26.01.2017

Teatterin kansainvälisen liikkuvuuden ekosysteemeistä ja markkinoista
 

Taiteenalojen tiedotuskeskusten TAIVE-verkosto oli Taikessa pohtimassa kansainvälisen liikkuvuuden sirpaloituneita tukijärjestelmiä, työnjakoa ja pullonkauloja. Vanha virsi, puhkikaluttukin, mutta minkäs mahdat, kun mitään ei ole tapahtunut sitten kulttuuriviennin tavoiteohjelman.

Yhden oven avaaminen sulki toisen. Kun ministeriömme kansainvälinen osasto lakkasi olemasta, hävisi myös taiteilijoiden kansainvälistä liikkuvuutta mahdollistava parin miljoonan potti. Kymmenisen vuotta on menty näin. Ilahduttavaa oli kuulla, että nyt ministeriössä ollaan valmistelemassa taide- ja taiteilijapoliittista ohjelmaa – toivottavasti se ei jää luovan talouden työryhmän jalkoihin. Kumpaakin näkövinkkeliä tarvitaan.

Eri taiteenaloilla kansainvälistymispolut ovat kovin erilaisia. Kansainvälisen liikkuvuuden ekosysteemejä ja markkinoita ei käy yhteen niputtaminen. Pelit, musiikki, samoin kuten elokuvat ovat yhdeltä osaltaan teollisuutta. Niiden liiketoimintamallit ovat melkoisen huonosti mallinnettavissa alalle, jossa ei juurikaan tuoteta myytäviä ja/tai kopioitavia tuotteita maailmanlevitykseen. Tästä syystä elävien esitysten agentuuritoimintakin on rajallista.

Moninaisuuden ymmärrystä halajan! Kuten kansainvälisten asioiden päällikkömme Jukka Hyde Hytti tiivistää: ”Eniten kansainvälistä kiinnostusta herättävät teatteritoimijat ovat pieniä, yhdistysmuotoisia taiteilijakollektiiveja, joiden ns. lopputuote syntyy usein vuorovaikutuksessa paikallisten kollegoiden kanssa ulkomailla (mm. site-specific) ja eri festivaalien (”tuotantoalustojen”) yhteydessä.”

Ja vielä lisää Hytin asiantuntemuksella: ”Teatteriviennin ja -vaihdon haasteita ovat teatterikentän tarpeiden ja tukimuotojen kohtaamattomuus. Teatteriryhmät ja yksittäiset teatterintekijät saavat kutsuja joskus hyvinkin lyhyellä varoajalla ja vaikka kutsujataho huolehtisi kaikista kustannuksista kohdemaassa, on esimerkiksi matkarahoituksen järjestäminen Suomesta epävarmaa (VOS-teattereille jopa mahdotonta) ja aikataulullisesti (hakuajat ja päätöksentekoprosessin pituus) vaikeaa.”

Liiku ja kansainvälisty siinä sitten!

PPP ja VOV – skenaarioita työn tulevaisuudesta
 

Sitra ja Demos Helsinki ovat kartoittaneet työn tulevaisuutta yhdessä Ammattiliitto Pron, Tieto Oyj:n, työeläkeyhtiö Varman ja Verohallinnon kanssa.  Työn tuloksena on ilmestynyt raportti Työ 2040 Skenaarioita työn tulevaisuudesta (Demos Helsinki & Demos Effect). Sitra on perustanut myös verkkosivuston.

Kolmessa skenaariossa, ”Kunnialliset puurtajat”, ”Taipuisat tekijätyypit” ja ”Taikurien talous” on kuvattu työn tulevaisuuden ilmiöitä, muutoksia ja tapoja toimia. Vaikuttaa jälkijättöiseltä ylhäältä, ulkopuolelta ja etäältä tuotetulta systeemiajattelulta. PPP – Piiri pieni pyörii ja VOV – vihreän oksan veljesverkosto tuottaa ajattelua. Työhön osallistuneiden työhistoria kuvaa piirin pyörimistä.  Kirjoittajat edustavat finanssitoimialaa, ekonomisteja, konsultteja, yhteiskuntatieteilijöitä on tainnut yksi mahtua joukkoon. Elitismiä. Miltei all male panel, yhdeksän tekijän joukossa kaksi naista. Runsaan neljänkymmenen työpajaosallistujan joukko meni vielä kutakuinkin tasan. Lähdemateriaali on sitten lähinnä The Guardianin ja Harvard Business Review´ssä julkaistuja kirjoituksia ja TEM:n, Etlan, Evan, VTT:n raportteja. En tiedä, missä todellisuudessa tekijät elävät, skenaarion tulevaisuuskuvista monet ovat täällä jo nyt.

