18.02.2021
Teatterin tilannekuva nyt
TINFO päivitti 10 seikkaa, jotka piirtävät isoa kuvaa siitä, missä edelleen ollaan vuosi pandemian alkamisen jälkeen, keväällä 2021 mennään teatterin ja esitystaiteen alalla.
Helmikuun loppuun 2021 mennessä monen suomalaisen teatterin sulkuaika tulee kestäneeksi yhteensä noin viisi kuukautta ja kaksi viikkoa, toimijasta ja kotikunnasta riippuen. Neljä kuukautta syksyllä ehdittiin esittää turvajärjestelyin pienille yleisömäärille. On myös teattereita – Kokkolassa, Kajaanissa, Rovaniemellä – jotka ovat katkeamattomasti pyörittäneet esitystoimintaa erittäin rajatun kokoiselle yleisölle. On kuntia, jotka edellyttävät teattereiden jatkavan tällaista erittäin tappiollista esitystoimintaa alle 20 katsojalle, koska kaupunki katsoo esitystoiminnan lopettamisen kumppanuussopimuksen rikkomiseksi ja syyksi leikata kaupungin avustuksia.
Hintalappua koko vuoden 2020 menetyksille meillä ei vielä ole. Vos-teattereiden ja Suomen Kansallisteatterin kevään 2020 rahalliset tappiot olivat noin 19,4 miljoonan euron luokkaa. Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto on laskenut, että heidän edustamiensa freelancereiden palkanmenetykset ovat 32 miljoonaa euroa teatterin, tanssin ja sirkuksen vos- ja vapaalla kentällä huhtikuusta 2020 maaliskuulle 2021.
Nyt käytössämme on kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kysely koronan vaikutuksista taiteen, kulttuurin ja luovien alojen toimintaan (kysely oli käynnissä 18.1.–1.2.2021). Vastaava kysely tehtiin myös huhtikuussa 2020.
OKM:n kyselyyn vastasi 165 näyttämötaiteen toimijaa (viime vuonna 155), tällä kertaa 45 prosenttia vastaajista koostui yksittäisistä henkilöistä ja 30 prosenttia yhdistyksistä. Nimenomaan freelancereiden ääni kuuluukin aineistossa. Syksy toi mukanaan taloudellista helpotusta monelle laitosteatterille, mutta tuet eivät tavoittaneet itsensä työllistäjiä eikä niitä kohdennettu pienimmille yhteisöille (freelancereille kohdennettua tukipakettia valmistellaan OKM:ssä parhaillaan).
TINFO on laatinut teatterin ja esitystaiteen osalta kyselyraportin OKM:lle. Siinä on myös viitattu edunvalvojien omien kyselyjen tuloksiin ja tilastoihin, jotka TINFO on tuottanut. OKM koostaa tuloksista taiteen, kulttuurin ja luovien alojen yhteisen raportin.
Julkisemme tässä poimintoja aineistosta, joka koskee teatteria ja esitystaidetta. Päivitämme samalla viime keväänä (7.5.2020) tekemäämme ensimmäistä pandemianaikaista tilannekuvaa. Nyt tiedämme enemmän, mutta se ei näytä tuovan helpotusta teatterikentän arkeen. Kuva on entistäkin ankeampi, ja pitkittynyt tilanne on aiheuttamassa tappioita, joiden pelkässä rahassa mittaaminen ei riitä.
Jatkuva dominoefekti
”Sovimme harjoitusaikataulun näytelmälle ja sitouduin siihen, kieltäytyen muista tarjotuista töistä. Harjoitukset aloitettiin, sitten rajoitusten takia keskeytettiin ja aikataulua siirrettiin. Uudistan ja perun ja uudistan työttömän työnhakijan statustani, odotan päätöksiä, venytän penniä. Syksyllä esitimme kouralliselle yleisöä tappiolla näytelmää, jonka liput ja lisäesitykset myivät loppuun ja keräsivät kiitosta Hesaria myöten. Nyt kevään harjoituskautta ja esityksiä piti taas siirtää, ja sitten siirtää vielä uudelleen... Samalla olen kieltäytynyt muista töistä, ja nyt niille olisikin aikaa, mutta niitä ei vaan enää ole... Epävarmuus ja peruutukset lienevät ne sanat, jotka kuvaavat tätä aikaa parhaiten, ja jotka aiheuttavat taloudellista epävarmuutta ja kovia paineita.”
