10.11.2016

Teatterin tila Englannissa – meillekin tällaista, jooko

Arts Council Englandin (ACE) Analysis of Theatre in England -raportti teatterin tilasta Englannissa saa miettimään teatterimaaston erilaisuutta ja yhtäläisyyksiä Suomeen verrattuna. Raportti saa kysymään, miksei meillä OKM tai Taike teetä vastaavaa laadullista pohdintaa teattereiden, orkestereiden ja museoiden tilasta. Hämmentävää, kuinka vähän kiinnostuneita julkiset rahoittajatahot ovat rahoittamiensa instituutioiden tilasta. Tila ei käy selväksi pelkistä numeroista. Meillä käynnissä oleva rahoitusuudistus olisi kaivannut ja kaipaisi tuekseen tällaista laadullista analyysia.

ACE:n raportti on tehty kirjallisen lähdeaineiston, toimijoiden syvähaastattelujen sekä erilaisten tilasto- ja muun datan pohjalta. Siinä on pähkinänkuoressa likipitäen kaikki: rahoitus, ohjelmistopohdinta, esitysten alueellinen saavutettavuus, kiertueet, yhteistyö, teattereiden ohjelmistosuunnittelu ja erilaisten yleisöjen huomioon ottaminen, digitaaliteknologian mahdollistamat uudet muodot, teattereiden työvoima ja sen moninaisuus sekä myös yleisöjen monimuotoisuus ja yleisötyö. Raportissa selvitetään niin ikään, millaisena teatterit näkevät oman yhteiskunnallisen roolinsa ja roolinsa kansalaistoimijana.

Raportin johtopäätökset ovat tuttuja meiltäkin. Meiltä vain puuttuu vastaavankaltainen tutkimusevidenssi!

Kaupallisissa teattereissa yksityisrahoitus kattaa 86 %, mutta ei-kaupallisissa, julkisesti tuetuissa teattereissa on eletty julkisten tukien leikkausten kurimuksessa. Teatterit ovat kuitenkin kyenneet lisäämään omia tuottojaan. Raportissa huomautetaankin, että mitä enemmän teatterit pystyvät omia tulojaan kasvattamaan sitä vähemmän ne ovat riippuvaisia siitä, miten kunnat niitä tukevat. Mutta kaikki eivät ole samassa asemassa: raha tulee yleensä rahan luokse, niille suurimmille ja tietenkin Lontooseen. Raportti puhuukin polarisaatiosta, jakautumisesta voittajiin ja häviäjiin ja kantaa huolta alueellisesta epätasa-arvosta.

Aidosti monikulttuurisessa Englannissa huomio suunnataan myös siihen, keitä teattereissa on työssä ja miten työvoiman osaamisen kehittämisestä huolehditaan. Minulle uusi on kirjainyhdistelmä BAME= Black, Asian, Minority, Ethnic. Raportti selvittää myös kuinka hyvin BAME, monimuotoisuus, toteutuu instituutioiden johdossa ja henkilökunnassa. Ei riittävän hyvin, ei myöskään yleisöjen monimuotoisuus. BAMEn puolesta voidaan tehdä jotain.  ACE:n monimuotoisuusohjelma Creative Case for diversity on tuottanut tulosta, mutta ei riittävästi. Teattereiden ohjelmistosuunnittelussa vallassa oleva kuratoiva ote tuottaa silti hyvin sekamuotoisia, hyvin erilaisille yleisöille suunnattuja teoksia.

Entä ohjelmistojen ja rahoituksen kohtalonyhteys? Analysis of Theatre in England -raportin pääviestit tästä yhtälöstä kuulostavat tutuilta: laatu ja uudistuminen edellyttävät julkista tukea, julkisen tuen leikkaukset vähentävät teatterin riskinottokykyä.

Teatteri hyödyntää tapahtumaelokuvaa (Event Cinema). Elävien esitysten livetaltiointeja välitetään elokuvateattereissa. ACE:n toinen raportti, From Live-to-Digital arvioi taltiointien vaikutuksia live-teatterille. Raportin mukaan kyse ei ole vastakkainasettelusta. Digi ei tarkoita live-esitysten kuolemaa, ei liioin pelastusta. Eivät yleisöt ajattele, että livetaltioinnit korvaisivat livekokemusta, eivätkä live-esitysten kävijämäärät ole laskeneet. Sen sijaan striimauksella saavutetaan nuorempia yleisöjä. Ne herättävät kiinnostusta myös teattereiden elävää ohjelmistoa kohtaan.


