24.03.2020
Teatteri auttaa myötäelämään
Maailman teatteripäivän julistuksen tänä vuonna kirjoittanut näytelmäkirjailija, teatterintekijä ja aktivisti Shahid Nadeem, jonka kotimaa Pakistan elää poliittisesti ja kulttuurisesti jännitteistä rinnakkaiseloa valtavan Intian naapurina. Näiden maiden teatterilaiset näyttävät esimerkkiä vuoropuhelusta, jolla on suuri merkitys epävakaina aikoina.
Nadeem kertoo Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) haastattelussa mihin kaikkeen teatterista on.
Olet kertonut, kuinka pakistanilainen teatteriyleisö ja ylipäätään kansa Pakistanissa janoaa muutosta. Sinä yhdessä Adžoká-teatterin kanssa olet ajanut rauhan, sovinnon, ihmisoikeuksien asiaa ja toiminut sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Kuinka tehokas rauhan ja oikeudenmukaisuuden keino ja alusta teatteri on? Mihin teatterin mahdollisuudet perustuvat?
Teatteri on vuosisatoja vanha alusta vuoropuhelulle ja viestinnälle. Se on ainutkertainen, elävä ja viihdyttävä väline, joka vaikuttaa suoraan yleisöönsä. Teatteri syvimmältä olemukseltaan vieroksuu kaikenlaista lahkolaisuutta ollen näin oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolella. Mutta eniten teatteri vaikuttaa siksi, että se on välineenä niin vuorovaikutteinen ja joustava.
Sensuurille nämä vanhat tarinat saattavat näyttäytyä ”vaarattomina”
Esityksethän ovat aina käytännössä interaktiivisia, vaikka eivät itseään sellaisiksi määrittelisi. Yleisö taputtaa käsiään tai jollain tavoin ilmaisee suosiotaan tai epäsuosiotaan, mikä vaikuttaa sekä esiintyjiin että toisiin katsojiin. Teatteri kertoo tarinoita inhimillisestä näkökulmasta, ja siksi se on rauhaa ja oikeudenmukaisuutta vastustavien vihollisten ennakkoluulojen ja aivopesun yläpuolella.
Sinua on kutsuttu aktivistiksi. Myös sana “artivisti” voisi kuvata sinua toimijana, joka käyttää taiteellista osaamistaan taistelussa sortoa ja vääryyttä vastaan. Millaista näyttämökieltä, ilmaisua ja kuvastoa käytät?
Teatteriryhmälläni on kaksi strategiaa: yhtäältä väistämme viranomaisten sensuuria, toisaalta pyrimme tavoittamaan yleisömme sydämet, myös kiihkoiluviruksen tartuttamien katsojien sydämet. Jotta välttäisimme autoritaaristen hallitusten ja suvaitsemattomien valtioiden riippumattomien toimijoiden puuttumisen toimintaamme, valitsemme usein esitettäväksi tarinoita menneisyydestä, jopa hyvin kaukaa menneisyydestä.
Sensuurille nämä vanhat tarinat saattavat näyttäytyä ”vaarattomina”, mutta tosiasiassa ne ovat erittäin merkityksellisiä näyttäessään "alistamista". Myös huumori (musta on tehokkaampaa) ja satiiri voivat antaa meille mahdollisuuden luovia tällaisessa tilanteessa.
Olemme tarttuneet joihinkin tabuaiheisiin ja saaneet erittäin myönteistä palautetta
Jotta saavuttaisimme yleisömme, kerromme inhimillisiä tarinoita (jopa niistä ihmisryhmistä ja yhteiskuntaluokista, joita suvaitsemattomuuden voimat demonisoivat), kerromme uhrien tarinoita riippumatta siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan tai uskontoon nämä kuuluvat. Yleisö ei pysty luokittelemaan heitä sellaisiin valmiiksi annettuihin kategorioihin kuin muslimi, hindu, kristitty, köyhä tai rikas. Katsojamme tulevat osallisiksi inhimillisyydestä, he tuntevat myötätuntoa toisten kärsimystä kohtaan ja samastuvat toisen rohkeuteen.
Olemme tarttuneet joihinkin tabuaiheisiin (jumalanpilkkaan, rauhaan Intian kanssa, naisiin ja vähemmistöihin kohdistuvaan väkivaltaan) ja saaneet erittäin myönteistä palautetta myös niiltä, joiden voi katsoa kuuluvan ääriajattelijoihin. Meille vaikuttavinta ja uraauurtavinta on ollut kertoa suurten suufimystikoiden tarinoita, koska näin voimme yhdistää teatterin ja hengellisten esikuvien voiman toisiinsa.
Mitkä ovat tämän hetken ja tulevaisuuden poliittiset ja kulttuuriset haasteet Pakistanissa ja koko Etelä-Aasiassa? Miten nämä vaikuttavat työhösi teatterin tekijänä ja kohtaamisiin yleisön kanssa?
Eniten olemme kantaneet huolta rauhasta Intian kanssa sekä uskonnollisten vähemmistöjen ja naisten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Olemme kehittäneet suhteita kollegoihimme Intiassa, olemme toteuttaneet yhteistyöhankkeita, järjestimme esimerkiksi molempien maiden rauhanfestivaalit. Jopa kahden maan jännitteisten suhteiden aikana olemme pystyneet esittämään rauhasta kertovia, suosikeiksi osoittautuneita teoksiamme.
Olemme käsitelleet myös sellaisia herkkiä aiheita kuin jumalanpilkka ja esittäneet näytelmiä, jotka tuomitsevat lakien mahdollistaman vähemmistöjen epäoikeudenmukaisen kohtelun ilman mitään seuraamuksia. Nykyolosuhteet ovat vaikeammat kuin aiemmin, etenkin ääriliikkeiden noustua esiin Intiassa, joka kuitenkin maan itsenäistyttyä oli pitkään kaikenlaista ääriajattelua vastustava linnoitus.
Jatkamme kuitenkin yhteydenpitoa kollegoihimme rajan yli, yhteistyötä rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Kirjoittamani Maailman teatteripäivän julistus on herättänyt paljon huomiota myös Intiassa, ja 27. maaliskuuta 2020 siellä toteutetaan solidaarisuudenilmauksia.
Shahid Nadeemia haastatteli Hanna Helavuori
TINFO 24.3.2020
Kuvassa Adžoká-teatterin tekijäjoukkoa.
Maailman teatteripäivää vietetään 27.3. Lue lisää kansainvälisestä juhlapäivästä ja Shahid Nadeemin kirjoittama julistus.