Uudistan ja perun ja uudistan työttömän työnhakijan statustani, odotan päätöksiä, venytän penniä.
Viime keväänä TINFO huomautti poikkeustilanteen dominoefekteistä, jotka vaativat poikkeuksellisia järjestelyjä. Keväältä peruttuja ensi-iltoja siirreltiin seuraaviin kausiin, ja niihin suunnitellut esitykset siirtyivät puolestaan eteenpäin. Syksyllä saikin osa keväältä siirtyneistä esityksistä ensi-iltansa, mutta oli myös esityksiä – kuten esimerkiksi Kansallisteatterin Dosentit tai Teatteri Takomon Ensimmäinen käsky – jotka siirtyivät toistamiseen kalenterissa eteenpäin, eivätkä ole vieläkään nähneet kantaesitystänsä. Näistä näytelmistä näytelmäkirjailijat eivät saa heille kuuluvia tekijänoikeustuloja, freelancenäyttelijät esityskorvauksia (…).
Niin Valtion esittävien taiteiden toimikunta kuin Näyttelijäliitto ovat erityisen huolissaan vasta valmistuvien taiteilijoiden mahdollisuuksista siirtyä työelämään, jos sovitut ohjelmistot siirtyvät 2–3 vuodella eteenpäin. Siirroilla on kerrannaisvaikutuksia koko freelancekenttään. Väliinputoajuutta tullee tapahtumaan huomattavan paljon.
Kaikista kyselyyn vastaajista (mukaan lukien yksittäiset freelancerit kuin yhdistykset ja yritykset) 70 prosenttia ilmoitti tehtävän toteuttamisen vaarantuneen olennaisesti vuoden 2020 osalta, ja 76 prosenttia arvioi sen vaarantuneen olennaisesti kevätkauden 2021 osalta.
Vain kolme prosenttia vastasi tehtävän tulleen toteutuneen suunnitellusti tai muutoksin vuoden 2020 osalta, ja saman verran kevätkauden 2021 osalta.
Nyt puhutaan jo siitä, että vuoden 2020 ja kevään 2021 vaikutukset siirtyvät dominoina vuosiin 2022, 2023…
Suunnittelun jatkuva epävarmuus
”Pitkän tähtäimen suunnittelu teattereissa on välttämätöntä. Sopimuksia tehdään vuosiksi eteenpäin, mikä vuorostaan vähentää reagointimahdollisuuksia.”
Vuoden aikana teattereiden tuotantosuunnittelijat ovat toistamiseen – lyhyellä aikavälillä – joutuneet suunnittelemaan kokonaisen kauden uudestaan. Aineistosta huokuu turhautuminen ja uupumus. Jatkuvaa uudestaan suunnittelua ovat joutuneet tekemään niin suuret laitokset kuin pienet yhdistykset, erilaisin haastein. Ja kuitenkin kaikkien tavoitteena olisi palauttaa esitystoiminta turvallisesti, ja tarpeeksi suurille yleisöille, jotta toiminta ei olisi pelkästään tappiollista.
Toiminnan suunnittelun vaikeutumisen ilmoitti suurimmaksi haasteeksi vuoden 2020 aikana 91 prosenttia ja kevään 2021 aikana 96 prosenttia vastaajista.
Huoli yleisöstä
”Teatteritaiteen edellytyksenä on toimiva, paikallinen ja vuorovaikutteinen yleisösuhde. Iso uhka on se että onko itse suomalaiskansalliselle teatterissakäynnin rituaalille ja sen tarpeelle tapahtunut jotain näin pitkän sulun aikana? Kuinka kauan kestää että ihmiset taas tottuvat olemaan suuren ihmismassan keskellä ja yhdessä, pelkäämättä keskittymään esittävään taiteeseen ja sen sisältöihin? Ihmiset ovat pandemian aikana sijoittaneet paljon rahaa ja resursseja omiin koteihinsa ja niiden toimiviin viihdejärjestelmiin. Nostaako tämä entisestään kynnystä kotoa poistumiseen?”
Uhkakuvista suurin on toiminnan loppuminen, konkurssi ja tämän seuraukset.
Lähes yhtä suurta huolta kannettiin myös yleisöstä. Pitkittyneet rajoitukset, jotka ovat kohdistuneet esittävään taiteeseen ovat viestittäneet yleisölle, että teatteritapahtumat ovat vaarallisia. Pitkittyneet esityskatkot ovat saattaneet vieraannuttaa katsojat, totuttaneet heidät muille tavoille ja kenties muuttaneet teattereiden konventioita. Lyhyellä tähtäimellä katsojat saattavat venyttää teatterilippujen ostoa, joka luo epävarmuutta esitysten tuottajille, pidemmällä aikatähtäimellä yleisö saattaa jäädä kokonaan kotikatsomoihinsa.
Onko itse suomalaiskansalliselle teatterissakäynnin rituaalille tapahtunut jotain näin pitkän sulun aikana?
Tästä seuraa monen vastaajan huoli itse näyttämötaiteesta. Tiukemmat taloudelliset resurssit ja katsojien takaisin houkuttelu saattavat johtaa liiankin turvalliseen ja kaupalliseen ohjelmistopolitiikkaan, jolla teatterit pyrkivät houkuttelemaan yleisöjä takaisin katsomoihin. Tämä taas johtaa laajempaan kulttuurin köyhtymiseen. Tosin suurempien tuottajien huolena näyttää olevan, että suuren yleisön esitystoiminta kärsii peruuttamattomasti, koska suuret tapahtumat koetaan riskialttiiksi kokoontumispaikoiksi. Ryhmämyynti, joka on monelle alueteatterille merkittävä tulolähde, saattaa sekin pysyvästi vähentyä.
Erilaiset toimijat erilaisessa asemassa
”Yhdenvertaisen kulttuuritarjonnan ja sivistysvastuun säilyttämiseksi on äärimmäisen tärkeää, että alueellisesti merkittävien kulttuuri- ja taidelaitosten säilyvyys ja toiminta taataan. Valtiolla on merkittävä osuus tässä tukemisessa, jotta eriarvoisuus maan sisällä ei kasva.”
Isoilla teattereilla juoksevat yhä isot kiinteät kulut. Viime keväänä 36 prosenttia vastanneista (N=137) oli lomauttanut henkilökuntansa toukokuuhun 2020 mennessä ja kahdeksan prosenttia toimijoista piti lomautuksia todennäköisinä.
Kyselyssä melkein vuotta myöhemmin 60 prosenttia vastaajista (N=80) oli vuoden 2020 aikana lomauttanut tai keskeyttänyt palkanmaksun. Tammikuussa 2021 vain 48 prosenttia arvioi lomautusten tai palkanmaksun keskeytyksen tulevan ajankohtaiseksi 1.1.-30.6.2021 välisenä aikana.
Sen sijaan 56 prosenttia toimijoista oli jo vuoden 2020 aikana vähentänyt rekrytointeja ja jopa 63 prosenttia arvioi rekrytoinnin vähenevän yhä kevään 2021 aikana. 14 prosenttia ilmoitti siirtäneensä henkilökuntaansa muihin tehtäviin ja jopa 28 prosenttia arvioi tämän jatkuvan kevätkauden aikana. On kuitenkin muistettava, että yhteisöjen välillä on huomattavia eroja, kaikilla yhteisöillä ei ole edes henkilökuntaa, jota lomauttaa.
Muita henkilöstöä koskevia muutoksia olivat työjärjestelyt (ohjelmisto- ja aikataulumuutokset, kesävapaiden ja vuosilomien järjestely), palkaton työskentely, pienentyneet palkat, lyhyemmät työsopimukset, palkattujen tuntityöläisten työvuorojen peruminen, irtisanoutumiset, peruuntuneet sopimukset, konkurssi sekä työterveyskulujen räjähdysmainen kasvu ja terveyteen liittyvien poissaolojen kasvu (mm. uupumukset).
Näytelmäkirjailijat väliinputoajina
”Vuonna 2020 näytelmiäni oli tilattu poikkeuksellisen paljon eri teattereihin. Yksi esitys sai vain kolme esityskertaa – tulot jäivät ennakkomaksuun. Muissa esityksissä yleisökapasiteetti oli 40-60 prosenttia, joka vaikutti tekijänoikeustuloihin huomattavasti 2020, ja vaikuttaa 2021. Näytelmäkirjaiijoille ja dramaturgeille epidemia on ollut katastrofaalinen.”
Tekijänoikeustulot muodostivat kyselyaineiston mukaan osan 20 henkilön taloudesta. Heidän tekijänoikeustulonsa olivat keskiarvoltaan 6 407,65 euroa (keskihajonta 9 197,66 euroa) koko vuonna 2019 ja 2 347,06 euroa (keskihajonta 2 817,23 euroa) vuonna 2020.
Näytelmäkirjaiijoille ja dramaturgeille epidemia on ollut katastrofaalinen.
Vain kolme yhteisöä vastasi tekijänoikeustulokysymykseen. Huomattavissa on kuitenkin mittavaa eroa vuosien 2019 ja 2020 välillä. Läpikulkueränä käsiteltävät korvaukset olivat keskiarvoltaan vuonna 2020 enää noin 40 prosenttia edellisen vuoden korvauksista. Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry (Sunklo) on ilmoittanut erikseen, että heidän kauttansa kulkeneet näytelmäkirjailijoiden tekijänoikeustulot ovat vuonna 2020 olleet vain n. 20 prosenttia vuoden 2019 tuloista.
Tämä kuvaa ennen kaikkea harrastajakentän tilannetta – laaja harrastajakenttä ei ole pystynyt ylläpitämään toimintaa, jolloin sieltä tuloutumatta jäävät tekijänoikeuskorvaukset ovat radikaalisti vähentäneet näytelmäkirjailijoiden tuloja.
Freelancerit ja yksinyrittäjät
”Minulta on peruutettu pandemian aikana yhteensä 10 eri produktiota. Tuloja kohta 45 000 euron edestä. Freelancerina mitään korvauksia ei ole tullut peruutuksista. Turvaton olo on ollut jatkuvasti. Harjoitteleminen ja valmistautuminen palkatta tietämättä pääseekö keikalle koskaan, on raskasta ja uuvuttavaa.”
Vuoden 2020 aikana 97 prosenttia vastaajista on kokenut työtilaisuuksien ja toimeksiantojen vähenemistä tai peruuntumista. Lähes yhtä moni arvioi tammikuussa kevään 2021 olevan yhtä synkkä. 92 prosenttia vastaajista oli kokenut vuoden 2020 aikana toimeentulon heikkenemistä ja yhtä moni arvioi toimeentulon heikkenevän myös kevään 2021 aikana. 70 prosenttia oli saanut työttömyyskorvausta vuoden 2020 aikana, yli puolet vastaajista arvioi saavansa työttömyyskorvausta yhä kevään 2021 aikana.
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton (TeMe) mukaan heidän jäsenensä työttömyys ETTK-kassassa lisääntyi 57 prosenttia maaliskuusta elokuulle 2020. Vuosia 2019 ja 2020 vertailtaessa työttömyys lisääntyi ETTK-kassassa 30 prosenttia esittävän taiteen parissa työskentelevien taiteilijoiden ja taiteellisten suunnittelijoiden kohdalla.
Suuri osa TeMen jäsenistä kuuluu ETTK-kassaan, mutta järjestön jäsenistä kolmasosa saa korvauksia Kelasta tai on yrittäjiä tai työskentelee työsuhteen ulkopuolella, minkä vuoksi varmoja lukuja heidän työttömyydestään ei saada.
OKM:n kyselyyn vastanneista vain 41 prosenttia ilmoitti löytäneensä uusia työtilaisuuksia vuoden 2020 aikana ja 45 prosenttia arvioi löytävänsä niitä keväällä 2021. Noin 30 prosenttia vastaajista ilmoitti ansaintamallien muuttuneen muun muassa työttömyyskorvaukseksi, uusiin sosiaalietuuksiin, apurahoihin ja koronatukiin.
Vuoden 2021 taiteen ja kulttuurin barometrin alustavien tietojen mukaan esittävän taiteen tekijöistä 22–32 prosenttia on harkinnut ammatinvaihtoa. Koronapandemian vaikutukset taide- ja kulttuurikentälle ovat barometrin mukaan ”merkittäviä, paikoin tuhoisia”.
Harrastajakentän ahdinko
”Tukia myönnetään ammattiryhmille ja ammattiteattereille helpommin. Missään apurahoissa ei oteta huomioon sitä, että esimerkiksi meidän harrastajateatterimme maksaa normaalisti neljän ohjaajan palkan vuodessa.”
Kolmannella sektorilla toimivat taiteilijat – esimerkiksi harrastajakentällä ja opetustyössä toimivat taiteilijat ilmoittivat korona-apurahojen rajaavan heidät jaon ulkopuolelle, kuten apurahajärjestelmässä yleensäkin. Merkittävä osa näyttämötaiteen taiteilijoista toimii perusopetuksessa ja kansanopistoissa sekä Suomen mittavalla harrastajakentällä esimerkiksi ohjaajina.
Missään apurahoissa ei oteta huomioon sitä, että esimerkiksi meidän harrastajateatterimme maksaa normaalisti neljän ohjaajan palkan vuodessa.
Moni harrastajateatteri valmistautuu nyt kesäkauteen tyhjillä kirstuilla koska eivät pystyneet ylläpitämään esitystoimintaa viime kesänä.
Eriarvoisuuden kuilu syvenee entisestään
”Kulttuuripolitiikassa on juuri nyt VAIN kehitettävää ja taidealojen ahdinko tulisi olla jokaisen polittikon huulilla juuri nyt.”
Huomattava määrä vastaajista peräänkuulutti freelancereiden, toiminimiyrittäjien ja pienten toimijoiden huomioimista työmarkkinoiden rakenteissa. Nämä jäävät usein tukimuotojen väliin eivätkä pääse tukien piiriin. Myös freelancereiden työsopimusten työehtoja tulisi parantaa, samoin ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehtoja (ansiopäivärahan enimmäisaika ei saisi kulua, koska työnteko on edelleen estynyt koronarajoituksista johtuen – tämän lisäksi työssäoloehtoa on mahdotonta kerätä, koska ei voi tehdä töitä).
Ehdotuksia nimenomaan freelancereiden toimintaedellytysten parantamiseksi oli perustulo, haku- ja raportointimenetelmien yhtenäistäminen ja selkeyttäminen, tukien korottaminen, pidempiä apurahajaksoja, joustavampia tukimuotoja, nopeampia hakuprosesseja ja yhteisiä tuotantoalustoja rahoituslain ulkopuolisille toimijoille.
Kulttuuripolitiikassa on juuri nyt VAIN kehitettävää ja taidealojen ahdinko tulisi olla jokaisen polittikon huulilla juuri nyt.
