27.10.2016

VÄS 30-v

Valo- ja äänisuunnittelun koulutusohjelma juhlii 30-vuotista olemassaoloaan. Eläköön, eläköön, eläköön valo ja ääni ja koulutus! Meillä ei kouluteta vipstaaki-villejä tai -vilmoja vaan taiteilijoita. Taiteellinen orientaatio tekee suomalaisesta koulutuksesta ainutlaatuisen.

VÄS30-tapahtumaviikko on jo alkanut. Tätä kirjoittaessani kuuntelen VÄSin Studio Generaliaa  yhdessä viiden muun ihmisen kanssa. Studio Generalia tarjoaa teaserin vuodenvaihteen jälkeen ilmestyvästä valosuunnittelua käsittelevästä teoksesta, jonka julkistamista juhlitaan alkuvuodesta. Äänisuunnittelua käsittelevä kirjoituskokoelma Ääneen ajattelua ilmestyi vuonna 2014.

Hitto, pätkii, pätkii. Roikun tuben suoran lähetyksen ääressä sitkeästi. Juuri kun päästiin pohdintoihin siitä, miten sanallistaa ääntä ja miten äänellistä materiaalia voisi avata muullakin tavoin kuin sanoin. Roikun, mutta oli pakko luovuttaa. Loppua en kuullut.

Torstaina 27.10. kuullaan ja nähdään, mitä Taideyliopisto voisi olla: Fiktiivinen Taideylipisto. Perjantaina 28.10. Kimmo Modigin johdolla on mahdollisuus tehdä äänisuunnittelua. Kaupan päälle äänisuunnittelun kliseitä, ideologioita ja äänien poliittisia merkityksiä. Nam!

Josko Suomi olisi valmis – pakolaistaustaiset taiteilijat

Taike on tehnyt selvityksen pakolaistaustaisista taiteilijoista. Suomeen tulleissa pakolaisissa on korkeasti koulutettuja taiteilijoita, joilla on oikeus tasavertaisina toimijoina harjoittaa taiteellista työtä ilman, että kansalaisuus, taloudellinen asema, sukupuoli tai muu henkilökohtainen ominaisuus estäisi.

Selvityksen mukaan taiteilijat ovatkin pystyneet toteuttamaan erilaisia taidehankkeita, mutta turhan usein pakolaisuuteen tai siirtolaisuuteen liittyen. Hyvää tarkoittavasti erilaisuutta ja toiseutta saatetaan kontrolloida, kesyttää tai lokeroida ”maahanmuuttajataiteilijan diskurssiin” niin kuin käy ilmi Camilla Haaviston tutkimuksesta. Pakolaistaiteilijankaan ei tarvitse olla ideaalikansalainen tai supersuomalainen.

Taiken selvitys pitää sisällään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Ruohonjuurta ja politiikka-tasoa. Mikro- ja makropolitiikkaa. Hyvä!

Vähän kitkerä jälkimaku

Hanna-Leena Nissilän väitöskirjassa on hyvä otsikko, Sanassa maahanmuuttaja on vähän kitkerä jälkimaku. Kirjallisen elämän ylirajaistumisesta. Tuo kitkerä jälkimaku kuvaa maahanmuuttajataustaisen kirjailijan kokemusta. Nissilän on tutkinut sitä, miten maahanmuuttajataustaiset kirjailijat ja heidän teoksensa ovat paikantuneet meidän kirjallisuuskentälle.

Ylirajainen kirjallisuus horjuttaa terveellä tavalla ”omaa” kirjallisuutta. Samaa tervetullutta horjutusta tapahtuu myös esittävissä taiteissa. Maahanmuuttajataustaisten taiteilijoiden työskentely raivaa muutoksessa olevaa monikielistä, monipaikkaista ja transnationaalia tilaa. Eläköön avarampi Suomi!

Sivistysaukkoja paikkaamaan – mennneisyys ja itä 

Kiinnostava yhdistelmä Teatterikorkeakoulun kirjastossa: halloween, historia ja Aasia. Ei ehkä tarvitse pelätä menneisyyden tai aasialaisen näytelmäkirjallisuuden aaveita.

Kirjastossa voi 4.11.2016 klo 10 paikkailla tieto- ja sivistysaukkojaan ja tutustua kahteen tai oikeastaan kolmeen teokseen ja niiden tekijöihin.

Pentti Paavolainen kertoo Kaarlo Bergbomin elämästä ja työstä mahtiopustensa Nuori Bergbom ja Arkadian arki pohjalta. Kakkososa päättyy cliffhangeriin. Jatkoa seuraa vuodesta 1887.

Jukka O. Miettinen ja Veli Rosenberg puolestaan alustavat ensimmäisestä suomenkielisestä aasialaisen näytelmäkirjallisuuden antologiasta.

Yhdenvertaisuusfoorumiin

Kulttuuria kaikille järjestää jälleen Kulttuurin yhdenvertaisuusfoorumin. Sen ohjelmassa on huima määrä puheenvuoroja, pyöreän pöydän keskusteluja, ennakkotyöpajoja ja tutustumiskäyntejä.  Tällä kerralla foorumissa pohditaan, miten uudet teknologiat helpottavat saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta.

Jos yhdenvertaisuusfoorumiin ei pääse, voi muulla tavoin virittäytyä siihen kaikkeen, mitä Kulttuuria kaikille tekee saavutettavuuden edistämiseksi. Saavutettavuus tarkoittaa myös taloudellista ja sosiaalista saavutettavuutta, mikä ehkä unohtuu. Yksi suosikkini on ns. Kaikukortti-malli.  Esimerkiksi Kainuussa ja Espoossa on käytössä Kaikukortti, joka tarjoaa omistajalleen mahdollisuuden nauttia taiteesta ja kulttuurista varallisuudesta huolimatta. Kortilla voi käydä maksutta festivaaleilla, konserteissa, teattereissa, museoissa. Lisää Kaikukortteja!

Kulttuuria kaikille tukee myös ei-valtakielellä kirjoittavien kirjailijoiden työskentelymahdollisuuksia, se edistää kirjastojen saavutettavuutta. Se on myös taho, joka tuo esiin queer-näkökulmia.

Liikkeellä marraskuussa

Liikkeellä marraskuussa on jälleen tehnyt pienen hyvän teon julkaisemalla dramaturgi, kuraattori ja esseisti André Lepeckin kirjoituksen 9 muunnelmaa esineistä ja esityksestä (suom. Juhani Vähämäki) . Hyvää tekevää luettavaa jokaiselle koneisto- ja kontrollilaitteistojen kurimuksessa, tavaran hallitsemassa maailmassa elävälle. Ajatus esineistä ”yhteisolemisen kumppaneina” ja esineiden poliittisesta aktivoinnista avaa uusia polkuja aivoissa.

Liikkeellä marraskuussa saattaa liikkeelle tanssiesitykseen. Festivaalipassi lompakossa suuntaan tanssiin.   

Live Art -palkinto – kuka sen saa?

Tänä viikonloppuna selviää, kuka on ANTI Festival International Prize for Live Art -palkinnon saaja. Palkinnosta kilpailee neljä nykytaiteen tekijää: Action Hero (UK), Terike Haapoja (FI), My Barbarian (US) ja Public Movement (IL). Laitan tähän nyt linkkinä T.J. Demoksen artikkelin Terike Haapojan taiteesta.

Hack the budget – kaikkien budjetti

Valtion talousarvio on se kirja, jonka luvut vaikuttavat meidän elämäämme. Miten talousarviota voisi tehdä ymmärrettävämmäksi ja käyttökelpoisemmaksi? Millaisia työkaluja tarvitaan? Miten meidät saadaan pohtimaan, mitä rahalla saa ja mihin se raha menee. Tällaisia kysymyksiä käsitellään hackaton-prosessissa.  Seuraava hackaton on 31.10. 2016. Budjetti kuuluu kaikille.