Monenlaista osinkotuottoa

Art Council Englandin melko uunituore johtaja Darren Henley pohtii kirjassaan sitä, miten investoinnit taiteeseen maksavat itsensä enemmän kuin takaisin. Henley muistuttaa, miten taiteella on itseisarvo inhimillisenä, emotionaalisena ja meitä muuttavana ja muokkaavana kokemuksena.  Jo pelkästään tämä kokemus sinänsä on syy sijoittaa taiteeseen ja kulttuuriin, mutta ei suinkaan ainoa syy.

Darren Henley puhuu taiteen osingoista, kaikesta siitä, mitä hyötyä taiteesta ja kulttuurista on yhteiskunnalle. Nuo osingot ovat luovuus-, oppimis-, mielihyvä-, innovaatio-, paikkojen muutos- sekä yritys- ja maineosinkoja.  Englanti on sitä mitä se on juuri sen ansiosta, että kulttuuriin on satsattu. Huomio! Henley ei puhu kulttuurin tuesta vaan investoinneista.


BAME ja Suomi

Kenen tarinat? Kenen ääni? Tuo BAME sai taas kerran miettimään sitä, kuinka harvassa ja lähinnä marginaalissa suomalaisessa teatterissa ja draamassa ovat maahanmuuttajien ja muiden siirtolaisina itseään pitävien teokset. Toistuvasti kuulee täällä asuvien taiteilijoiden valittavan, ettei suomalaisiin teattereihin pääse sisään.

Suljettu teatteri-Suomi – mitä sille voisi tehdä?  Ajattelimme, että Maailman teatteripäivänä 27.3.2017 liikumme tällaisissa teemoissa. Sitä tässä kehitellään, tapahtumajärjestäjänä ainakin TINFO, tapahtuu Kansallisteatterin Lavaklubilla.


Ei pelkästään BAME vaan myös Mehdi Ghasemi ja Suzan-Lori Parks 

Mehdi Ghasemi on hiljattain tehnyt väitöskirjansa näytelmäkirjailija Suzan-Lori Parksin näytelmistä, joissa afroamerikkalaista identiteettiä haastetaan ja uudelleen määritellään.  Lisäksi Ghasemi on kirjoittanut romaanin, draaman ja runouden sekamuodon Flight to Finland: A Noveramatry. Romadramaus? – voisiko noveramatryn suomentaa niin. Tilasin teoksen heti, minua kiinnostaa tuo siirtolaisen kokemus.


Espoon Kaupunginteatteri rakentamassa sateenkaarevaa Suomea 

Suomen historia ei ole vain heteronormatiivista historiaa. Seta ja Kulttuuria kaikille -palvelu tuo queer-näkökulmaa Suomi 100 – Sateenkaaren väreissä -hankkeessaan esiin.

Espoon kaupunginteatteri on mukana. Jo aiemmin syksyllä siellä nähtiin tanskalaisen Livingstones Kabinetin Einstein on Sex, joka kertoi Magnus Hirschfeldistä, seksologista ja aktivistista, jota pidetään varhaisena homoseksuaalien ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien puolustajana.  Einstein on Sex oli mielettömän taitavasti tehtyä musiikkiteatteria.

Nyt ensi-iltansa sai Virpi Haataisen Koska olet minun, joka kertoo Hagar Olssonin ja Edith Södergranin suhteesta. Sen innoittajana on ollut Agneta Rahikaisen teos Kampen om Edith. Biografi och myt om Edith Södergran. Minua kiinnosti tuo suhde, ja Hagar Olssonin jälkikäteinen omistusoikeus Södergraniin, ja hänen ambivalenssinsa.

Edith Södergran on täynnä halua ja verta, ei mikään eteerinen kuolemanjälkeiseen elämään kaihoava tuberkuloosirunoilija.  Tästä Edithin kurittomasta voimasta ja halusta nautin. Nautin myös nähdessäni Helena Kallion näyttämöllä Edithinä.
 

Lempeätä ja hengittävää maskuliinisuutta 

Onneksi vielä pääsin Ukon ja puu-ukon kumppaniksi. Ei riitä, että Juha Valkeapää taitaa äänen. Nyt hän on veistänyt Puu-ukon, hän on siis myös veistäjä. Toteemipaalun kaltaiseen jykevään puu-ukkoon on kiinnitettynä puisia pikkumiehiä. Niiden ympäriltä lähtee matka. Kuolemasta lähdetään käsittämään ja ymmärtämään (eläköön ihanat konkreettiset suomen kielen sanat), mitä mies pitää sisällään. Ei tarvita kuin ruumis ja ääni ja Puu-ukon lempeä hymy.


Ei näin pitänyt käydä

Ei pitänyt tulla Brexitiä, ei pitänyt tulla Trumpia. Järkyttyneitä, lamaantuneita whatsup-viestejä, skypepuheluja milleniumeilta. Ranskan oikeistopopulistipoliitikko Marine le Pen Trumpin joukoissa. Ranskassa presidentinvaalit ensi vuonna…