Vastauksista on luettavissa laajaa ärtymystä ja koettua eriarvoisuutta muihin toimialoihin nähden, joiden elinkeinonharjoittamista ei olla rajattu yhtä vakavin seurauksin. Esittävän taiteen kentän pienet toimijat, joita koronatuet eivät ole tavoittaneet ja joiden mahdollisuudet toimia ammateissaan on rajattu, kokevat tämänhetkiset rajoitukset hyvin epäreiluina. Suuremmat toimijat taas kiittävät opetus- ja kulttuuriministeriötä nopeasta reagoinnista ja toimintansa pelastamisesta. Pandemia on paljastanut kentällä olevan suuren rakenteellisen epätasa-arvon toimijoiden välillä.
Digitaalisuus
Mikäli mahdollisuuksia on löydettävä tästä erikoisesta jamasta, lähes poikkeuksetta vastauksissa pohdittiin digitalisaation mahdollisuuksia omalle toiminnalle. Toimijoista monet olivat sitä mieltä, että digitalisaatio ei ole näyttämötaiteessa mahdollisuus, vaan kriisiajan selviytymiskeino. Väline, joka on kallis, joka edellyttää erikoisosaamista ja joka ei välttämättä sovellu siihen taiteeseen, jota tehdään. Vaikka suoratoistot olisivatkin olleet ratkaisu pandemian ajan levitykseen, vastauksissa korostettiin näyttämötaidetta läsnäolon taiteena, joka edellyttää esiintyjän ja katsojan kohtaamisen samassa tilassa.
Mutta oli myös toimijoita, jotka näkivät poikkeusajan korostavan kulttuurin saavuttavuuden tärkeyttä. Suoratoistot ja muut digitaaliset välineet jäävät yhden vastaajan mukaan ”rikastamaan, järkeistämään ja joustavoittamaan toimintakulttuureita, sekä lisäämään taiteen saavutettavuutta jatkossakin”. Nämä välineet myös mahdollistavat osittain kansainvälistä toimintaa ja tukevat välttämätöntä kehitystä kohti ekologisempia toimintatapoja.
Poikkeusajan taide: kysymys elinvoimaisesta kulttuurista
Usea vastaaja nosti esiin kriisiaikoina korostuvan taiteen merkityksen kansakunnan kehitykselle ja itsetunnolle. Kulttuuripalveluiden tarjonnan turvaaminen tulisi taata ja saavutettavuus varmistaa, etenkin kriisitilanteissa. Teattereiden ja esitystoiminnan sulun ja tämän vaikutusten kaupunkien elinvoimaan tulisi muistuttaa meitä siitä, miten välttämätön instituutio teatteri on eurooppalaiselle demokratialle ja elämäntavalle. Kuten eräs vastaajista kirjoitti:
”Yhteiskunnalliset, globaalit kriisit tuskin loppuvat tähän. Edessämme on vielä esimerkiksi massiiviset rakenteelliset sopeuttamistoimet lähestyvän ilmastokatastrofin ja vanhentuvan väestörakenteen kanssa. Teatteri on yksi avainasemassa oleva instituutio näissä rankoissa yhteiskunnallisissa muutoksissa. Teatteri pystyy käyttämää kollektiivisen ja utooppisen tarinankerrontansa kautta keinoja, joilla yhteisöä valmistetaan ja jopa valmennetaan tuleviin kriiseihin ja uusiin toimintatapoihin. Teatterissa voidaan kuvitella ja toteuttaa tulevaisuutta konkreettisesti, turvallisin keinoin ja turvallisessa ympäristössä. Teatteri on aina sopeutunut muutokseen, ja näyttelijä on inhimillisen adaptaation ammattilainen. Tämä yhteiskunnallinen mahdollisuus on paljolti nykyaikana hyödyntämätön ominaisuus. Näen siinä paljon mahdollisuuksia.”