Varasuunnitelmia 

 

 

 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen mukaisesti pääkaupunkiseudun teatterit ovat suljettuina tammikuun loppuun. Mutta esimerkiksi Suomen Kansallisteatterin tuotantosuunnittelija Tapani Kukkola pitää kuitenkin teattereiden avautumista helmikuussa epätodennäköisenä.   

 

Muun muassa Tampereella ja Oulussa teattereiden pitäisi avata ovensa jo tulevana viikonloppuna, mutta esimerkiksi Varsinais-Suomessa koronakoordinaatioryhmän suosituksen ja aluehallintoviranomaisen päätöksen mukaisesti teatterit avaavat ovensa vasta 10.2. Suomen aluehallintoviranomaisten suosituksia voi seurata Aluehallintoviraston kotisivuilta.  

 

Tänään (14.1.) hallitus on ohjeistanut kuntia ja alueiden viranomaisia toistaiseksi pitämään vähintään nykyiset rajoitustoimet voimassa, osittain uuden koronaviruksen muunnoksesta johtuen.   

 

Kuten Kansallisteatterin Kukkola Helsingin Sanomissa sanoo, nyt ”ennustettavuus on surkeaa”.  

 

 

 

Pipsa Longan uutuusnäytelmä Neljän päivän läheisyys (Fyra dagar av närhet) saa ensi-iltansa 19.2. ruotsiksi Viiruksessa Sofia Aminoffin kääntämänä ja Susanna Airaksisen ohjaamana. Näytelmästä on kuultu otteita muun muassa Kotimaisen näytelmän festivaalilla 2019, ja siitä on jo ennen ensi-iltaansa sovittu niin englannin, tanskan kuin venäjänkieliset käännökset. Odotukset ovat korkealla.  

 

Kansallisteatterissa Juha Jokelan Dosentit pääsisi toivottavasti vihdoin näyttämölle 4.2. Syksyn ensi-ilta peruttiin koronarajoitusten vuoksi viime hetkellä. Ensi-iltansa saa toivottavasti siitä seuraavana päivänä Tunnit, viikot, kuukaudet - Reko ja Tiina Lundánin romaaniin perustuva musiikin kehystämä näyttämöteos, jonka ohjaa Tuomas Rinta-Panttila. Rinta-Panttilan Teatteri Takomolle ohjaama Bouvard ja Pécuchet oli yksi hienoimmista kokemuksistani viime syksynä. Huhtikuussa Kansiksessa on tulossa kantaesitykseensä myös Ruska Ensemblen Donna Quijote - kamppailu toivosta,  joka on Jarkko Lahden ja Ari-Pekka Lahden alkuperäiskansataustaisten taiteilijoiden ja asiantuntijoiden haastatteluiden pohjalta kirjoitettu monitaiteellinen teos.  

 

Kotkan kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa vihdoin helmikuussa (3.2.) Kristian Smedsin Karpolla on asiaa - tosikertomuksia havumetsien maasta. Tämäkin odotettu ensi-ilta siirtyi pandemian vuoksi, joten nyt Kotkaan olisi päästävä tavalla tai toisella, hangen ja metsien halki. 

 

Kajaanin kaupunginteatterissa saa 13.2. ensi-iltansa Lars von Trierin elokuvaan pohjautuva Melankolia,  Jari Juutisen sovittamana ja ohjaamana. Esitys on sadsongskomplex:fi -teatteriryhmän ensimmäinen esitys Suomessa viiteen vuoteen. Elokuvan fanina Juutisen uhkarohkeus jännittää, mutta tästä on useampi tuntemani teatterintekijä haaveillut, joten pakko se on nähdä. Onneksi Espoossa nähdään vihdoin Marie Kajavan Hylje (ohjaus Riikka Oksanen) toukokuussa. Kajaanin kaupunginteatterin vierailu siirtyi joulukuulta. 

 

Helsingin kaupunginteatterin ja TeaKin yhteisproduktio Decamerone Akse Pettersonin sovittamana Giovanni Boccaccion teoksen pohjalta saa ensi-iltansa 21.4. Pettersson jatkaa klassikoiden pöllyttämistä. Tästä voi nuorten tekijöiden yhteistyössä tulla aivan ihana kevätkevennys. 

 

Toivotaan myös, että Janne Pellisen Ensimmäinen käsky, jota on jouduttu siirtämään toistamiseen Teatteri Takomossa, löytää uuden ensi-iltapäivän. Ohjelmistosuunnittelu ja aikatauluttaminen on haasteellista teatterin normiarjessakin, mutta näinä aikoina ennustettavuus ja sitä myötä suunnitteleminen on liki mahdotonta talon koosta riippumatta. Kaikille, jotka sitä palapeliä pyörittävät - tsemppiä, ja kiitokset meiltä, jotka kotona kiivaasti odotamme teatteriin pääsyä.  

