29.10.2015

Vapise suomalainen realismi – saksankielistä nykydraamaa suomeksi

Jukka-Pekka Pajunen, Alexandra Stang ja Goethe-Institut jatkavat maratonia saksankielisen nykydraaman esittelyssä meille. Pari vuotta sitten ilmestyi kuuden saksankielisen nykynäytelmän antologia Peruskivet. Mitä kertoo suomalaisesta teatterista se, että vain Dea Loherin Viattomuus on löytänyt tiensä ohjelmistoihin? Älyn ja uskalluksen puutteestako? Vastajulkistettu uusi antologia Arkea ja ekstaasia sisältää viisi näytelmää. European theatre collectiven R.E.A.D.-lukudraamafestivaalilla kuultiin Wolfram Lotzin Suuri marssi (tässä katkelma baselilaisesityksestä). Anarkismin, groteskin, älykkyyden ja mahdottomuuden yhdistelmä saa puntit tutisemaan ja aivot vatkulille. Ei mitään rajaa. Vapise sinä suomalainen realismi! Ryhdyin ahmimaan Katja Brunnerin näytelmää Helvettikin on vain sauna. Uusi Jelinek, vuonna 1992 syntynyt. Olen ihailusta ja kauhusta kankea.

Nykynäytelmän superviikot

R.E.A.D. jatkuu. Ahmin etukenoisesti transsilvanialaisen Csaba Székelyn Pidättekö banaaneista, toverit. Mitä tarkoitti elää Ceausescun Romaniassa.

Kotimaisen näytelmän festivaali 5.-7.11. Laura Valkaman, Hanna Rytin, Sirkku Peltolan ja Pipsa Longan tekstit. Minkälaisia ovat nämä näytelmät muodoltaan, millaisia ja kenen maailmoja niissä luodaan? Odotan malttamattomana ja uteliaana. Keskustelua myös komedian kirjoittamisesta, dramaslamia.

Juhlitaan tekstejä

Tekstin juhlaa myös Teatteri Viiruksessa, jossa runsaan kuukauden aikana esitellään kahdeksan näytelmäkirjailijan (Kaj Korkea-aho, Sara Ehnholm-Hielm, Janne Strang, Mathias Rosenlund, Linnea Tillema, Johanna Koljonen, Tobias Zilliacus, Johanna Holmström) näytelmät.   

Postteatteria?

Koreografit, kuraattorit ja tanssin teoreetikot pohtivat Tukholmassa seminaarissaan tanssin jälkeistä tanssia. Expanded fields tuntuu toistuvan eri yhteyksissä, tanssissa, skenografiassa. Alain Readin teos Theatre in the Expanded Field: Seven Approaches to Performance lienee yksi impulssien antaja. MDT:n Tukholman seminaarin harmoniaa karttavat alustukset ja keskustelut ovat kuultavista täältä.  

En ole ehtinyt niitä kuunnella kuin himpun verran, mutta posttanssi asettui vuoropuheluun Norjan Bergenin Meteor-festivaaleilla nähtyjen esitysten ja Teatterikorkeakoulun Kolmen sisaren kanssa. Meteorissa Verk Produksjonerin Paradise Now ja Beat the Drum, Spreaficon ja Ecklyn What a classic is and how it performs in (our time) kuten Kolme sisarta  (esitysdramaturgia Elli Salo, Katariina Numminen, ohjaus Katariina Numminen, äänisuunnittelu Jani Orbinski) saivat pohtimaan tekijöiden ja teosten reflektoivaa suhdetta esitystraditioon. Yhdeltä osaltaan teatterin jälkeinen teatteri pohtii omaa tapaansa ja oikeutustaan olla olemassa ja esittää. Se on esittämistä ja esitystapahtumaa, tietoinen omasta suhteestaan historiaansa, se on poliittista. Se kieltää ja kaihtaa monia asioita, ennen kaikkea ”puhtautta”, olkoon se sitten ruumiin, henkilöiden, liikkeen, liven… Se näyttää olevan myös tuskallisen tietoinen omasta rajallisuudestaan. 

Liikkeellä marraskuussa ja esityksen itsetutkiskelua

Ihanaa! Edelliseen tuli vastaus. Posti oli tuonut työpaikalle saakka Liikkeellä marraskuussa –festarin hienon ohjelman. Siinä on bonuksena Frédéric Pouillauden artikkeli Näyttämö ja aikalaisuus. Haa, ja juuri Pouillade kirjoittaa maiseman muutoksesta, jonka yhteisenä nimittäjänä on ”esityksen itsetutkiskelu”. Vakiintuneita ryhmiä ei enää ole vaan väliaikaisia ja paikallisia ryhmittymiä, universaaleista jokapaikanteoksista on siirrytty reilusti ottamaan tuotantoehdot huomioon, tehdään yhteistuotantoja. Tuotanto ja levitys ovat sulautuneet yhteen. Esitykset eivät enää ole suljettuja ja ennakkoon lukkoon lyötyjä elekuvioita vaan näyttämötapahtumia. Enää ei vallitse ilmeistä yhteistä jaettua käsitystä siitä, mitä tanssi on. Aikalaisuus on sitä, että teos miettii läsnäoloaan ja satunnaisuuttaan, sitä ”minkälaista on osallistua tekijöiden ja ei-tekijöiden satunnaiseen rinnakkaiseloon”. Kiitos Liikkeellä marraskuussa Pouillaudesta!

Kuraattorit ja valta

Meteor-festivaalilla keskustelivat eri festivaalien ja tuotantotalojen kuraattorit. Kysymys kuraattorien vallasta milteipä sivuutettiin. Siitä voi vetää kaikenlaisia johtopäätöksiä.

Naisten palkkapäivä

Perjantaina 30.10. vietetään Naisten palkkapäivää. Naisen euro on edelleen 84 senttiä. VOS-teattereissa naisten euro on vajaat 93 senttiä.

Tätäkö tuleman pitää VOS-teattereissa?

Yliopistot ovat saaneet opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselta avoimen kirjeen, jossa kehotetaan tiukkaan sävyyn korkeakouluja miettimään, missä ne ovat hyviä ja missä ne aikovat olla kansainvälistä kärkeä. Profiloitumista, työnjakoa ja yhdistymisiä edessä: ”Tarvitaan laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta parantavia uudistuksia. Toinen vaihtoehto on näivettymisen tie.”

Avohakkuisiin!

Vielä ehdin keinometsään Aleksanterinkatu 13:een ja avohakkuisiin!

twitter.com/tinfotweets