23.08.2018

Hanna blogikuva

Uutta virtaa

Viikko on mennyt tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyn pohjia tehdessä – anteeksi työnimihirviö – ja TINFOn tulevan syksyn, ensi vuoden ja tinfolaisen tulevaisuusverstaan hahmottelussa, normikokoustelun ja tapaamisten ohella.

Vietimme etukenoisesti korkeakouluharjoittelijamme Heidi Näppilän läksiäisiä. Heidi päivitti meidän tietouttamme sukupuolentutkimuksesta: kahvittelimme peruskäsitteiden ja -ongelmien parissa. Voi, jos olisikin mahdollisuus kiinnittää enemmän harjoittelijoita – päät saavat uutta virtaa.

Vielä ei ole esityksiä. Nyt on ollut aikaa iltalukemiselle. Kulttuuripoliittisena lukemistona Euroopan komission uusi ohjelmaluonnos ja Englannin Arts Councilin tulevan strategian pohjapaperit. 
 

Kättä pidempää ohjelmaehdotuksesta

Euroopan komissio julkisti toukokuussa ehdotuksen uudeksi kulttuuriohjelmaksi vuosille 2021-2027. Euroopan talouskriisiä on seurannut sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden kasvu, populismin nousu, radikalisoituminen, terrorismin uhka. Väestö on entistä monimuotoisempaa, ja 1/3 väestön osalla kulttuurinen osallisuus ei toteudu millään tavalla. Uudella ohjelmalla halutaan nyt rakentaa yhtenäisyyttä, yhteisöllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta – ja toki myös ”vetovoimaisempaa visiota EU:sta” (sigh).

Ohjelma lupaa lisärahoitusta, se kyllä ilahduttavasti tunnistaa kansalaisuuden ja yhteisöllisyyden, mutta taloudellisen kasvun ja työllistymisen retoriikka uhkaa sysätä syrjään taiteen ja kulttuurin ytimen – vuorovaikutuksen, kansalliset ja kaikenlaiset rajat ylittävän dialogin ja yhteistyön. Pienen toimijan näkökulmasta toivoa herättää se, että komissio on tiedostanut edellisen ja nykyisen ohjelmakauden sudenkuopat, suuruuden ekonomian. Pienten toimijoiden on ollut liki mahdotonta päästä osalliseksi Luova Eurooppa -ohjelmasta. Parannusta toivon mukaan on luvassa!

Luen ohjelman kanssa rinnan IETM:n kannanottoja ja Culture Action Europen vastinetta. Jokainen voi myös allekirjoittaa vetoomuksen, jossa vaaditaan kulttuurin tukemista. Kaikki nämä yhdessä tarjoavat jokaiselle taiteen ja kulttuurin puolestapuhujalle ja vaikuttajaviestijälle ja meille jokaiselle kansainvälisen liikkuvuuden edistäjälle kättä pidempää kulttuuri- ja taidepoliittisesta arsenaalista. IETM korostaa kansalliset rajat ylittäviä siteitä, elävien esitysten ja alan ammattilaisten liikkuvuutta ja eri väestöryhmien välillä käytävän dialogin merkitystä.

Taide ja kulttuuri ovat luomassa keskinäistä ymmärrystä ja vuorovaikutusta. IETM muistuttaa myös siitä, mitä ihmisten ja live-esitysten ylirajainen liikkuvuus esimerkiksi edellyttää: kiertuetukea! Ohjelma ei toivotulla tavalla ota huomioon taiteilijoiden prekaaria asemaa, mutta se kuitenkin kehottaa jäsenmaita sitoutumaan taiteilijoiden ja tekijöiden sosioekonomisten olojen parantamiseen ja edistämään taidekoulutusta seuraavassa työsuunnitelmassa. Myös yhdenvertaisuuden ja osallisuuden haasteet ovat monimuotoisempia käsittäen eri väestöryhmiä, etnisiä taustoja, vammaisuutta, seksuaalisia orientaatioita. Ja mediaan keskittyvän sananvapauden rinnalla on syytä muistuttaa ilmaisunvapaudesta.

Ohjelmassa todetaan, että sen täytäntöönpano edellyttää läheistä yhteistyöstä Euroopan parlamentin, neuvoston ja jokaisen jäsenmaan ja sen taidetta ja kulttuuria tuottavien sidosryhmien kanssa.

Nyt siis jäämme odottamaan, mikä on ohjelmaluonnoksen vastaanotto kansallisella tasolla. Vai tyydymmekö pelkästään odottamaan?
 

Englannissa strategiaa työstetään ruohonjuuressa

Englannin taideneuvosto julkistaa piakkoin kymmenvuotisstrategiansa 2020-2030. Strategiaa on pohjustettu keskusteluissa, työpajoissa, kyselyillä, joihin sidosryhmät on kutsuttu mukaan.  Monimuotoisuudesta ja inklusiivisuudesta on pidetty huolta. Raportti erittelee tarkasti miten alueellinen, sosiaalinen, etninen, sukupuolten monimuotoisuus on prosessissa toteutunut. 100-sivuinen raportti muodostaa vakuuttavan tietopohjan siitä, mitä kansalaiset ja taiteen parissa, kirjastoissa ja museoissa työskentelevät ammattilaiset arvostavat ja toivovat.

Taiteen, museoiden ja kirjastojen julkisella tuella on vahva oikeutus. Kansalaiset tuntevat saavansa vastinetta alan tuottaessa hyvinvointia, edistäessä moninaisuutta ja saattaessa ihmisiä yhteen. Ammattilaisten on kuitenkin myös osattava tuoda esiin omaa arvoaan. Yleisöille on osattava viestiä siitä, mitä kaikkea on tarjolla. 53 % aikuisväestöstä ei tiennyt mitä taide, museot tai kirjastot omalla paikkakunnalla tarjosivat. Tietämättömien prosenttiosuus tokko olisi näin korkea Suomessa, jossa museoiden, kirjastojen ja teattereiden alueellinen verkosto on kattava. 

Englannissa 2/3 vastaajista oli sitä mieltä, että seuraavien kymmenen vuoden kuluessa moninaisuus tarjoaa suuria mahdollisuuksia, koska työpaikoilla, johdossa tai yleisöissä tämä ei vielä toteudu läheskään riittävästi. Huomiota kiinnitetään saavutettavuuteen – sukupuoli, etnisyys, asuinpaikka, sosiaalinen tausta eivät saa muodostaa esteitä.

Digitaalisuuteen uskotaan alueellisen saavutettavuuden ja osallisuuden lisääjänä, erilaisten esteiden murtajana, erityisesti nuorten yleisöjen keskuudessa. Mutta tulevaisuuteen vaikuttaa se, että nuorten silmissä ala näyttäydy mitenkään “coolina”. Ongelma on yhteydessä oppiaineiden arvostuksiin. Taideaineiden asemaa on brittikouluissa heikennetty.

Ihmiset arvostavat ja odottavat näkevänsä taidetta lähellä, ja tässä alueellisessa tasa-arvossa ja saavutettavuudessa on parantamisen varaa. Julkista tukea pitäisi entistä enemmän suunnata niin, että se taide olisi paikallistasolla ihmisten saavutettavissa. Mutta alan ammattilaiset muistuttavat, että taidetta on tuettava myös sen itsensä vuoksi.

Arts Councilia ei nähdä pelkkänä rahanjakokoneena. Sen tehtävänä on saattaa eri tahoja yhteistyöhön ja toimia erilaisten kumppanuuksien mahdollistajana, paikallistasolla ja ruohonjuuressa. Arts Council nähdään osaamisen kehittäjänä ja parhaiden käytäntöjen levittäjänä.

Nykyisessä poliittisessa ja taloudellisessa ilmapiirissä Arts Councilin odotetaan puhuvan koko toimialan puolesta ja muistuttavan siitä, miten monenlaista hyvää taide, kirjastot ja museot tuottavat.
 

Maahanmuuttajalinnuille pesiä

Päiväkodin pihamaalta kuultua.

 - Leikitteks te, että noi on pesiä, pikkutyttö kysyy ja osoittaa kahta lehtikasaa. – Joo, me tehdään maahanmuuttajalinnuille pesiä, kaksi lehtikasan kokoajaa vastaa.

Sydän sykähtää. Vieraanvaraisuutta.

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät