21.02.2019

Hanna blogikuva

Teatterit kulttuurikamppailujen ajassa
 

Miten teattereiden tulisi elää ja suojautua kulttuurikamppailujen ajassa? Millaisia ovat seuraukset, ei pelkästään teatterissa vaan yhteiskunnassa, kun erilaiset keltaliivit ovat liikkeellä…

Saksassa vapaa teatterikenttä kokoontui keskustelemaan siitä, miten teattereiden tulisi itsensä asemoida uudenlaisessa poliittisessa tilanteessa. Hälyttäviä ovat Esittävien taiteiden liittovaltiotason yhteisjärjestön kokemukset siitä, miten populististen ääriliikkeiden teattereihin kohdistama häirintä on viime aikoina lisääntynyt. Teatteriesityksiä häiritään, rikotaan esimerkiksi mikrofoneja, jotta estettäisiin tavalla tai toisella dialogi yleisön kanssa ja katsojien osallistuminen.

Teatterit eivät halua mediasensaatiota tai tilanteen kärjistämistä. Mutta on havahduttava, oltava enemmän hereillä. Salakavalien siirtymien edessä on oltu aivan liikaa hiljaa ja nukuksissa. Saksan-kongressissa kuultiin myös mitä esimerkiksi Italiassa tapahtuu: kasvatuksen uusi paradigma on tietämättömyys, jota uusautenttisuudeksi kutsutaan.

Keskustelua käytiin myös diversiteetistä, päätösten läpinäkyvyydestä, erilaisista valitsemiskriteereistä? Miten ylipäätään päästään eroon meissä jokaisessa sitkeästi elävistä jälkikoloniaalisista valtarakenteista? Kuinka kauan ulkomaalaistaustainen tai siirtolaistaustainen taiteilija pysyy ”erityisenä”?

Kokoontumisesta voi lukea NachtkritikistäKongressin järjesti Flausen-verkosto, joka alun perin perustettiin freelancereille ja työryhmille apuraha- ja residenssijärjestelmäksi mutta josta on yhä enemmän tullut vapaan kentän ajatushautomo. Toimintastrategiaksi peräänkuulutettiin myös yhteistyötä, ylirajaista verkostoitumista: Kaikkien maiden freelancertaiteilijat liittykää yhteen…

Kaikesta tästäkin voi keskustella näytelmäkirjailija Sivan Ben Yishain kanssa, kun vietämme Lavaklubilla Maailman teatteripäivää 27.3. teemalla Maailma kotona. Maailma ei nyt näytä erityisen valoisalta paikalta eikä sen synkkyyden edessä pidä hiljaa oleman.


Tulevaisuus on kuviteltava uudelleen
 

Teatterikorkeakoululla keskusteltiin Elinvoima-esityksen yhteydessä teatterista ja esityksistä ekokriisin ajassa, ekologisen jälleenrakennuksen välttämättömyydestä. Kuuntelin striimausta.

Hämmentynyt olin muiden poliitikkojen, paitsi Outi Alanko-Kahiluodon, kommenteista. Aivan kuin heidät olisi ilmastopolitiikan suhteen yllätetty housut kintuista. Huolestuttavaa.

Mustekalassa ilmestyi ennen joulua Anna Jensenin erinomainen artikkeli Perinnön vaalimista täystuhon äärellä. Jensen päättää artikkelinsa viittaamalla Judith Butlerin näkemykseen siitä, että olemassaolomme ja hengissäsäilymisemme riippuu kyvystä toimia ja elää yhdessä. Jensen kiteyttää: ”Elämämme on aina sidottu toisiin elämiin ja se merkitsee velvollisuutta.” Jensen muistuttaa myös Bruno Latouriin viitaten: ”Jos haluamme, että voimme vielä kuvitella tulevaisuuden, on se kuviteltava täysin uudelleen.”
 

Tasa-arvo- ja moninaisuusraportti paineistaa korjauksiin
 

Englannin Arts Council on jälleen julkistanut moninaisuusraporttinsa

Pientä parannusta aiempaan on tapahtunut, mutta vielä ei ole kehumista. Erityisesti vammaisten asema kaipaa korjausta. Tämänkaltainen raportointi luo korjauspaineita. Julkista tukea nauttivien taide- ja kulttuuriorganisaatioiden on entistä vaikeampi vain todeta, ettei oikein tiedetä, missään mennään, keitä meillä on töissä tai ketkä meidät saavuttavat ja keitä meillä käy.
 

Puhtain asein – toimimaan
 

Esitystaiteen keskukseen Eskukseen keskustelemaan ja toimimaan teatteriohjaaja Atro Kahiluodon kutsumana tiistaina 26.2.2019 klo 18. Kahiluodon konkreettinen ehdotus paholaisen Sammon pysäyttämiseksi on kansalaisaloite ”Puhtain asein”. Siinä esitetään, että asehankintoja rajoitettaisiin maista, jotka välttelevät ilmastovastuuta. Kansalaisaloitteelle on tulossa verkkosivut ja aloite tullaan julkaisemaan Kansalaisaloite.fi -palvelussa, jossa sen voi käydä allekirjoittamassa.
 

Taide ja kulttuuri kaiken ytimessä Helsingissä

Hyvä uutinen. Helsingin kaupunki käynnistää avoimen keskustelun taiteen ja kulttuurin merkityksestä kaupungille. Hyvä työryhmä tulee valmistelemaan vuoteen 2030 ulottuvaa taide- ja kulttuurivisiota.

