20.09.2018

Hanna blogikuva

Teatteri 100 vuoden päästä

Kunnioitan ja kadehdin tätä puolalaisten teatterintekijöiden kykyä katsoa asioita ennakoimattomista näkövinkkeleistä. Puolan uuden aallon teatterintekijöillä on esityssarja nimeltään "2118". "Millaiseksi kuvittelet teatterin 100 vuoden päästä?"

Tekijät viittaavat 100 vuoden takaisiin taiteilijakollegoihinsa Puolan avantgardessa. Nykytekijät haluavat toistaa avantgardistisen eleen ja innoittavat toisiaan mahdollisten maailmojen kuvitteluun. Utopioista kieltäydytään. Utopia käsitteenä on mahdollisen vastakohta.

2118 tarkoittaa myös kriittistä reflektiota muistin olemuksesta, sen mekanismeista ja siitä, mikä muistamista piilevästi ohjaa. Mitä ajastamme muistetaan? Muistetaanko meitä? Yksi mukana olevista on ohjaaja Wojtek Ziemilski, jonka ohjaama teos Puolalaiset selittävät tulevaisuutta saa ensi-iltansa tänään. Tässä kansainvälisessä tekijäryhmässä on mukana myös Sodja Lotker, PQ:n uudistavan linjan voimahahmo. Hänen kuratoimansa PQ oli yksi hienoimpia vuonna 2015.
 

Festivaalit kansainvälistäjänä

Kävin kiintoisaa keskustelua Hangö Teaterträffin Jonas Welanderin kanssa suhteellisuuksista, esittävien taiteiden kansainvälistymisalustoista ja kansainvälistymisen kustannuksista. On hyvä pitää mielessä, miten pienellä rahalla useimmat esittävien taiteiden festivaalit tuottavat kansainvälisiä yhteistuotantoja ja tuovat festivaalilleen vierailemaan ulkomaisia ryhmiä. 

Festivaalien merkitys tunnustetaan ja tunnistetaan ainakin Cuporessa, jonka tekemä selvitys kannattaa jälleen kerran pitää mielessä. Festivaalien kohdalla on kyse kevyistä tuotantorakenteista ja kengännauhabudjeteista, joilla kansainvälisyyttä hoidetaan.

Teatteritilastot ovat tältä osin puutteelliset. Kuka itse asiassa tilastoi festivaalien ulkomaisia esityksiä? Finland Festivals? Jokin muu taho? Täytyy selvittää ja ryhtyä toimiin.
 

Hankkeista, kestävyydestä ja vaikuttavuudesta

On hienoa, että meillä tarjolla on hankerahoitusta, me kaikki teemme yhteistyötä, kaikilla meillä on hankekumppaneita. Mutta saavutetaanko todellista vaikuttavuutta? Kuinka monta sellaista hanketta onkaan ollut, joissa juuri päästiin alkuun ja sitten jatkokehittelyyn ja jalostukseen ei hankkeen päätyttyä ollut mahdollisuuksia. Miten voisimme rakentaa myös kiinteämpiä ja pitkäjänteisempiä hankeyhteistyön muotoja?  

Haaveilen erilaisista yhteistyöalustoista, verkostomaisesta yhteisestä tekemisestä, mutta ne tarvitsevat aktiivista ja sitoutunutta jaettua omistajuutta, yhteistä näkemystä ja pelisääntöjä. Ei ihan helppoa. Miksi nyt tällaista ajattelen. No siksi, kun meidän pohjoismainen verkosto ilmiselvästi takkuaa. Nyt yritämme selvittää, miksi. Ei kannettu yhteistyövesi kaivossa pysy.
 

Hauraat rakenteet

New Performance Turku Festival tapahtuu nyt! En pääse, mutta siellä on vaikka mitä. Nyt bongaan sieltä Emilia Kokon ja Markus Lindénin teoksen Hauraat rakenteet – osa 1 Humina. Minua puhuttelee esitystaiteilija, queerfeministi Emilia Kokon taiteellinen credo. Tässä jaettavaksi:

”Kaikkein tärkeintä työssäni ovat hauraat rakenteet. Työskentelen hauraissa rakenteissa, niiden ympäröimänä, niiden avulla, niiden vuoksi. Kun työskentelen, huomioin hauraiden rakenteiden olemassaolon, niiden erityisyyden, haurauden, huteruuden, hetkellisyyden ja jatkuvan muodonmuutoksen. Hauraus määrittyy jatkuvasti yhä uudelleen ja uudelleen. Haluan pitää hauraista rakenteista huolta. Teen teoksissani tilaa hauraille rakenteille.

Ajattelen, että maailma, jossa on tilaa hauraille rakenteille, on kevyempi, tilavampi ja pehmeämpi paikka. Ehkä suojaisampi, ehkä parempi. Hauraissa rakenteissa on tilaa rikkinäisyydelle, voimattomuudelle, epäonnistumiselle, jotenkuten selviytymiselle, alisuoriutumisille, oudoille, eikeillekään, toisenlaisille, queereille, vinoille, normittomuuksille, eläimille, toisenlaisille kieliopeille, puheille joita ei uskalla pitää, koska ei tarvitse uskaltaa, ei tarvitse osallistua, ei tarvitse osata, ei tarvitse suostua, ei tarvitse uskaltaa.

Kun alan tehdä esitystä, kohdistan huomioni rakennelmien takaiseen tilaan. Mitä kunkin asian takaa aukeaa? Millaiset joutomaat, jättömaat, autiomaat, puutarhat, keitaat? Millaiset tyhjyydet ja uskomattomuudet? Millaiset melkein-tavallisuudet? Millaiset hämäryydet ja epäselvyydet ja määrittymättömät kaikki jotkut?

Kaikki nämä käsittämättömyydet. Täällä on tällaista huminaa. On hämärää ja epämääräistä. Olen täällä tämän ei-mityyden äärellä. Tämän jonkun äärellä, ja sentakana. Merkitykset huojuu ja katoaa ja muuttuu ja muuttuu. Täällä on tällaista.Täällä on tällainen humina. Olen nyt täällä. Täällä humisee.”

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät