13.06.2019
Toimialan vahvuus näkyy Teatteritilastoista
Tuorein tilastotieto vuodesta 2018 valmistunut. Tästä pääset Teatteritilastoihin käsiksi. Olemme TINFOssa prosessoineet toimijoiden tuottaman tiedon. Tarjolla on laaja ja vertailukelpoinen tietokokonaisuus suomalaisen teatterin tilasta. Olemme tuottaneet noin sata tilastoyhteenvetoa. Tilastot sisältävät runsaasti aikasarjoja, joiden avulla nähdään pitkän aikavälin kehityslinjoja.
Toimialan vahvuus on myös luotettavissa, laadukkaissa, avoimissa ja läpinäkyvissä tietovarannoissa. Teatteritilastot ovat hieno esimerkki toimialan omasta aktiivisuudesta, sitoutumisesta ja yhteistyöstä. Kiitokset kaikille niille ihmisille, jotka toimialalla kokoavat tiedot tilastoitaviksi. Ilman heidän työtään ei olisi Teatteritilastoja. Tietojen keruuseen teattereissa osallistuu kolmisensataa ihmistä, se on suuri määrä. Se tietää monia, monia tunteja! Kiitos niistä jokaisesta. Tilastolaatija Piia Volmari on jälleen saanut vuoden työn päätökseen. Tämä on se H-hetki: tilastot valmiit. Tilastovuoden kierto alkaa uudelleen heti elokuussa.
Teatterin vahvuus on sen kyvyssä hyvin eri tavoin resonoida katsojiensa ja kokijoidensa kanssa. Vahvuutta on monimuotoisuus, erilaisten äänten ja muotojen rikkaus. Ajattelen resonanssia harmoniana, hyvinkin erilaisina harmonioina (myös epäharmoniana, riitasointuina), samalla taajuudella olemisena ja värähtelyn jakamisena. Erilaisissa esityksissä me yhdistymme esiintyjien ja toisten katsojien kanssa eri tavoin. Yhteenkokoontumisen ele ja kaikki ne yhdistymisten mahdollisuudet ja potentiaalisuudet meitä katsojia uteloittavat.
Rinta rottingille, esittävä taide!
En nyt halua hehkuttaa liven lumoa – mutta hehkutanpa nyt kumminkin. Viime viikolla julkistimme esittävän taiteen – teatterin, tanssin, sirkuksen ja oopperan – kokonaiskatsojamäärät. 3,9 miljoonaa katsojaa! Tänään julkaistusta Teatteritilastot 2018 -julkaisusta selviää yksityiskohtaisemmin, mitä kaikkea oli noiden lukujen takana.
Hatunnoston arvoista on teattereiden kamppailu omista tuotoistaan ja yleisöistään. Jos ei kerran valtio ja kunnat, niin sitten pitää saada pääsylipputuloja ja muita tuottoja ja yksityisiltä säätiöiltä ja rahastoilta avustuksia. Hatunnosto kotimaiselle musiikkiteatterille, kotimaiselle ohjelmistolle ja kotimaisen ohjelmiston lajityyppien runsaudelle ylipäätään. Ja hatunnosto yleisöille, jotka ovat halunneet nähdä eläviä ihmisiä, olla kosketuksissa toinen toisiinsa ja esiintyjiin.
Pienenä vertailuna (kiitos TINFO-Mikko) meille kaikille tiedoksi vertailevaa aineistoa jääkiekkorintamalta. SM-liigatilastojen mukaan runkosarjassa pelattiin 450 ottelua, niissä oli 1 904 566 katsojaa. Kun lisätään vielä playoffs-ottelut, joita pelattiin yhteensä 45 kappaletta, ja niissä katsojia 244 620, lätkämatseissa kävi vuonna 2018 katsojia 2 149 186. Että terveisiä vain kaikille. Teatteri liikuttaa väkeä – kieltä, mieltä, jalkoja!
Mahdollisuuksien tasa-arvoa Teatterikesässä
Suomen Teatterit, Teme ja me TINFO järjestämme yhdessä Teatterikesään avoimen seminaarin (kiitos Alma Lehmuskallio aloitteellisuudestasi!) Mahdollisuuksien tasa-arvo – Onko nykypäivän ammattiteatteri työ- ja uramahdollisuuksiltaan yhdenvertainen? Millaisia ovat tasa-arvon toteutumisen esteet ja ongelmat?
Seminaarissa on key note -puhujana kasvatustieteen professori Kirsti Lempiäinen (Lapin yliopisto). Lempiäinen on juuri sopiva johdattaja aiheeseen. Väitöskirjassaan Sosiologian sukupuoli (2003) hän on kirjoittanut siitä, miten feministinen teoria auttoi ymmärtämään, että yhteiskuntaa rakenteistaa sukupuoli, ja näkemään, miten sukupuolittavasti yhteiskunnat toimivat. Feministisen ja sosiologisen teorian vuoropuhelussa on pystytty kyseenalaistamaan ja arvioimaan kriittisesti monia olettamuksia ja käsitteitä.
