22.09.2016

Teatteria konfliksialueella

Libanonilaisen Teatteri Zoukakin taiteilijoiden kokemukset pysäyttivät. Mitä tarkoittaa työskentely konfliktialueilla ja jatkuvassa trauman- tai traumanjälkeisessä vihanlietsonnan tilassa? Miten rakentaa politiikan ja uskontojen jännitteissä sopua ja raivata tilaa rinnakkaiselolle ja oikeudelle muistaa myös historiaa eri tavoin? Mihin kaikkeen vaikuttaa se, että Syyrian sodan seurauksena maan väestöstä viidennes on pakolaisia. Libanonissa heitä on enemmän kuin Eurooppaan vuonna 2015 tulleita turvapaikanhakijoita yhteensä.

Zoukakilaiset puhuvat psyko-sosiaalisista teatteri-inventioista, joita he toteuttavat missä tahansa hätätilayhteisöissä eri tavoin marginalisoitujen ihmisten kanssa. Zoukak on työskennellyt pakolaisleireissä, vankiloissa ja perheväkivallan uhriksi joutuneiden naisten kanssa.  

Nyt Helsingissä vierailleen ja vuonna 2006 perustetun ryhmän työskentelyä kannattelee ajatus siitä, että teatterilla voidaan vaikuttaa yhteisöön.  Teatteri Zoukakin toiminta on yhdistelmä teatteria, taideaktivismia, interventioita, koulutusta ja terapiaa.  Samaan aikaan se on rakentanut ja rakentaa samanmielisten taiteilijoiden ja ryhmien verkostoa.

Itseohjautuvaa opetusta – toiseuden representaatiot ja taiteilijan vastuu

Teatterikorkeakoulun kolmannen vuosikurssin opiskelijat saivat kuratoida omalle vuosikurssilleen seminaaripäivän, jossa käsiteltiin toiseuden representaatioita taiteessa. Opiskelijat ihmettelivät, miksi opetus ylläpiti stereotypioita esimerkiksi sukupuolista ja seksuaalisuudesta.  

Opiskelijoita kiinnosti vastuu. Oli etuoikeutettua saada olla pohtimassa kysymystä sukupuolista ja niiden esittämisestä itseohjautuvassa piirissä tasa-arvoisessa dialogissa.

Y-sukupolvi kanssaoppijana – autentisuutta etsimässä

Teatterikorkeakoulun opiskelijoiden itselleen kuratoima opetus havainnollistaa Y-sukupolven (vuosina vuosina 1980–1999 syntyneet) näkemyksiä siitä, mitä he odottavat opiskelulta. Uunituoreen tutkimuksen  mukaan tämän sukupolven opiskelijat haluavat merkityksellisiä oppimiskokemuksia ja kehittää opiskeluprosesseja. He haluavat autenttisuutta. He haluavat rakentaa osallisuutta yhdessä opettajien ja toisten opiskelijoiden kanssa.

Tällaisessa opiskelussa ja oppimisessa opiskelijasta tulee kanssaoppija tai nuorempi kollega. Opetukseen on raivattava tilaa tehdä asioita toisin. Uudenlaisten oppimisen tilojen luominen on mahdollista.

Aikalaishistoriaa: Q-teatterilaisuus kokemustietona

Kiitollisuus ja ilo täyttää mielen tästä teoksesta. Kokemustietoon ja hiljaiseen tietoon voi päästä vain luottamuksellisessa suhteessa tekijöitä kuunnellen ja aistien. Parempi metsästää kokemuksia silloin, kun ne ovat vielä tekijöiden suht tuoreessa muistissa eivätkä liudentuneina ja muiden kokemusten alle hautautuneina.

Q-teatterista ja sen tekijöistä kertova teos on tärkeää aikalaishistoriaa. Se on hieno kunnianosoitus Antti Raiviolle, jonka työn kirja tekee näkyväksi.  Se on kunnianosoitus näyttelijöille. Kerrankin heidän äänensä ja kokemuksensa kuuluu. Suomalaisen teatterin toistaiseksi kirjoittamattomaan sukupuolipolitiikan historiaan teos tarjoaa niin ikään painavan sanansa. Kirjan nimi, Q – Skavabölen pojista Kaspar Hauseriin tosin antaa ymmärtää, että miesteoksista ja -tekijöistä tässä on kyse…

Asetelmia – runo ruumiissa

Miten runo voi tuntua ruumiissa näin rankasti? Esitystaiteen seuran (työryhmä Tuukka Vasama, Laura Rämä, Vihtori Rämä) Asetelmia nähtiin Stage-festivaalilla. Se palaa onneksi piakkoin Korjaamoon.

Tuomas Timosen runokokoelman pohjalta tehty esitys asettaa meidät runopöytään. Menet tilaan ja olet heti viritetty.  Voit kellua Verneri Pohjolan ja John Coltranen jazzissa. Kuollut luonto – nature morte ihmisissä. Esitystapahtuman sävyt olivat synkempiä kuin lukukokemus.  Näistä asetelmista on leikki kaukana, henkensä kaupalla siellä oleillaan, henkinen kuolema tai vähintään halvaannus kintereillä.

Enpä muista kokeneeni näin elämään pyrkivän huohottavaa ja hikistä lähikosketusta. Se syntyy kahden, mielenkiintoisella tavalla erilaisen näyttelijän fyysisestä ilmaisusta ja energiasta. Tadeusz Kantorin bioesineet: Rämällä ja Vasamalla selässään kuusenkarahkat, menneen joulun tai ilmansaasteiden jälkeensä jättämät.  Hieno jatko esitykselle Oodi rakkaudelle!

Näin teatteri liikkuu kansainvälisesti

Kansainvälinen liikkuvuus ja teatterin kansainväliset ekosysteemit toimivat toisin kuin kopioitavassa taiteessa. Yhden esimerkin siitä, millaista on esittävien taiteiden kansainvälisen liikkuvuuden DNA tarjoaa Teatteri Quo Vadis, meidän kansainvälinen ikinomadimme. Puolalainen Teatr Witkacego  tilasi Teatteri Quo Vadikselta uuden teoksen festivaalilleen Zakopaneen. Quo Vadiksen ja Sivuun Ensemblen draamaa, runoutta, liikettä ja musiikkia yhdistelevä esitys Temptation saa ensi-iltansa Pepek Swiata (Maailman napa) -festivaalilla 27. syyskuuta 2016. Puolan jälkeen esitys lähtee kiertämään Helsingin kautta Madridiin, Pariisiin ja Tukholmaan.

Yhteistyöllä on pitkät juuret. Quo Vadis isännöi puolalaisten vierailua Suomessa vuonna 2013. Seuraavana vuonna vastavierailtiin Zakopanessa ”Ritual 2.0” -esityksellä.  Nyt siis jatkoa seuraa Temptationin kummitusmuodossa.

Avoin kurssi ilmastonmuutoksista

Nyt voin parantaa ilmasto-osaamistani verkko-oppimispaketilla.  Kaikille avoin kurssikokonaisuus Ilmasto.nyt antaa tietoa ilmastonmuutoksesta, siihen liittyvistä lukemattomista syy- ja seuraussuhteista.  Kurssin sisältöjä suunnitellut asiantuntijajoukko on vaikuttava. Tutustumisen ja opiskelun voi aloittaa tästä.