29.09.2022

Hyde Hytti Uzupiossa

Umpihangesta-sarja 
 

Teatterilla on jälleen tehtävä 

TINFO vei suomalaisia Sirenos-festivaalille, jossa liettualainen ja ulkomainen teatteritaide näytti monet kasvonsa. 
 
Teatteri oli merkittävässä roolissa, kun Liettuaa ajateltiin ja rakennettiin uusiksi 1980–1990 -luvuilla neuvostovallan jälkeen. Teatteriesityksistä etsittiin ja löydettiin viestejä toisenlaisista oloista. 2020-luvulla astutaan ja kastutaan jälleen muutoksen vesissä. Miten teatteri voi Liettuassa tänä päivänä? 
 
Vilnassa vuosittain järjestettävä Sirenos-teatterifestivaali laajeni tänä vuonna myös Kaunasiin ja jakautui samalla kahteen osaan. Liettuan teatterien viime näytäntökauden ohjelmistoista olivat kuraattorit Ramunė Balevičiūtė ja Vlada Kalpokaitė valinneet 11 esitystä katselmukseen, joka kokosi neljän päivän ajaksi (22.–25.9. 2022) Liettuaan yli 60 ulkomaista teatterintekijää. TINFOn järjestämällä asiantuntijamatkalla oli kymmenen suomalaista.  
 
Katselmuksen kansainvälinen jury nosti esiin erityisesti kolmen esityksen ansioita. Kamilė Gudmonaitėn ohjaama ja Laura Švedaitėn kirjoittama Feast (Šventė) antoi äänen sairastuneille ja vammautuneille ihmisille. Heidän tarinoitaan peilattiin kuussakävijä Neil Armstrongin mietteiden kautta: kaikki näkivät astronautin puvun, mutta eivät kohdanneet ihmistä sen sisällä. 
 
Ričardas Gavelisin romaanista Memoirs of a Young Man (Jauno žmogaus memuarai) olivat ohjaaja Eglė Švedkauskaitė ja dramaturgi Mindaugas Nastaravičius työstäneet näyttämölle filosofisen ja runollisen esityksen, jossa myös valo- ja äänisuunnittelu oli hienosti synkronoitu mukaan näyttämötoteutukseen. Tarina ja narratiivi ulottuivat neuvostomiehityksestä uuden itsenäistymisen kynnykselle. 
 
Kolmas maininta osui itseoikeutetusti slovenialaisen Tomi Janežičin ohjaamalle Vanja-enolle (Dėdė Vania), jonka lähes klemolamainen kuljetus miellytti myös suomalaissilmiä. Kokonaisvaltainen ja villi klassikon uustulkinta. 
 
Teatterisalien ulkopuolella teatterikeskustelun tilan oli vallannut mastodonttinen teatterieläin nimeltä Nukkujat (Sleepers, Miegantys). Liettuan Kansallisteatterin päädramaturgin Marius Ivaškevičiuksen kirjoittama ja taiteellisen johtajan Oskaras Koršunovasin ohjaama neljä ja puolituntinen dystopia toi näyttämölle pehmopornotyyliin poseeraavat nuoret naiset ja aiemmilta vuosikymmeniltä ikävän tutut pilakuvat, kliseiset karikatyyrit mieshomoista. Esitys ei onnistunut ollenkaan perustelemaan näitä valintojaan ja väittämiään. Jos kyseessä oli kyyninen ironia, sarkasmi tai jokin muu huumorin vaikea laji, niin suomalaiskatsojiin esitys ei uponnut. Seuraavan aamun kuraattoritapaamisessa ihmeteltiinkin, miksi Nukkujat-esitys oli valittu katselmukseen, ulkomaisten vieraiden katsottavaksi. Mehän emme kykene olemaan osa ”liettualaisessa sosiaalisessa mediassa käytävää laajaa keskustelua”. Vai olemmeko jo siellä? Mahdollinen piiloagenda jäi ainakin minulle epäselväksi.  
 
Sirenos-festivaalin taiteellisena johtajana on vuodesta 2018 toiminut Liettuan teatterin tiedotuskeskuksen (TIC) perustaja ja Kansallisteatterin taiteellisessa johtoryhmässä työskentelevä Kristina Savickienė. Kansainvälinen ohjelmisto täyttää Vilnan päänäyttämöt 28.9.-9.10.2022. Vierailuesitykset tulevat tänä vuonna Belgiasta, Sloveniasta, Puolasta, Sveitsistä, Ranskasta ja Saksasta. 
 
Toivottavasti Sirenos-festivaali kuljettaa omalla esimerkillään koko liettualaista teatteria kohti moniäänisempää, tasavertaisempaa ja avoimempaa yhteiskuntaa. Teatteria tarvitaan jälleen. Onko se valmis ottamaan vastuunkantajan tai viestinviejän roolin? 
 
Hyde Hytti, 29.9.2022