07.02.2013

Thalia-palkintoehdokkaat valittu

Vuoden esityksen Thalia-palkinnon saajaksi tuli 16 katsojien lähettämää ehdotusta, joista palkinnon esiraati valitsi kolme finalistiehdokasta. Näiden finalistien joukosta Vuoden esityksen valitsee säveltäjä Jorma Panula. Thalia-palkinnon saava esitys julkistetaan teatterialan palkintogaalassa 10.3.2013.

Ehdokkaat Thalia-palkinnon saajaksi ovat Ryhmäteatterin Eduskunta II – satiiiri veljeskuntien Suomesta, Kokoteatterin ja Lilinkotisäätiön Peili sekä Nukketeatteri Sammon Tulilintu. Thalia-palkinto vuoden parhaalle esitykselle on yksi kolmesta Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) jakamasta palkinnosta.

Thalia-ehdokkaita yhdistää kytkös kansalaisuuteen ja yhteiskuntaan. Kukin esitys on taiteen keinoin tehty tutkimusmatka. On ollut jokin asia tai ilmiö, jota on haluttu selvittää, on menty paikan päälle, nähty vaivaa. Tutkimusmatkan kuluessa oli löydetty orgaaninen muoto ja esityskieli, jossa tekijät ja katsojat olivat lähikontaktissa aiheeseen.

Lapsenomainen ilo ja leikkisyys tuottavat esityksiin sellaista lämpötilaa, joka syntyy kun ollaan yhdessä. Tekijät ovat uskaltaneet asettaa itsensä alttiiksi ja likoon, esityksissä ei mennä esityksen tai roolin taakse piiloon. Ehkä juuri siksi niissä katsoja ikään kuin unohtaa itsensä ja omat puolustusmekanisminsa ja antautuu esitysten kokemusmaailmaan.  Kaikissa ehdolla olleissa esityksissä teatteri kurkottaa itsensä ulkopuolelle saavuttaen myös sellaisia katsojia, jotka eivät välttämättä käy teatterissa.

Thalia-palkinnon esiraadin muodostivat teatteriohjaaja Johanna Freundlich ja näyttelijä Mikko Bredenberg.
 
***

Kolmen Thalia-finalistiesityksen valintaperustelut:


EDUSKUNTA II – SATIIRI VELJESKUNTIEN SUOMESTA
Ryhmäteatteri


Ohjaus: Susanna Kuparinen
Dramaturgia: Ruusu Haarla
Esitysdramaturgia ja lavastus: Akse Pettersson
Taustatutkimus: Susanna Kuparinen, Jari Hanska, Reetta Nousiainen, Olga Palo
Rooleissa: Noora Dadu, Jari Hanska, Santtu Karvonen, Martina Myllylä, Matti Onnismaa, Pihla Penttinen, Robin Svartström

Susanna Kuparisen ohjaama esitys Eduskunta II on itsenäinen ja omalakinen jatko-osa edellisvuonna ensi-iltansa saaneelle Eduskunta-esitykselle. Kuparisen tutkivan journalismin kaivuutyössä ei jää yksikään kivi kääntämättä. Esityksessä ei paijata yhdenkään yhteiskunnan isokenkäisen päätä. Työ on edellyttänyt siviilirohkeutta, peräänantamattomuutta, lahjomatonta lähdekriittisyyttä sekä kykyä esityksellistää ja havainnollistaa erittäin vaikeita taloudellis-poliittisia ilmiöitä ja rakenteita, jotka yleensä menevät tavalliselta ihmiseltä surutta yli horisontin.  
Susanna Kuparinen ja työryhmä ovat kehittäneet itsensä näköisen esityksen, jossa ei kopioida muita dokumenttiteatterin mestareita. Esityksessä maailma ei ole kahtiajakautunut hyviin ja pahoihin. Tekijä on myös asettanut itsensä alttiiksi ottamatta omia oletuksiaan annettuna. Esitys sisältää runsain mitoin itseironiaa ja itsereflektiota.  Parodialta ja satiirilta eivät tekijät itsekään ole turvassa.

Eduskunta II palaa hämmentävän hienolla tavalla länsimaisen teatterin lähteille tuomalla yhteiseen keskusteluun ja tilaan sellaisia yhteiskunnan ilmiöitä, joihin on vaikea tarttua, koska ne ovat näkymättömissä. Esitys pitää huolen myös siitä, että katsoja pysyy tässä kovassa kyydissä mukana.


PEILI
Kokoteatteri ja Lilinkotisäätiö

Sesa Lehto (KokoTeatteri)
Eveliina Lafghani (Lilinkotisäätiö)
Minnamari Turtiainen (Lilinkotisäätiö)
Mikko Nikula (Lilinkotisäätiö), Kimmo Hellström, Hennariikka Laaksola, Panu Vauhkonen, Rudolf Krohn, Kristiina, Sirpa, Petri, Arja, Antti, Tim, Riku, Mikko, Elina, Satu, Jouko, Ilkka, Ari, Mira ja Harri


Ammattilaisten yhdessä mielenterveyskuntoutujien kanssa toteuttama omaperäinen ja -lakinen esitys tuotti katsojalle sellaisen kutkuttavan olon, ettei yhtään voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Työryhmän työstämä, eri lähteistä syntynyt materiaali oli dramatisoitu ja ohjattu rytmisesti ja kerronnallisesti iskeväksi teatteriksi. Lavalla yhdistyi mm. Panu Vauhkosen riemastuttava ja absurdikin roolityö hyeenaksi muuttuvana hoitajana yhdessä ei-ammattilaisten mielenterveyskuntoutujien kanssa, joiden vapautunut läsnäolo toi esitykseen hienon pulssin.

Vaikka aiheet olivat ilmeisesti pitkälle hyvinkin henkilökohtaisia, katsojaan vaikutuksen teki myös esityksen tuoma reflektiivinen etäisyys. Henkilökohtaisuus ei kääntynyt itseään vastaan, vaan katsoja otti sen vastaan juurikin teatterillisen muotonsa ansioista. Peilissä on myös vältetty sentimentaalisuuden sudenkuopat, sen kyky saada katsoja sekä nauramaan että itkemään oli ennen kaikkea voimaannuttava. Peilistä huokui yhteisen tekemisen voima, railakas ja röyhkeä ote, jossa vakavien asioiden äärellä ei olla liian vakavia.
Peilin esitykset kokosivat sellaisia katsojia, joille teatteri ole mikään joka päivän tuttu.

TULILINTU
Nukketeatteri Sampo

Teoksen konsepti, käsikirjoitus, ohjaus & musiikin sävellys: Maria Baric
Muusikot: Mika Seppänen, Aakusti Oksanen, Maria Baric
Varjoteatteri: Memanja Stojanovic, Maria Baric & työpajanuoret
Tulinukketeatteri: Petri Saunio, Maria Baric & työpajanuoret


Maria Baricin säveltämä ja kirjoittama musiikkia, varjoteatteria sekä tulinukketeatteria yhdistävä Tulilintu syntyi 12-17-vuotiaille suunnatun musiikillisen varjoteatteri- ja tulinukketeatterileirin tuloksena. Fenix-linnun myyttiin perustuva esitys tehtiin yhdessä tämän hankalaksi koetun ikäluokan kanssa. Tulilinnussa on poikkeuksellisen omintakeisella tavalla selätetty ne ongelmat, joita nuorten saavuttamiseen liitetään. Tulilintu tarjosi esityksellisin keinoin itähelsinkiläisille lähiönuorille sellaista osallisuutta, jossa nuoret saattoivat ilmaista itseään taiteen keinoin myyttiä avuksi käyttämällä ja toteuttamalla eräänlaisen siirtymäriitin. 

Esityksessä pääosassa oli nuorten tietoisuus ja heidän kokemuksensa. Tulilinnussa oli pakottamattomalla tavalla löydetty sellainen kieli ja toimintatapa, joka tuli lähelle osallistujia ja yleisöä. Tulilintu on yksityiskohtia myöten kunnianhimoisesti, suurella ammattitaidolla ja sydämellä suunniteltu ja rakennettu konsepti.

Nuorten toteuttamaa Stoan kulttuurikeskuksen pihalla nähtyä yhteisöllistä performanssiesitystä oli seuraamassa suuri joukko sellaisia Itä-Helsingin lähiöiden asukkaita, jotka eivät muutoin teatteriesitykseen olisi eksyneet.