12.02.2020
Umpihangesta-sarja:
Teatterin ja runon maa totalitarismin varjossa
38. kerran järjestettävä Teheranin Fadjr-teatterifestivaali esittelee kansainväliselle kutsuvierasjoukolle lähes 40 iranilaista teatteriryhmää Bazaar-nimisenä katselmuksena. Kymmenminuuttiset esittelyt antavat kuvan erittäin laajasta teatterikirjosta. Festivaalijärjestäjän mukaan koko Iran on täynnä teatteria. Yhden illan aikana eri teattereissa yhteensä 22 000 katsojaa, kertoo Dramatic Arts Centerin johtaja koko kansainvälisen tapahtuman avajaispuheessaan. Fadjr-festivaalin ja Bazaar-katselmuksen keskuspaikka on massiivinen kaupunginteatterikompleksi kaikkine näyttämöineen ja auditorioineen.
Fyysinen, non-verbaalinen teatteri on monimuotoista perinteisemmästä mimiikasta butō-vaikutteiseen esittämiseen. Osa teatteriryhmistä nojaa vanhaan persialaiseen kansanperinteeseen lauluineen ja tansseineen. Teatteria lähellä on myös täz’iye-perinne, joka on osa muharram-kuun juhlallisuuksia ja kuvittaa marttyyri Husseinin kuoleman vuonna 680. Iranilaiset teatterintekijät tuntevat hyvin alan klassikot, omansa ja länsimaiset. Niistä tehdään koko ajan uusia sovituksia. Myös uusia näytelmä- ja esitystekstejä syntyy ja osa näytelmäkirjailijoista työskentelee tiiviisti mukana esityksen valmistamisprosessissa.
Taiteilijoilla on tarve sanoa, puhua ja kertoa.
Taiteilijoilla on tarve sanoa, puhua ja kertoa. Täyttä ilmaisunvapautta ei ole, mutta teatteriohjaajat tietävät tarkkaan, missä kulkee esimerkiksi näyttämöliikunnan ja tanssin raja. Tulevat ensi-illat tarkastetaan etukäteen. Nainen ei voi tanssia tai laulaa näyttämöllä, mutta hyräily osana kaiuttimista kuuluvaa äänimaailmaa tuntuu olevan mahdollista. Ulkomaisten vierailuesitystenkin kanssa sopivuudet käydään tarkasti läpi ennen ensimmäistä julkista esitystä. Porsaanreikä ei ehkä ole islamilaiseen kulttuuriin sopiva termi, mutta niitä löytyy tarvittaessa.
Blogin kirjoituspäivänä luennoin suomalaisesta teatterista ja Suomen teatterifestivaaleista. Aloitan esitelmäni kertomalla, että Ferdousin (k. 1020), Háfezin (k. 1390) ja Mawlana Rumin (k. 1273) suomentaja Jaakko Hämeen-Anttila on myös Teheranissa ja että hänet palkitaan työstään farsin kielen parissa. Kyseisten runoilijoiden teokset ovat minulla matkalukemisena, sillä Iran on todellinen runouden maa. Varsinkin Háfezista irtoaa jutunjuurta lähes joka tapaamisessa. Ensi kerralla pitää päästä Shiraziin, runoilijan kotikaupunkiin.
Porsaanreikä ei ehkä ole islamilaiseen kulttuuriin sopiva termi, mutta niitä löytyy tarvittaessa.
Kun katson Teheranin miljoonakaupungin kuhisevaa elämää, alan mielessäni leikitellä Rumin ajatuksella siitä, että maailmankaikkeudessa kaikki on koko ajan pyörivässä liikkeessä ja tämä liike synnyttää uutta energiaa. Uutta kohti ollaan menossa Teheranissakin. Teatterintekijäkollegat eivät tyydy nykytilanteeseen eivätkä siihen millainen kuva iranilaisista on maailmalla. Osa nimekkäimmistä teatterintekijöistä boikotoi myös festivaalia, sillä sen järjestäjä Dramatic Arts Center on osa valtionkoneistoa. Festivaalin oudoin piirre on se, että sen johtaja vaihtuu vuosittain. Uusi johtaja valitsee sitten omasta lähipiiristään koko tuotantoryhmän ympärilleen. Jatkuvuutta ja kestävyyttä ei synny, festivaali ei kehity siihen suuntaan, mihin teatterikenttä tuntee tarvetta.
Iranilaisten ihmisten lämmin ystävällisyys sykähdyttää. Armenialaiseen ja georgialaiseen ruokaan ja vieraanvaraisuuteen ihastuneet eivät pety Teheranissakaan. Ihan pienellä kielenopiskelulla (numerot ja perustervehdykset) saa vastaukseksi ystävällisiä hymyjä. Suomalaistyylinen suoruus (esimerkiksi suoraan kysymykseen suora ei-vastaus) voi aiheuttaa hetkellistä ihmettelyä, mutta kaikki selviää kulttuurieroista puhumalla ja vilpittömällä otteella. Samassa teatteriveneessä, samaa teatteriperhettä ollaan.
Lukurepussa oli myös Joonas Mariston mainio Persia: matkasanakirja ja -kulttuuriopas, joka vihjaa, että ensi kerraksi kannattaa perehtyä myös paikalliseen kohteliaisuusfraasien kulttuuriin.
Jukka Hyde Hytti
Kirjoittaja on teatterituottaja vuodesta 1992 ja Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) kansainvälisten asioiden päällikkö. Umpihangesta-sarja on kuin kirjoittajansa, avarakatseinen ja maailmasta utelias.
Kuvassa: Hyde, omanilainen Shabbir ja algerialainen Cheikh, taustalla Bazaar-katselmuksen johtaja Mehrdad
Lisää Hyden Teheranin-matkasta ja festivaaliesityksistä voi lukea Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehdestä 2/2020.
Muut kirjoitukset TINFO-blogissa