Raportin tulevaisuuskuvissa työelämässä nähdään toisaalta ”hypertuottavat maailmankansalaiset”, toisaalla ”paikallinen puuhastelu niukkuudessa eläen”. Kirjoittajat toki eivät pidä tällaista polarisaatiota luonnonlakina tai toteutuvana kehityssuuntana, mutta sanavalinnat kertovat jotain. Keskiössä on homo economicus. Loppupohdinnoissa päästään siihen, että työ-sanan merkitystä olisi ehkä syytä tarkistaa ja että työ voi laajentua uusille alueille ja ekologiaan. Tästä olisi voinut aloittaa.

Ehkä tarkoitus on provosoida ja siten saada kansalaiset keskustelemaan. Työtä välittävistä yrityksistä tulee keskeinen yhteiskunnallisen toiminnan areena. Työn sisältö muuttuu ”monipuoliseksi ad hoc -keikkatyöksi”, ”työnvälityksen kitka” vähentyy, kun työnvälitysyritykset jakavat työtä ja takaavat toimeentuloa. Ne myös jakavat ”transaktioita tai arvoa”, ”elämäntapoja, poliittisia agendoja tai merkityksen rakentumista”.

Ammattiliittojen keskeinen anti yhteiskunnalle nähdään siinä, että ”tekemällä työtä työnvälitysyrityksissä päätyy tällaisen yrityksen mikro-omistajaksi.” Vuonna 2040 meillä on Uusia Ruukkeja – muutamat jättiyritykset vastaavat suurimmasta osasta työtehtävien ja -tekijöiden kohtaamisia. Tätä ennen Kajaanin koko asuntokanta on myyty huutokaupalla ja sosiaaliturva siirretty hyvinvointialustan alle. Taikurien taloudessa globaalia eliittiä palvelee joukko työvalmentajia. Sosiaaliturva on vastikkeellista ja ”inhimillisillä perustaidoilla tehtävät tehtävät” jaetaan hierarkkisessa työnjaossa. Asiantuntijaeliitillä toki on vapautta ja vastuuta.

Toivoisin jonkun innoittuvan tekemään retorista analyysiä raportista ja pohtivan sen arvoja, ideologioita ja myyttejä.

Vaihtoehtoinen tosiasia – matkalla toisiin todellisuuksiin


Vuhuu, mikä käsite ”alternative fact”. Ollaanko meillä Suomessa matkalla vaihtoehtoiseen valtioon?  Yhdysvalloissa on vaihtoehtoinen oikeisto. Voiko enää käyttää sanaa vaihtoehtoinen?

Ruotsin lääninteattereita on tutkittu


Ruotsissa on analysoitu viiden lääninteatterin taloudellisia toimintaedellytyksiä 35-vuotiskaudelta 1980–2015. Raportti tarjoaa kiinnostavaa pitkän ajanjakson dataan pohjautuvaa vertaispohdintaa.

Ruotsin mallissahan valtion rahoitus on siirtynyt läänintasolle. Kiinteän supistuneen rahoituksen sijaan on tullut entistä enemmän projektirahoitusta ja muunlaista kehittämistukea. Selvityksessä pohditaankin sitä, miten tämänkaltainen projektiohjaus vaikuttaa teattereiden toimintaan.

Perusrahoituksen suhteellisen osuuden vähentyessä teattereiden oma tulonhankinta projekti- ja muun erityisrahoituksen muodossa on pakosta lisääntynyt. Selvityksessä todetaankin, että tutkimusjakson loppupuolella teattereiden taloudesta on tullut vähemmän ennustettavaa ja läpinäkymättömämpää kuin aiemmin.

Tuttu kehityskulku on se, että taiteellisen henkilökunnan osuus on vähentynyt, sen sijaan hallintohenkilökunnan kasvanut – tosin kohtuullisesti.

Teatterityön murros on totta myös Ruotsissa. Työtä tehdään yhä enemmän määräaikaisin sopimuksin tai sitä hankitaan ostopalveluina. Raportin mukaan onkin tärkeä tutkia, miten tämä rakenteenmuutos vaikuttaa ohjelmistopolitiikkaan ja taiteelliseen työskentelyyn.

Huhhuh! Tässä tulevaisuuskuvaa


http://www.theguardian.com/commentisfree/2017/jan/20/digital-giants-workers-robots-film-employee-monitoring-the-circle