05.09.2018

Hyde blogi Tartto

Umpihangesta: Virolainen teatteri innovoi

Nelisen vuotta sitten Viron kulttuuriministeriössä keksittiin, miten virolainen teatteri voisi juhlistaa 100-vuotiasta Viroa 2018. Tavoitteena oli kutsua kaikki ammattiteatterit mukaan muodostamalla iso/pieni-työpareja, joista kukin tekisi yhteistuotannon yhdestä Viron historian vuosikymmenestä. Parit arvottiin. Porkkanaksi tarjottiin rahaa jokaiselle tuotannolle.

Norsunluutornista pudotettu hankeidea herätti tietenkin monenlaista vastustamista ja muutoksia erilaisiin ”sääntöihin” jouduttiin rukkaamaan. Nyt koko hanke on loppusuoralla ja Tarton Draama 2018 -festivaalilla nähdään tällä viikolla kaikkiaan 13 juhlavuoden tuotantoa aikajärjestyksessä. Maanantai-iltana sarjan avasi NO99:n Vallankumous-esitys (NO34 – Revolutsioon), joka kuvaa ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä mullistuksia.

Monotoninen lyömäsoitinten rytmi kutsuu yleisön sisään. Esiintyjät lähtevät hiljalleen ekstaattiseen pyörivään liikkeeseen kuin suufilaiset dervissit tavoitellessaan yhteyttä ulkopuoliseen maailmanjärjestäjään. Kun apuja ei löydy, on riisuttava hulmuavat hameet ja ryhdyttävä haalarihommiin. Rakentamaan. Puutavara saa kyytiä lavalla, kun ihmiset uuden äärellä yrittävät haparoivasti paaluttaa itselleen suojaa, joka samalla toimii siltana… johonkin. Monimetrisillä maailmantolppamaisilla viemäriputkilla luodaan aboriginaalien didgeridoolta kuulostavaa äänimaailmaa. Alamme olla myyttien äärellä.

Esitys siirtyy tekstiaikaan, jonka materiaalin tarjoaa virolaisen Hasso Krullin runollinen eepos Meter ja Demeter (2004). Maailmanluomiseen, ihmisen syntyyn ja erilaisiin vedenpaisumusmyytteihin uppoutuva teksti (esityksessä myös englanninkielinen tekstitys) toimii kuin brechtiläinen vieraannuttaminen; se pitää valppaana. Nykyihminenhän se siinä metrinmittana itseään, ympäröivää yhteiskuntaa ja maailmankaikkeutta ihmettelee. Kännykät, autolla hurjastelu ja nykytaideviittaukset sekoittuvat rennosti jumaluhrikertomuksiin ja faabeleihin. Kohti vääjäämätöntä tuhoako tässä mennään? Samaan aikaan Japanissa riehuu miljoonat evakkoon pakottava taifuuni. Kalifornia odottaa jättimaanjäristystä. Krakatau-tulivuoren purkautuminen synnytti valtavia tsunameita ja sen paineaalto kiersi maapallon kuusi kertaa vuonna 1883. Oli sitä silloinkin ihmettelemistä.

Mutta vedestä syntyy myös kaikki uudelleen. Kiertokulku on samaan aikaan pelottava ja lohdullinen. Esityksen lopulla oivaltavasti käytetyt, innovatiiviset valonlähteet vievät esiintyjät ja yleisönkin vedenalaiseen maailmaan. Hedelmällisyyden ja elävien kasvien jumalatar Demeter on valmiina. Esitys päättyy. Esitys jää mieleen.

Tuorein virolainen teatteri-innovaatio paljastuu Viron Teatteriagentuurin Estonian Drama -julkaisusta. Projekteihin erikoistunut Kinoteater etsi virolaista, joka ei koskaan elämässään ole käynyt teatterissa. Hakemuksia tuli 450 kappaletta, joista Kinoteater palkkasi yhden henkilön katsomaan kaikki juhlavuoden uudet ammattiteatterituotannot (yli 200!). Kuukausipalkka on virolaisen kulttuurityöntekijän ansiotasoa, ja sen saadakseen tehtävään valittu suostuu kirjoittamaan blogia kokemuksistaan. Projektista on tekeillä myös dokumenttielokuva. Sitä odotellessa käydään katsomassa teatteria.

 

Jukka Hyde Hytti

Kirjoittaja on teatterituottaja vuodesta 1992 ja Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) kansainvälisten asioiden päällikkö. Umpihangesta-sarja on kuin kirjoittajansa, avarakatseinen ja maailmasta utelias.

 

Kuva: Hyde Hytti

Lue muut TINFO-blogissa julkaistut kirjoitukset