07.07.2017

Teatteritilastot vuodelta 2016 ilmestyneet

Yleisö katsoo kotimaista – ankara kilpailu kävijöistä

Suomalaisella teatterilla on vahva kotimaisuusaste. Se näkyy erityisesti katsojamäärissä; yleisö katsoo mielellään kotimaista draamaa. Teatterit myös tekevät yhä enemmän yleisötyötä, ja kilpailu katsojista on kovaa varsinkin pääkaupungissa. Perheteatteriesitykset ovat kasvattaneet joidenkin yksittäisten teatterein katsojamääriä.

Näytäntökaudella 2015–2016 valtionosuusteattereissa (46 kpl; ei sisällä vos-tanssiryhmiä ja -tuotantokeskuksia) ja Suomen Kansallisteatterissa 54 % lipuista myytiin kotimaisiin teoksiin. Vastaava osuus rahoituslain ulkopuolella toimivissa teattereissa (80 tilastoitua toimijaa) oli 61 %. Näiden teattereiden kotimaisten esitysten lipunmyynti oli 1,4 miljoonaa. Tämän lisäksi moninaiset uudet esitysmuodot, joita erityisesti vapaalla kentällä tehdään paljon, olivat valtaosin kotimaisia kantaesityksiä.

Koko esittävän taiteen kenttä (teatteri 73 %, tanssi 11 %, sirkus 12 % ja ooppera 4 %) keräsi yhteensä 3,7 miljoonaa käyntikertaa, 21 654 esitykseen, josta teattereiden esityksiä oli 16 986. Kuitenkin teattereiden katsojamäärät laskivat 3,6 % edelliskaudesta.

Yleisesti Suomessa teatterikohtaiset erot ovat suuria. Suurten näyttämöiden yleisömenestykset tai vastaavasti -flopit näkyvät suoraan katsojatilastoissa. Koko maan tilastoissa suurten ja keskisuurten teattereiden (vos) myynti laski 10 % edelliskaudesta. Laskua selittää osittain Helsingin Kaupunginteatterin toiminta väistötiloissa. Myös muissa suurissa helsinkiläisteattereissa (Svenska Teatern ja Suomen Kansallisteatteri) myytiin lippuja aiempaa vähemmän. Sen sijaan vos-ryhmissä ja pienteattereissa kävijämäärä nousi 9 % koko maan tilastoissa. Kasvua selittää pääasiassa Turussa toimivan Linnateatterin yleisömenestys.

Kotimaisella perinteisellä draamalla on vankka asema, mutta ohjelmistoissa näkyy myös draamanjälkeisyys, kuten muita esittävän taiteen muotoja (tanssi ja sirkus) sekä muita genrejä tai lajityyppejä, kuten nukke-, improvisaatio- ja stand-up- sekä yhteisöteatteria tai esitystaidetta. Draamanjälkeisyyttä luonnehtii se, että perinteisen tekstin asema esityksen kokonaisuudessa on muuttunut eikä se enää ole itseisarvo. Ohjelmistoissa on aiempaa enemmän intiimiä tapahtumallisuutta. Tällaisissa vuorovaikutteisuuteen ja osallistavaan katsojasuhteeseen perustuvissa esityksissä ei tavoitella korkeita katsojamääriä. Suuruuden ekonomian rinnalla elää yhteisöteatterillinen ”pieni ja läheinen on kaunista” -ajattelu.

Teatterit tekevät entistä enemmän yleisötyötä, jolla ei tavoitella suuria kävijälukuja ja lipputuloja, vaan halutaan mataloittaa kynnystä tulla teatteriin ja helpottaa uusien kävijöiden uskallusta tulla eläviin esityksiin. Kilpailu yleisöistä on ankaraa erityisesti pääkaupungissa, jossa tarjontaa on runsaasti. Potentiaalisten katsojien vapaa-ajasta taistelevat muut kulttuurin muodot (museot, elokuvat, konsertit) ja entistä enemmän digitaaliset jakelualustat, jotka tarjoavat draamasarjoja, elokuvia ja musiikkia.

Teattereiden mukaan myös yleisön käyttäytymistä on entistä vaikeampaa ennakoida. Uskollisia kävijöitä on aiempaa vähemmän eivätkä lapset ja nuoret potentiaalisina katsojina välttämättä saa kosketusta teatteriin, ei myöskään uussuomalainen väestönosa.

Pitkä aikasarja (1996–2016) kertoo yleisön hajoamisesta osayleisöiksi. Aikasarja näyttää myös sen seikan, että suurten näyttämöiden esityksiin on yhä haasteellisempaa löytää yleisöä. Vos-teattereiden päänäyttämöiden täyttöasteet ovat laskeneet lähes poikkeuksetta koko 2000-luvun, niiden täyttöaste viimekaudella oli kaikkien aikojen alhaisin, 62,6 %.

Kaiken kaikkiaan kauden 2015-2016 tilastojen perusteella voisi miettiä, olisiko syytä arvioida teattereiden ohjelmistotarjontaa ja toimintakulttuuria ja niihin sisältyviä saavutettavuuden esteitä. Ryhmämyyntiä on aiempaa vähemmän ja esitysten elinkaaret ovat lyhentyneet.

________________________

Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) kokoamat Teatteritilastot 2016 on ilmestynyt. Teatteritilastoihin sisältyvät 57 valtionosuuslainsäädännön piiriin kuuluvaa teatteria (nk. vos-teatterit; luku sisältää vos-tanssiryhmät ja -tuotantokeskukset), Suomen Kansallisteatteri ja Suomen Kansallisooppera, rahoituslain ulkopuolisia toimijoita on tilastoituna 80. Teatteritilastot antavat kuvan teattereiden taloudesta, henkilöstöstä, ohjelmistosta, esityskerroista, vierailuesityksistä ja yhteistuotannoista. Tilastot sisältävät myös tietoa mm. teatterin alueellisesta saavutettavuudesta ja sukupuolittuneisuudesta. Tilastojen pitkistä aikasarjoista näkyy pitkän aikavälin kehityskulkuja.  

Teatteritilastot 2016 sekä lisätietoa ja materiaaleja: www.tinfo.fi/tilastot

Teatteritilastot

• antavat yleiskuvan teattereiden toimintojen volyymista ja voimavaroista
• tekevät näkyväksi ja julkiseksi sitä, mitä toimialalla tehdään ja mitä julkisella ja omarahoituksella saadaan aikaan
• tuottavat aineistoa teattereiden rahoitus- ja henkilöstörakenteen, ohjelmistojen ja katsojien vertailuun
• antavat pohjaa teattereiden itsearviointiin ja vertaisarviointiin
• tarjoavat argumentteja teatterin julkisen tuen merkitykselle ja teatterin vaikuttavuudelle

Tiedustelut:

TINFO / johtaja Hanna Helavuori, +358 44 3631722 hanna.helavuori(at)tinfo.fi tai

tilastonlaatija Piia Volmari, +358 50 3536588, piia.volmari(at)tinfo.fi 14.8. alkaen