Lempiäisen mukaan toimijuus ja sukupuoli liittyvät toisiinsa. Sukupuoli joko mahdollistaa ja rajoittaa toimijuutta. Ollaan sukupuolitapaisuuksien ytimessä. Lempiäinen on ollut yksi niistä, joka on kirjoittanut haurastuvista työmarkkinoista, suurenevista kuiluista luokka-asemien välillä, hidastuneesta sosiaalisesta noususta, epävarmuuden kasvusta työmarkkinoilla, osattomuuden tunteesta, heikentyneistä etuuksista ja prekaaristumisesta.
Tulee olemaan mielenkiintoista pohtia tasa-arvoa teatteriammattien näkökulmasta Lempiäisen taustoittamana.
Tuulipukulehmiä ja maahisten magiaa juhannusyössä
Vantaan Näyttämön musiikkinäytelmä Rehu-Virtanen (ohjaus ja käsikirjoitus Juha Hurme, sävellys Tuija Rantalainen) on kaikkea sitä, mitä huimissa unelmissa voi kuvitella kesäteatterin ja harrastajateatterin voivan olla!
Sanani ovat nyt jalka- ja käsipuolia kuvaamaan sitä aistimusvoimaista vantaannäyttämöläisen ensemblen tarjoilemaa elämystä. Pyhä jysäys. Tämä taianomainen ja mielikuvituksellinen esityskeitos viettelee, sivistää, jakaa höyhenenkeveästi tietoa lempeällä silmäniskulla, tekee mielleyhtymiä nykyhetkeen. Tieteen historiaa fantasian kaavussa. ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen // ja jokainen ihminen on tieteen tekijä/Jokainen lehmänen on laulun arvoinen/---” Lehmäjoukko laulaa, miten tieteilijän työnä on muodostaa mahdollisimman luotettavaa tietoa jaetusta todellisuudesta. Tieteilijän työnä on esittää maailmalle kysymyksiä.
Ihana satu, Shakespearen Kesäyön unen veroinen. Niityillä märehtii, liikehtii, ammuu ja jammaa, laulaa lauma lehmiä, resitoi moniäänisesti jazzia. Lehmäjoukko kommentoivana kuorona eikä mikään pienennetty mukalehmälauma, ei mitään eläviä olentoja pienentäviä eläinpukulehmiä, ehei. Nämä lehmät ovat mustissa tuulipuvuissa, näyttelijät ilmentävät lehmyyttä, tämän rauhaisasti laumana liikkuvan, toinen toisensa luokse etsiytyvä lauma koostuu yksilöistä. Lehmä, aliarvostettu tuotantoeläimeksi alistettu, kuin prekaari tuulipukukansa. Ja tämä lauma laulaa, meditoi märehtimisen filosofiaa, toisen ymmärtämistä. Huikeaa, lehmien tao, niin Hurme sen on oivaltanut
Teatterin näyttämö, entinen navetta on todentotta valtion entinen koenavetta, jossa AIV-rehun keksijänobelisti A.I. Virtanen – joenniemeläisille mutkattomasti Rehu-Virtanen – oikeasti työskenteli! Ja nyt juhannuksen päivänkierrossa vuonna 1928 tapahtuu se kaikki.
Rehun ja selluloosapuuron oikeiden ingredienssien etsimisen kanssa kamppaileva tutkimusryhmä professori Virtanen, dosentti (mies) ja tutkimusassistentti (nainen) kohtaavat uhkan. Maatalousministeriön komissaarilta tulee nootti sulkea pahanen tuottamaton, yhteiskunnan varoja tuhlaava yksikkö. Ja mitä tapahtuukaan. Joukossa on dosentinnilkki, pahis, joka hellii salarakkaana viholliskomissaaria. Mutta eipä mitään. Maahiset tulevat apuun, sekoittavat päät ja avittavat tutkimusassaria ratkaisemaan rehun ainesosat. AIV-rehu on syntynyt, loppu on historiaa, Tukholmaan lähtee Nobel-anomus, laitos välttyy sulkemiselta ja salarakkaat saavat toisensa. Loppu hyvin – kaikki hyvin. Noo sukupuolittuneiden toimijuuksien mukaan. Tutkimusassistentti on joukon neropatti ja hän sen AIV-rehun keksii, mutta nopsasti tämä herra Virtanen oivalluksen naiselta nappaa.
Toivon tälle teokselle pitkää eloa muuallakin. Yhtä lailla talviteatteriin.
Ntamo juuri julkaissut uunituoreen Rehu-Virtasen.
Mitä seuraavaksi. Let´s make Kaleva great again!
Arvoa vanhoille 150-tonnareille
Rehu-Virtanen vei lehmien arvoon ja arvokkuuteen. Olen kuullut ja lukenut Tatarista. Tämä Ayrshire-rotuinen Vieremällä arvokasta vanhuuttaan elävä Tatar-lehmä on Suomessa kasvatettu 150-tonnari. 150-tonnari on lehmä, jonka elinikäistuotos on ylittänyt 150 000 maitokiloa. Sen elinikäistuotos vastaa 1 300 suomalaisen vuotuista maidonkulutusta. Sille on luvassa arvokas vanhuus. Sitä ei lyödä lihoiksi.