 

 

 

Förra sommaren undertecknade 136 studerande vid Konsthögskolan i Oslo en uppmaning mot strukturell rasism – och liksom de 1306 som undertecknade en liknande petition i Finland – kom de med konkreta förslag på hur undervisningen kan ändras. Men en grupp på fem studerande skrev bland annat i Morgenbladet att de inte ville ha ideologi och politik på kursplanen. Motsättningen mellan det som uppfattades som två grupperingar, har bland annat indirekt (?) lett till att rektorn för skolan har avgått. I Danmark har en anonym grupp konstnärer skruvat loss en gipsstaty av Kung Fredrik V, som gruppen anklagat för att ha spelat en roll i den danska kolonialismen. I Danmark har den antirasistiska gruppen anklagats för vandalism och har, till skillnad från studerandena i Norge, inte fått samma medieplattform för deras strävanden.  

 

Under julen fortsatte debatten kring kostundervisningen både i offentlig press och i sociala medier i Finland. Debatten flammade upp till följd av artikeln Tämä ei nyt ole ookoo i Suomen Kuvalehti 11.12. Enligt journalisten Aurora Rämö, som lär ha talat med tiotals personer som inte citeras i artikeln, har det uppstått konflikter på skolan inte bara mellan den pedagogiska personalen och studeranden som ifrågasätter undervisningsmetoder och kursmaterial, men också studeranden emellan på grund av vad som uppfattas som korrekt och vad inte. Diskussionen om artikelns påståenden fortsatte i bland annat Helsingin Sanomat (16.12.), på bloggar och i sociala medier. I debatten deltog bland annat dramatikern och dramaturgen Ilja Lehtinen, som på sin blogg skrev ett utförligt och välargumenterat inlägg om varför han inte undertecknade den antirasistiska adressen.  

 

Vi har under det senaste året också i Finland – äntligen – styrt stegen mot ett paradigmskifte, efter vilket det är det är allas vår sak att begrunda och noggrant överväga de representationer vi framställer och inte minoriteternas uppgift att påvisa de problem som uppstår i samband med dem. Jag har under hösten hört teaterarbetare sinsemellan tala om känslan av att ha blivit missförstådd och utpekad till följd av övertramp från kollegor som ansett sig ha tolkningsföreträde. Men jag har också under veckan visat unga studeranden på Teaterhögskolan siffror på trakasserier från det fält som väntar dem om nåt år, och vidhållit att de kan vara med om att förändra fältet. Tiden går inte i samma takt för oss alla, men alla behövs för att åstadkomma förändring. 

 

 

 

Saaramaria Kuittinen: Viikkoni on ollut oikein mukava, olin innoissani siitä että satoi lunta. Olemme käyneet siskon lapsen kanssa pulkkamäessä. Olin eilisiltana järjestämässä Käsikirjoittajien Killan speedmeetingiä. Oli jännittävää verkostoitua ja tutustua muihin käsikirjoittajiin Zoomin kautta - ja todella tärkeää meille, jotka olemme opiskelleet ulkomailla. Joulun vietin osittain perheeni kanssa ja osittain työskennellen Malmin sairaalassa vanhusten parissa.  

 

Esityksemme Aika meidän tullut on ensi-ilta peruuntui. Se olisi saanut ensi-iltansa 2.2. KokoTeatterissa, mutta rajoitusten vuoksi se siirtyi nyt toistamiseen. Esitys olisi sijoittunut torijuhlaan, Huuhkajien selviydyttyä EM-kisoihin, ja kertonut turvapaikanhakijoista, jotka ovat odottaneet päätöstä viisi vuotta, ja siitä miten tämä erityisvuosi on ollut heille erityisen rankka edellisen hallituksen heikennettyä turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Käsittelimme siinä odottamisen teemaa, ja miten erilaista odottaminen on eri ihmisille – heille jotka odottavat turvapaikan päätöstä ja esimerkiksi heille jotka ovat odottaneet Huuhkajien pääsyä EM-kisoihin.  

 

Minulla on paljon ystäviä ympäri maailmaa, joten voi vain todeta, että me olemme etuoikeutettuja Suomessa. Asiat saavat perspektiiviä, kun esimerkiksi kuulee että poliisina työskentelevän brasilialaisen ystäväni työkaveri on vastikään ammuttu.  

 

Parhaillaan valmistelen monologinäytelmää vapaudesta, vastuusta ja velvollisuudesta. Kerään taustamateriaalia omaishoitajakokemuksista. Olin itse mummoni omaishoitajana ja seurasin ihmisen elämänhalun hiipumista. Kirjoittamistyöni ohella aion juosta lumihangessa.