Jo koulussa opimme, että ennustaminen on vaikeaa ja tulevaisuuden ennustaminen vielä vaativampaa. Helsingin yliopiston kansanterveyslaitoksen apulaisprofessori Anna Keski-Rahkosen mielestä tutkijoiden on vaikeaa esittää tulevaisuuden tutkimisen epävarmuutta tavalla, jota media ymmärtäisi. “Puhumme luottamusvälistä, mutta olemme ihan hukassa, kun ihmisillä on vaikeuksia hahmottaa [pandemia]riskin todellista suuruutta”, hän toteaa Tiedetoimittaja-lehdessä (4/2020). 

 

Koronapandemia on vaikutukseltaan niin laaja ja kokonaisvaltainen, että se on osaltaan pakottanut meidät pohtimaan tulevaisuutta uudelta, epävarmemmalta pohjalta. Moni miettii, onko edes paluuta niin sanottuun entiseen normaaliin, pre-korona-aikaan? Pandemiakatapultti on sinkauttanut meidät tulevaisuuteen sellaisella vauhdilla, että vastareaktiot ovat ymmärrettäviä. Massiivinen ja yllättävä digiloikka on venäyttänyt lihaksia (ja aivoja), joten palautumisaikaakin tarvitaan. Mitä tulevaisuudella olisi meille tarjota? Miten tulevaan voi kurkistaa nyt, kun vasta vuosi sitten olimme ja elimme täysin erilaisissa ennusteissa?  

Millaista sanoittamista nykyinen tulevaisuudentutkimus tarvitsisi tuekseen ja mistä tai missä tai miten sellaista voisi syntyä? Suuret (ajattelun) muutokset esimerkiksi maailmansotien jälkeen ovat vaatineet uusia vertauskuvia, yllättäviä paradokseja ja ristivalotusta, tarkemmin konkretisoituja maun, tunteen ja halun kuvauksia sekä symbolien sisältöjen ja merkitysten lukutaitoa ja sietokykyä.  

 

Antiikin Kreikan filosofit ja varsinkin heitä seuranneet varhaiskeskiajan mystikot, yli uskontorajojen, ovat kirjoittaneet vaikeudesta kuvata sitä todellisuutta, joka ei suoranaisesti näy arjessamme. Koska myös tulevaisuuden kuvaamisen sanoittaminen on vaikeaa, niin menneitä ajattelijoita mukaillen tarvitsemme uusia ilmaisutapoja saartaa tulevaisuus niin, että se jää sanojemme ympäröimäksi ja piirtyy edes jonkinlaisena hahmona esille, jotta voisimme käsitellä sitä isommalla porukalla, laajemmalla pohjalla. 

 

Runoudessa kieltä käytetään vaihtoehtoisena tapana nähdä ja kuvata tunnistettavia asioita ja ilmiöitä. Runous pyörittää ilmaisuprismaa tuottamaan tuoretta näkökulmaa. Filosofia hakeutuu koko ajan uteliaana uuden tiedon lähteille ja tunnistaa erehtymisen uutena mahdollisuutena. Jo loogisesta ajattelustaan tunnettu filosofi Bertrand Russell (1872–1970) pyrki kohti maailmaa, jossa mielikuvitus ja toivo kuuluvat aktiiviseen arkeen. Russellia kiinnosti myös miettiä kielen suhdetta maailmankaikkeuteen: synnyttääkö kieli ajattelua vai toisinpäin? 

 

Tulevaisuuden miettiminen voi olla pelkkää pessimististä pimeänäköä tai yhdistelmä vaihtoehtoista utopiaa ja toivelistausta, joka alkaa toteuttaa itseään. ”… niin että innostumme jälleen ajattelemaan… jotta demokratia pysyy liikkeessä, on utopioiden törmättävä toisiinsa”, kirjoittaa tulevaisuudesta Rutger Bregman teoksessaan Ilmaista rahaa kaikille (Atena 2018). Voisimmeko ennustamisen sijaan alkaa suunnitella tulevaisuutta? 

 

 

Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksen (T7) viime marraskuussa julkaisema Tulevaisuuden teatterit -selvitys 2020: Tulevaisuus on hybrid pohtii “miten taiteellinen, inhimillinen, sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen arvo toteutuvat parhaiten tulevaisuuksien teattereissa Tampereella?” Selvitykselle on olemassa konkreettinen tilaus, koska sekä Tampereen Työväen Teatterin (TTT) että Tampereen Teatterin (TT) kiinteistöt ovat peruskorjauksen tarpeessa. Teatterinjohtajat ovat ottaneet remonttisuunnitelmista niskalenkin ja alkaneet taivutella myös tulevaisuutta siltaan. Selvityksessä tarkastellaan kestäviä tuotantomalleja, digitaalisia sovelluksia ja repertoaariteattereiden yhteisöllisyyttä sekä muutosten tuomaa tarvetta muokata työnkuvia ja työkulttuuria uteliaasti uusiksi.  

Teatterinjohtajat ympäri Suomen: Koska ajat ovat tällaiset, niin en esitä teille toivetta palkata kahdeksi kuukaudeksi työyhteisöönne laaja-alaisesti maailmaamme katselevaa dramaturgia, jonka tehtävänä (filosofinen ajattelu ja runoilijan kielitaito ammattirepussa) olisi mielikuvitella ja kirjoittaa koko työyhteisönne kanssa oma vaihtoehtoisen tulevaisuuden mallinne. Mietin kylläkin, olisinko voinut aloittaa edellisen lauseen ”Koska ajat ovat tällaiset, niin ehdotan, että…”? 

 

Loppuun tuotelupaukseen liittyvä varoitus: Kaikista vaihtoehtoisista, kuvitelluista tulevaisuuksista saattaa lopulta toteutua vain yksi. Silti kannattaa yrittää, sillä tällaista tilaisuutta ei ole ihmiskunnan aikanäyteikkunassa ennen ollut esillä. 

 

 

Kirjoittaja on teatterituottaja vuodesta 1992 ja Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) kansainvälisten asioiden päällikkö. Umpihangesta-sarja on kuin kirjoittajansa, avarakatseinen ja maailmasta utelias.