Taide ja kulttuuri ovat kaiken ytimessä. Kaupunki ei ole viidakko, jossa vahvat syövät heikot vaan monimuotoinen ja rikas yhteistyösysteemi. Jotenkin tähän tapaan kaupunkia hahmotti työryhmän puheenjohtaja Aleksi Malmberg haastattelussaan
 

Ilahduttavaa yhteistyötä

Helsingin Kaupunginteatterin, Teatterikorkeakoulun ja Tampereen Nätyn yhteistuotanto Siegfried nähdään Studio Pasilassa. Kiinnostavaa.

Työryhmän sanoin:

Siegfried sijoittuu joutsenlammen pohjaan, jossa valo taittuu tavallista jyrkemmin. Esitys on Tšaikovskin baletin queer-luenta, joka yhdistää autofiktiivistä materiaalia historiallisiin kokemuksiin vinosta. Liejussa pulikoivat fiktion prinssi Siegfried, Baijerin kuningas Ludvig II ja säveltäjä Pjotr Tšaikovski. Työtämme lävistää valon taittumisen ilmiö, sen lainalaisuudet kahden erillisen faasin, veden ja ilman rajapinnassa. Tuotamme näyttämölle kuvia, joissa yhdistyvät näyttelijän ruumis, vesi, valon heijastumat ja eri aallonpituudet.”
 

Kouvolan Patriarkka meni omien suojausteni lävitse

Yritän käyttää vapaa-aikaani tutkailemalla myös sitä, mitä tapahtuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Ei mitenkään esimerkillistä aktiivisuutta, mutta kuitenkin. TINFOn olisi kyettävä vielä nykyistä paljon paremmin seuraamaan sitä, mitä tapahtuu toisaalla, kokonaan toisenlaisissa tekemisen ilmanaloissa. Nyt siis Kouvolan Teatterissa, jossa tapahtuu paljon, joka on mukana UNOssa, odottaa ohjelmassa syntyvää omaa tekstiään ja joka valmistelee ensi syksyksi kantaesitystä kaupungin oman tytön Anu Pentikin elämästä. Niin ja Kouvolan Teatterissa kokoontui viime syksynä äijien kulttuurikerho Tikkaremmi. Erinomaisesti Juha Jokelan Patriarkan hengessä miesporukka seurasi Tiina Luhtaniemen ohjauksen valmistumista.

Patriarkka on Tsehovin näytelmien veroinen klassikko. Patriarkka on kiinni ajassaan, niin kuin jokainen teos. Ajankohtaisuuden ei kannata antaa hämärtää sitä, että aikakiinnikkeiden takaa, edestä tai sisältä – miten nyt tahansa sen haluaa sanoa – avautuu ihminen, ihmisten arvoitukselliset kudokset, keskinäisriippuvuudet, valinnat ja valitsematta jättämiset, sukupuolten ja sukupolvien kuilut, erilaiset arvot, etiikat ja moraali ja erilaiset tavat olla olemassa maailmassa ja merkityksellistyä. Tällaista ajattelin, kun istun katsomassa Kouvolan hienovireistä Patriarkkaa.

Kouvolan Teatterin Patriarkassa ihmisen sisäiset liikkeet saavat esityksen muodon ja tulevat ikään kuin lähikuviksi. Katsojan huomio herkistyy pienille, tarkoille nyansseille, eleille, hiljaisuudelle ja sanomatta jättämiselle, katseille, energian ja voiman valumiselle. Niin paljon on kaikessa muussa kuin sanoissa. Patriarkan tilaratkaisu on hieno viittaus betonibrutalismiin, sen musiikkivinjetit saattelevat, kommentoivat, avaavat teosta uusiin suuntiin. Kiitos hienot näyttelijät, kiitos hieno ensemble, viisaat ja herkät suunnittelijat. Ja mitä tästä kaikesta seurasi. Teos lävisti, niin kuin ihmisen voi lävistää. En varmaan ollut katsomossa ainoa, joka itki. Katsomossa istui paljon näitä äijiä, setämiehiä, patriarkkoja ja heidän vaimojaan.

Näin myös Mustapukuisen naisen, ihan toista genreä, mutta dekkarikaupungissa kun ollaan niin mikä ettei.
 

Kunnianosoitus Kivelle ja suomalaiselle teatterille

KOM-teatterin Making of Lea on henkisen maratonin, 50 kilometrin hiihdon tai pitkänmatkan soutamisen riemukas tulos. Sitoutuneesta elämäntyöstä tässä on kyse, ravinteikkaasta, kestävästä kirjailijan ja ohjaajan välisestä napanuorasta. Ja nyt tutkijakummeina tai -haltijoina ovat Pentti Paavolainen ja hänen Bergbom-tutkimuksensa ja Teemu Keskisarjan Saapasnahkatorni.

Vain syvä inhimillis-taiteellinen vaisto ja ymmärrys ja kuvia kumartelemattomuus, ilmeisen vapauttava tapa työskennellä voivat tuottaa tällaista anakronistista leikkiä, leikittelyä myös meidän kansanteatterillamme, kommentointia, syväteatterillisuutta. Näin esitykset voivat olla erimielisessä maailmassa tuomassa meille yhteisymmärryksen hetkiä. Esitys saattaa meidät katsojat Aleksis Kiven ja Lean ensemblen menestyksekkään enskarin jättämiin tunnelmiin. Kiven katseessa kaikki.   

Nälkäteatterin Lea nähtävissä KOMissa naisten päivänä!

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät