikastutamme kieltämme ja kulttuuriamme. Sellaista olen viikon aikana oppinut. Korona-aika on tuonut kyllä esteitä, mutta se on myös näyttänyt että eri tavalla voidaan löytää ratkaisuja – vaikka etäyhteyksien kautta.
Kirjoitit Maailman teatteripäivän tervehdyksessäsi norjalaisen Teater Manun johtajavalinnasta. Teatteri valitsi kuulevan taiteilijan viittomakielisen sijaan. Valinta on herättänyt kiihkeää keskustelua kuurojen ja viittomakielisten oikeuksista. Mistä kohussa on kyse?
Liittyen Teater Manun hiljattaiseen teatterijohtajan valintaan – johtajaksi todellakin valittiin kuuleva henkilö – minulla ei ole itselläni mitään henkilöä vastaan, mutta tuntuu oudolta, että valitaan henkilö, joka on vasta vastikään alkanut opetella norjalaista viittomakieltä, eikä hänellä välttämättä ole tietoa kuurojen yhteisestä toimintatavasta, historiasta, kielestä, kulttuurista. Tänä päivänä tällaista ei pitäisi tapahtua enää.
Meillä on oikeus kieleen, meillä on oikeus yhdenvertaisuuteen. Kun otetaan pieni yhteisö, niin kyllä sen asioita voi oppia, mutta että johtavaan asemaan asetetaan täysin ulkopuolinen henkilö, se vaikuttaa mielenkiintoiselta valinnalta. Eikä itsessään ole riittävää, pelkästään se että hämmästellään ja ihastellaan miten kaunista ja visuaalista viittomakieli on. Viittomakielisillä yhteisöillä on kuitenkin oma vahva historiansa, perimänsä, kulttuurinsa. Ne linkittyvät tiiviisti yhteen. Joten ei ole helppoa käsittää tätä valintaa.
Esimerkiksi syntymäkuurot, kokeneet paljon audismia eli kuurouteen perustavaa syrjintää, esimerkiksi kuurojen koulussa, jota itse kävin opettajat eivät olleet viittomakielen taitoisia, vaan pakottivat puhumaan. Puhekieltä ja puheen oppimista pidettiin viittomista tärkeämpänä. Sain kannustusta siitä että puheääneni oli hyvä, mutta samaan aikaan saattoi olla etten ymmärtänyt mitä lause tarkoittaa. Ja jos pyysin opettajaa selittämään, niin enemmänkin korostettiin sitä, että puheen äänen pitäisi kuulua tai että musiikin tietynlainen rytmi olisi se mitä tavoiteltiin. Tällaisesta kuulevien maailman yltiöpäisestä korostamisesta ei ollut niinkään hyötyä, sille että halusin ilmaista itseäni viittomakielellä. Tämä jäi mieleeni pitkäksi aikaa.
En tiedä että miten norjan viittomakielisten yhteisössä, mutta vastaavaa keskustelua ollaan käyty eri puolella maailmaa. On varmasti helppoa ajatella, että on moniakin hakemuksia, jossa on hyvät perusteet. Mutta on kuitenkin pidettävä mielessä että kyseessä on kieli- ja kulttuurivähemmistö, jonka mahdollisuudet työllistyä ovat hyvin vähäiset. Voi olla, että työpaikan hakijoiden koulutuspohja ei ole jossain tapauksessa riittävä. Kieliopetuksen yhdenvertainen tarjoaminen koulussa ei ole riittävällä tasolla, ja tällä on monia seurauksia esimerkiksi opiskelulle ja pätevöitymiseen johonkin tiettyyn työpaikkaan.
On tärkeää kunnioittaa, että henkilö joka valitaan sellaiseen tehtävään palvelee myös yhteisöä ja on yhteisön puolella. En haluaisi nähdä enää sellaista, että otetaan henkilö tokenismin nimissä edustamaan asiaa, että nyt on yhdenvertaista. Silti meillä on esimerkiksi monia kuuroja, joilla on sopiva koulutus, mutta ei ole pääsyä näihin, kun taas kuulevilla voi olla tällaisia mahdollisuuksia. Jos ajatellaan koulutusta, kokemusta, mahdollisuuksia... tasa-arvo on tässä tärkeässä asemassa, eikä pitäisi kielen perusteella syrjiä. Mutta kyllä tämä valinta satuttaa, ja olen surullinen tästä valinnasta, jonka Teatteri Manu on tehnyt.
Näetkö, että kohu liittyy myös laajempaan keskusteluun representaatiosta? Onko ilmapiirissä havaittavissa muutosta?
Teatteri Totti kuuluu kielivähemmistöön vähemmistöjen sisällä. Olemme Suomessa ainoa säännöllisesti viittomakielistä teatteria tuottava teatteri. Ja sellaisena se tulisi säilyttää. Eri kielten edustajat voisivat oppia toisiltaan ja vaihtaa ajatuksia ja rikastuttaa toinen toistensa kulttuuria, perintöä, historiaa, ja nähdä jokaisen kielivähemmistön taiteen ja sen eteen tehty työ arvokkaana ja kauniina. Tällaisia ajatuksia. Toivon valoisaa tulevaisuutta ja kauneutta kaikille kulttuureille, kielille ja jokaiselle alalle kokonaisuudessaan.
Miten korona on vaikuttanut Teatteri Totin toimintaan ja tulevaisuuden suunnitteluun? Mitä suunnitelmia teatterilla on tällä hetkellä?
Käytämme paljon etäyhteyksiä esimerkiksi produktioiden harjoituksiin, joissa työskennellään pienissä ryhmissä. Tällaisia ratkaisuja on löydetty toiminnan turvaamiseksi. Teatteri Totti täyttää ensi vuonna 35 vuotta (se on upea asia!), joten suunnittelemme tulevaa, oli se sitten mahdollista ihan fyysisesti tavata ja järjestää esityksiä tai siirtää esityksiä verkkoon.
Olemme tässä matkan varrella oppineet ja kehittäneet tapoja, millä tavalla esimerkiksi verkkostriimauksia tehdään. Jollain tavalla on mahdollista toteuttaa viittomakielisiä teatteriesityksiä. Tällä hetkellä harjoittelemme tosiaan vielä pienryhmissä ja etäyhteyksin Ruotsin ja Norjan teattereiden kanssa produktiota, esimerkiksi repliikkiharjoituksia, kuten jo aikaisemmin kerroin. Toivottavasti me, kuten myös muut ammattiteatterit koronaikana jollain tavalla löydetään ratkaisu esimerkiksi etäyhteyksistä.