26.08.2015

30 oopperaa pöytälaatikossa – trampoliinit, systeemitarkennukset ja metsän kantarellit

Genrerajoista ei ole tietoa uuden musiikin ja esittävän taiteen erilaisissa komboissa ja kiihkeässä liikehdinnässä. Helsingin Juhlaviikkojen järjestämä Uuden esittävän taiteen symposium tuli tarpeeseen, ja ajankohta oli liki täydellinen. Antti Auvisen nykyoopperan Autuus (libretto Harry Salmenniemi, ohjaus Teemu Mäki) kantaesitys ja sen ylirajaisuus oli vielä kuultavissa ja koettavissa. Autuus oli tajunnanräjäytys, ei pelkästään soivana kudoksena vaan esitystapahtumana, ja libretto oli pakko saada, jotta sitä voi maistella. Lotta Wennäkosken Wunderbar (teksti Riikka Pulkkinen, libretto ja ohjaus Hilkka-Liisa Iivanainen) odottaa ensi viikolla. Ja sitten vielä Juha T. Koskisen Lusia Rusintytär ja Riikka Talvitien Aino.

 ”Me voisimme olla esittävän taiteen kehityksen eurooppalaista eturintamaa, jos kohdistaisimme resurssimme oikein.” Erik Söderblomin mukaan uusi syntymässä oleva ei löydä kotiaan tiukkojen genrerajojen sisältä. Jokaisella on oma trampoliininsa yhteisen isomman sijaan. Söderblomin huoli on konkreettinen: 30 nykyoopperaa odottaa kotia. Ratkaisuksi Söderblom hahmotteli perustettavaa Uuden esittävän taiteen säätiötä.

”Yritämme systeemiä tarkentamalla ratkaista ongelmaa, miten saada kantarellit metsästä.” Näin totesi kapellimestari Jan Söderblom. Hän peräänkuulutti enemmän tilaa oivaltamiselle, vapaudelle, kokeilevalle ja vaaralliselle tekemiselle. Suomesta päästään ulos taiteella. Mutta liian helposti meillä on ollaan hetimiten tuotantotaloudessa, rakenteissa.

Täydellisestä kentän ulkopuolisesta oli kiintoisaa kuunnella arvokeskustelua ”puhtaista kvinteistä” (Anu Komsi) ja siitä musiikkiteatterista, joka käsitteenä sietää paljon muutakin kuin puhdasta absoluuttista suoritusta (Markus Fagerudd). 

Hyvä havainto: seminaarista puuttuivat visuaalisen alan taiteilijat, performance designerit.

Takaisin 90-luvulle. Muistan, miten innoissani olin Korvan tarinasta yli kaksikymmentä vuotta sitten.  

LUST ja autonominen näyttelijä

Suomenruotsalaisen teatterikentän aivoriihi ja ajatushautomo LUST on hieno esimerkki siitä, miten ohjat otetaan omiin käsiin. LUST haluaa olla se yhteinen trampoliini. Se on yksi konkreettinen teko, jotta taiteen kantarellit saadaan metsästä. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun turvakohdusta maailmaan astuva näyttelijä saa tukea LUSTin kasvualustasta. LUSTilla on hienoa tahtoa. Sen lähtökohta on kyseenalaistamisessa, ylirajaisissa kokeiluissa, normatiivisten ja hierarkkisten rakenteiden purkamisessa. LUSTissa käynnistyy nyt autonomisen näyttelijän työpajasarja osana kolmivuotista kehittämishanketta.

Keski-Suomessa ei karsasteta kulttuurikasvatusta

Keskisuomalaisessa (17.8.2015) oli iloinen uutinen Keski-Suomen koulujen opetussuunnitelmista. Keski-Suomi päihittää muut maakunnat kuntien kulttuuriopetussuunnitelmien määrässä. ”Kulttuuriopetussuunnitelmat ovat tärkeitä, sillä ne antavat välineitä kaikkien lasten tasa-arvoiseen ja monipuoliseen kulttuurikasvatukseen.”  Niin se on.

Ulos ja sisään

Savon Sanomissa (15.8.2015) Varkauden Teatterin uusi johtaja Kari Suhonen toteaa, ettei teatteri hänelle tarkoita vain sitä, mitä tapahtuu seinien sisällä. Lahden kaupunginteatterissa saa piakkoin ensi-iltansa Avolava-yhteisöteatterihankkeen poikima Sankari. Jonni Panzarin käsikirjoitus pohjautuu lahtelaisten nuorten miesten ajatuksiin armeijasta, väkivallasta ja miehenä olemisesta.

Stagella nähty ruotsalaisen Backa Teaterin Acts of Goodness esitti eurooppalaisille nuorille kysymyksen, millaisia hyviä tekoja he olivat tehneet. Haastattelujen pohjalta Mattias Andersson ja Ulla Kassius ovat rakentaneet esityksen, joka ottaa tarkastelun kohteeksi sen, mikä ei yleensä ”kelpaa” teatteriin. Hyvyyttä ei teatterissa liiemmin ole problematisoitu, pahuutta sitäkin enemmän. Tästä odottamattomasta kulmasta ja dokumenttimateriaalin tarinoista rakentuu monimielinen, itsereflektioon kutsuva esitys monikulttuurisesta nyky-Euroopasta. Esitys jää terveellä tavalla vaivaamaan. Tulee sisäinen pakko harjoittaa itsetutkiskelua ja katsoa itseään peilistä, niin kuin esityksen näyttämöratkaisussakin. 

Missä kaikkialla live-esiintyjiä ja esityksiä?

Esittävää taidetta eri muodoissaan tehdään yhä enemmän julkista tukea nauttivien instituutioiden, ryhmämuotoisten teattereiden, teatterikollektiivien, tuotantoryhmien ulkopuolella yksityisissä teattereissa ja yksityisin teatteriyrittäjävoimin. Ajattelen nyt sitä laajaa kirjoa sellaisia yksityisiä esitys- ja esiintymisalustoja kuin Aleksanterin teatteri, Musiikkiteatteri Palatsi, Teatteri Rio, Uusi Iloinen Teatteri, Teatteri STATE, Klubiteatteri (Virgin Oil Co.), Apollo Live Club ja ajattelen sellaisia palvelutuotantoja kuin Naurunpaikka tai Magnumlive, Turpatalli Oy, W & T Comedy… Listani on kaukana täydellisestä. Ei Teatteritilastoissa ole yhä kasvavaa osaa tällaista esitystuotantoa ja niiden katsojia. Mietin kuhisevaa stand up -skeneä, viihdeimprovisaatiota. Comedy Festivalia ja stand up -festivaalia pukkaa. Kaupallisella tarkoitan siis Iso-Britannian malliin teatteria, joka ei saa julkista tukea ja joka on yrittäjämäistä toimintaa. On pakko päivittää omaa päätään. Muutos on täällä jo.

Harrastajateatteritilastot

Syyskuussa valmistuvat Työväen Näyttämöiden Liiton ja Finlands Svenska Ungdomsförbundin jäsenteattereiden tilastot. Lisäksi olemme juuri suunnanneet noin 700 harrastajateatterille kyselyn koskien harrastajien identiteettiä ja harrastamisen merkitystä. Tällainen kysely koetaan ilmiselvästi tärkeäksi kentällä. Ilahduttavaa! 

twitter.com/tinfotweets