Tellervo Kalleinen, mitä kuuluu?  

 

Tellervo Kalleinen: Ihana kysymys, jota olen jossain vaiheessa elämää inhonnut ja nyt oppinut rakastamaan! Olen tällä hetkellä tosi jännittynyt, koska nyt on paljon päällekkäisiä projekteja kriittisessä vaiheessa. Olotilani on siis hieman ylivirittynyt ja tosi innostunut, mukana myös pisara kauhua.    
 

Ensi viikolla avaamme HUS:in syöpäsairaalan päiväosastolle Yhteinen mielenmaisema -teoksen, jota olemme valmistelleet kolme vuotta. Se on tehty Unreal Engine -pelimoottorilla, joka on meille täysin uudenlainen teknologia. Olemme luoneet digitaalisen maailman perustuen eri ihmisten kuvauksiin omista mielenmaisemistaan. Sairaalan vierailijat voivat liikkua teoksen maailmassa aulatilan seinällä olevan kosketusvapaan näytön kautta, kontrolloiden liikkumistaan käsiensä eleillä. Seuraava askel on optimoida teos tableteille, jotta potilaat pystyisivät kulkemaan Yhteisessä mielenmaisemassa myös syöpähoitojensa aikana.   

 

Työskentelemme uuden teknologian kanssa myös parhaillaan Y-säätiölle tekemässämme teoksessa, jossa yhdistämme fyysistä mosaiikkia digitaaliseen lisätyn todellisuuden kerrokseen. 

 

Olemme myös keskellä Helsingin juhlaviikkojen avajaisteoksen esituotantovaihetta. Pyydämme ihmisiltä ideoita katastrofielokuvien loppukohtauksiksi ja valitsemme niistä kolme, jotka toteutamme vapaaehtoisten helsinkiläisten kanssa toukokuun lopussa Kansalaistorilla. 

Alamme nyt myös valmistautua Performing HEL -katselmukseen, jossa esittelemme keväällä 2022 kantaesityksensä saanutta Biased-teosta. Espoon kaupunginteatteri ja työryhmämme, joka koostuu minun lisäkseni Oliver Kochta-Kalleisesta, Ami Karvosesta, ranskalaisesta Fred Nevchéstä ja kroatialaisesta Matija Kezelestä sekä näyttelijöistä Niina Sillanpäästä ja Yasmin Ahsanullahista oli jo viime keväänä sitä mieltä, että teos olisi hyvä saada kiertämään sekä Suomessa että ulkomailla. Teoksessamme esitellään hyvin konkreettisella tavalla tieteellisesti tutkittuja ajatusharhoja, jotka synnyttävät rasismia ja ennakkoluuloja ja johtavat siihen, että väärä tieto leviää.  

 

Biased käynnistyi Centriphery-nimisen EU-hankkeen ansiosta, Espoon kaupunginteatteri oli siinä mukana. Teatterinjohtaja Erik Söderblom kysyi, lähtisimmekö taiteilijoiksi hankkeeseen mukaan. Hankkeen tarkoituksena oli, että jokainen organisaatio yhdeksästä Euroopan maasta nimeää kaksi taiteilijaa, tai taitelijaparin, jotka tekevät yhden tuotannon omassa maassaan ja yhden jossain toisessa partnerimaassa.  

 

Aika ajoin törmää sellaiseen taiteilijan työtä romantisoivaan ajatukseen, että jos laitetaan toisilleen tuntemattomia taiteilijoita tekemään yhteistyötä, niin tapahtuu ihmeitä – mutta usein näistä vähän keinotekoisista asetelmista tuntuu seuraavan vain turhautumista. Tässä tapauksessa meillä kuitenkin kävi ihan todella hyvä tuuri, saimme hyvän tiimin kasaan ja saimme hahmoteltua aiheen, joka resonoi meissä kaikissa. Pandemia hidasti prosessia, mikä sekin tuli lopulta avuksemme. Tästä tuli hitaasti tehty taideprojekti, joka ei näytä suoranaisesti kenenkään meidän tekemältä taiteelta, vaan kaikkien osaamisesta on ammennettu, mikä johti epätavalliseen mutta onnistuneeseen yhteistyöhön.  

 

Centriphery-hanke oli kuitenkin lyhytkestoinen, joten teoksestamme oli vain muutama esitys Espoossa, se jäi monelta näkemättä. Onneksi monen mutkan ja yhteensattuman kautta Tiedekeskus Heureka ja Espoon kaupunginteatteri ovat nyt yhdessä tuottamassa teoksesta kouluihin ja muihin kiinnostuneisiin yhteisöihin, kuten työpaikoille tuotannollisesti kevyemmän esityksen, joka voisi kiertää teatterinäyttämöiden ulkopuolella. Ryhdymme ensi syksyn aikana suunnittelemaan ja toteuttamaan tätä versiota.   

 

Espoon kaupunginteatteri on ottanut aktiivista roolia uudenlaisten ajattelutapojen luomisessa. Vaikka tulen teatteriskenen ulkopuolelta, olen ymmärtänyt, että teatterit voisivat tehdä paljon nykyistä enemmän yhteistyötä, mikä on myös muualla Euroopassa tavallisempaa.  

Biased osallistaa katsojia eri tavoin. Olen tehnyt useita yleisöä aktivoivia teoksia Suomessa ja ulkomailla, ja mielestäni suomalaiset osallistuvat osallistaviin teoksiin ihan samassa mittakaavassa kuin muuallakin. Täällä pidetään ja jopa innostutaan hulluista jutuista. Osataan heittäytyä ja arvostaa sitä vähän oudompaa. Valmistaessani Valituskuoro-teosta (2010) kiinnostuneita valittajia oli niin paljon, että menimme lähes paniikkiin. Mutta teoksen filosofia oli, että kaikille annetaan mahdollisuus valittaa haluamastaan asiasta, joten ei sille enää mitään voinut tehdä, ja niin siitä tuli todella hauska kokemus melkein 100 osallistujan kanssa.  

 

Osallistavan taiteen suunnittelu on herkkävireistä. Olen itse vähän ujo osallistumaan juttuihin ja käytänkin itseäni mittarina: mikäli onnistun luomaan tilanteen, johon jopa minusta olisi kiva osallistua, niin eiköhän muutkin lähde mukaan. Ymmärrän toki niitä jotka haluavat vain istua ja katsoa esitystä. Itse hahmotan elämää ja taidetta erilaisten tilanteiden ja dynamiikkojen kautta. Aika monella meistä on tarve hakeutua kiinnostavien ja merkityksellisten kokemusten ja kohtaamisten äärelle – ja joskus heittäytyminen taiteilijan vähän erikoisempaankin kutsuun saattaa olla reitti tähän. 

 

Tänään on edessä The Ballot -näyttelyn avajaiset Pohjoismaisessa kulttuuripisteessä. Puolisoni on tehnyt eri ajatushautomoiden kanssa pitkää työprosessia, jossa on tutkittu vaalilippujen designia historian saatossa ja eri kulttuureissa. Sitä, mitä vaalilippujen ulkonäkö on kertonut demokratian tilasta eri yhteiskunnissa. Eli tänään juhlitaan, mutta heti huomenna alkaa HUS:n Siltasairaalaan tulevan teoksen viimeistely ja installointi. 
 

 

 

 

 

 

 

 

---

Tutustu myös aiemmin ilmestyneisiin Mitä kuuluu -haastatteluihin