01.12.2016

Vähintään klikkaamisen arvoinen – TINFO e-Nytt

Olemme pohtineet paljon suomenruotsalaisia teatteri-identiteettejä, taiteilijoiden erilaisia toimintatiloja, kielisiiloja tai -siltoja. Meidän taiteenalamme on sidoksissa myös kieleen. TINFO pitää tärkeänä myös kielivähemmistön taiteilijoiden huomioonottamisen. Pienet eleet ovat tekoja.

Yritämme toteuttaa enemmän kielellisen rinnakkaiselon periaatetta. Ruotsinkielinen uutiskirjeemme TINFO e-Nytt ei ole jälkijättöinen käännös suomeksi ilmestyneistä uutisista. Me tuotamme nyt kokonaan uusia sisältöjä på svenska. Uunituore TINFO e-Nytt on tällä kertaa pieni Pjäsextra.  On vähintäänkin klikkaamisen arvoinen, mutta minusta paljon enemmän.

Ja kun nyt identiteeteistä kirjoitan, niin mieleen nousee heti kysymys Teater Viiruksen tulevasta elämästä ja suunnasta Viktoria-korttelissa Jätkäsaaressa, samoin Hangö Teaterträffin uusista festivaalituulista. Ja mitä tulee tapahtumaan Viiruksen nykyisille tiloille Teatterikulmassa?

Zombit, ingvarit ja globaalikapitalismin banaalius

Guggenheim on kuollut ja kuopattu – tai mene ja tiedä, josko vielä neljäs ylösnousemus.  Kasvuyritystapahtuma Slushissa on huippumäärä start-upeja ja pääomasijoittajia etsimässä toisiaan.

Guggenheim-hankkeen dramaturgia muistuttaa musiikkipitoista mööpelitarinaa Ingvar! Paitsi sillä erotuksella, että Guggenheimiin olisi laitettu julkista tukea 80 miljoonaa. IKEA on tehnyt maailmanvalloituksensa meidän tavisten varastosta itse noutamilla ja itse kokoamilla mööpeleillä, joilla on nimet.

Svenskanin Ingvarissa me katsojat olemme kuin uususkonnollisen liikkeen kokouksessa kuulemassa liituraitaihmisten meille julistamaa ilosanomaa kapitalismin pelastajasta, yrittäjä-Ingvarista, joka jo pienenä teki ihmetekoja. Alttaritauluna on ryvettynyt 500 euron seteli, INRI-tekstin tilalla EURO. Tämä on ilolaulu voittomarginaalien hyvää tekevästä voimasta, yrittäjän ikuisesta ideapussista: Hopsulahei, jag har en idé.

Kaikki on suhteellista. IKEA ei mennyt pörssiin, Ingvar Kamprad asuu veropakolaisena Sveitsissä. Hannah Arendt kirjoitti Eichmannista ja fasismin arkipäiväisestä pahuudesta. Kapitalismin banaaliuden ruumiillistaa Marcus Groth. Hänen jokamies-Ingvarinsa on kuin Vaahteramäen Eemeli!

Ingvar! on älykästä musikaalin lajityypin ja ruotsalaisuuden parodiaa kaupan päälle.

Eläköön tekijäesiintyjä – virhe estä

Noora Dadun FAIL – Virheellinen esitys ja Emilia Kokon Genderfuck-sukupuolipoetiikkaa todistavat, kuinka  älykkäitä ja taitavia tekijäesiintyjiä meillä on ja miten omalajistaan esityksellisyyttä he luovat.    

Dadun Minun Palestiinani -esityksen jälkipohdinnoista kasvanut FAIL on henkilökohtainen virheentunnustus. Se on syvällistä, esityksellis-eettistä ja -poliittista pohdintaa totuuksien ja esittämisen toden tai epätoden suhteellisuuksista ja väärässä olemisesta.  Se ottaa kantaa myös siihen, kuka saa esittää ketä.  

Minulle ravistelevinta oli tapa, jolla Dadu pystyy näennäisen keveän ja viihdyttävän intiimin jutustelun muodon sisällä käsittelemään virhettä ja väärässä oloa poliittisella ja hengellisellä tasolla. Tämän soisi pappien näkevän. Yksi vahvimmista poliittis-hengellisistä puheenvuoroista, joita olen kokenut.

Eläköön tekijäesiintyjä – turisevasta tissistä

Mitä tapahtuu, kun esiintyjä ja esitys ei pätkän vertaa välitä juuri mistään esittämisen tai sukupuolen normista. Fuck kaikelle.  Mitä ajatella jätesäkin mustan muovikuoren sisällä olevasta, itseään raahaavasta jalattomasta oliosta, muodottomasta möhkäleestä, jolla on pilailuvappusilmälasit silmillään ja joka vaivalloisesti raahautuessaan munii punaisia ilmapallomunia.

Tämä on Emilia Kokon Turiseva tissi -hahmo, joka paukauttaa hajalle kolme ilmapallotissiään ja johdattaa meidät olevaisen äärelle pohtimaan desertin ja dessertin eroa ja identiteettejä suhteessa aavikkoon ja jälkkäriin tai sisäistettyyn järjestykseen parkkipaikalla. Meitä istuu viisi ihmistä pienenpienessä huoneessa kuuntelemassa seminaariturinaa. Tässä vaellusesityksessä kuljemme 1960-luvun brutaalibetonin kellareissa ja teollisuushisseissä, koetaan yhden hahmon dragshow, kultainen möhkäle muuntamossa, siirrymme parkkipaikalle meren ääreen ja toiseen tilaan, kokemaan auringonlasku.

Käveleminen on poliittista! Mitä kaikkea ruumis voi tehdä? Miten ruumista saa käyttää, miten liikuttaa ja kävellä?

Ja entä tämä muovi? Tämä notkea materiaali, joka verhoaa seminaarihuoneessa olevien hahmojen kasvot, joka täyttää maailman ja joka ei koskaan katoa. Me kuulimme myös muovin historian. Queerimmäksi ei päästä. Älykästä sukupuolipolitiikkaa.

Juurensa irti repinyt meets juuret: suomi, mari, venäjä

Esitys-lehden vierailuextrassa on Janne Saarakkalan itseironista (masturbaatio-teemaisessa lehdessä tietty muutoinkin) reflektiota ja analyysiä. Miten juurensa irti repinyt globaali nykykulttuurin ja imperialististen kielten kannattaja kohtaa vähemmistöidentiteetit ja juuret, eri politiikat ja arvot? Janne Saarakkala toimi suomalais-ugrilaisen Majatuli-teatterifestivaalin asiantuntijaraadin jäsenenä. Joshkar-Olassa Marin-tasavallassa Venäjällä 12.-19.11.2016. Hänen tehtävänään raatilaisena on antaa palautetta festivaalilla nähtyjen esitysten työryhmille ja palkita eri tavoin ansioituneita esityksiä ja niiden työryhmien jäseniä.

Taiken toimikunnat ja asiantuntijapaneelit

Taiken järjestöpäivä antoi pohtimisen aihetta. Yritän selvittää, mitä tarkoitetaan näillä asiantuntijapaneeleilla, joista alun alkaen ei ollut mitään puhetta. Vai olenko ymmärtänyt jotain perustavanlaatuisesti väärin?

Taide ja sukupuoli IETM:n julkaisuna

IETM:ltä on ilmestynyt taidetta ja sukupuolta pohtiva julkaisu Of Boxes and Ceilings. Arts and Gender.

Jättipotti teatterille – lajilehmän tunnustus

Yritän olla harjoittamatta taiteenlajien välistä maaottelua päässäni. Silti minussa asuva pieni lajiuskollinen lehmä ilahtuu, kun valtionpalkinnon sai Reita Lounatvuori, joka on ennen kaikkea suomentanut näytelmiä. Iloitsen myös siitä, että valtionpalkinnon sai Johan Bargum, joka on kirjoittanut myös näytelmiä. Iloitsen siitä, että koreografi Carl Kniff sai tanssin valtionpalkinnon. Minulle Kniffin Förvandlingen on teatteria, koreografin ohjaamana. Ja tietenkin iloitsen Aura of Puppetsin saamasta palkinnosta, kunnianosoitus tämän nukketeatteriverkoston kautta kaikelle sille työlle, jota Turussa on tehty – Tehdasteatterissa ja tietenkin alan koulutuksessa. 

Nitistä pieni lajilehmä sisältäsi. Eläköön kaikenlainen sekamuotoisuus!