27.10.2021
Vuoden 2021 Lea-palkintoehdokkaat julkistettu
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry myöntää vuosittain Lea-palkinnon parhaalle kotimaiselle näytelmätekstille. Vuonna 2020 kantaesitetyistä kotimaisista näytelmistä on nyt valittu neljä finalistia. Finalistit esitellään lyhyinä lukudraamoina Kotimaisen näytelmän festivaalin yhteydessä perjantaina 5.11. Teatteri Jurkassa.
Vuoden 2021 Lea-palkintofinalistit ovat:
Michael Baran – Hitler ja Blondi
Markku Haussila – Scream – The Love Story
Taina Latvala – Kekkosen tytär
Otto Sandqvist – Magnum
Finalistit valitsi kolmihenkinen raati, johon kuuluivat Seinäjoen kaupunginteatterin taiteellinen johtaja Pauliina Salonius, kirjailija ja näytelmäkirjailija Malin Kivelä sekä Teatteri & Tanssi + Sirkus -lehden vastaava päätoimittaja Riina Maukola.
Vuoden 2021 Lea-palkinnon voittaja julistetaan perjantaina 19.11. Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry:n 100-vuotisjuhlaseminaarin yhteydessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa.
Voittajan valitsee finalistien joukosta kirjailija Juha Itkonen. Palkinnon suuruus on 5000 euroa. Palkinto rahoitetaan Kopioston keräämistä tekijänoikeuskorvauksista. Kaiken kaikkiaan Lea-kilpailuun osallistui kolmekymmentäyksi kantaesitettyä näytelmätekstiä.
Finalistitekstit tutkivat kriittisesti suurmiehiä ja nykyajan yhteiskuntallisia ilmiöitä
Vuoden 2020 neljä finalistia ovat muodoltaan keskenään hyvin erilaisia ja osoittavat, että suomalaista näytelmää voi kirjoittaa kiinnostavasti hyvin erilaisin keinoin ja työkaluin. Peräti puolet valituista antaa nimensä perusteella odottaa suurmiesnäytelmää, mutta niiden kirjoittajien lähestymistavat historian henkilöihin ovat omintakeisia ja yllättäviä. Valittua neljää näytelmää yhdistää se, että ne ovat omilla hyvin persoonallisilla tavoillaan mieleenpainuvia lukukokemuksia.
Esiraadin mukaan Michael Baranin Hitler ja Blondi on väkevä teksti, joka toimii omalakisena teoksena luettuna draamana. Näytelmän kieli on viimeisteltyä ja huoliteltua. Hitler ja Blondi kuvaa omaperäisestä ja raikkaasta näkökulmasta valtionpäämiestä ja pyrkyriä, joka oikeastaan halusi olla taiteilija, mutta päätyi politiikkaan. Kriittinen teksti ei sorru halpaan parodiaan, johon Hitlerin hahmo on usein antanut aineksia, vaan piirtää hirviökuvan takaa esiin epäonnistuneen ja onnettoman ihmisen. Hitlerin viimeisissä käänteissä tärkeässä osassa on tämän koira. Näytelmässä on kiinnostava, nerokkaaksi osoittautuva roolijako: taajaan kulttuurin kuvissa toistuva historian hahmo saa rinnalleen saksanpaimenkoiransa Blondin, jonka kohtalo kietoutuu isäntänsä tuhon yhteyteen. Muita hahmoja pianistin lisäksi ei tiivistunnelmaiseen draamaan tarvita. Näytelmän muoto ja sisältö luovat elämyksen, joka saa lukijan kiinnostumaan ja ottamaan selvää aiheesta entistä enemmän.
Markku Haussilan kauhuelokuvagenren kliseistä ammentava Scream The Love Story on ratkiriemukas teksti, jota esiraati kuvailee villiksi sekä rajusti poliittiseksi ja omintakeiseksi. Karmean ja kepeän pinnan alla on myös syvempää kritiikkiä valtakulttuurin heteronormia kohtaan. Näytelmä puuttuu taiteen rakenteissa piilevään homofobiaan. Se kysyy, onko oikein, jos miesnäyttelijän taidokkuutta mitataan sillä, kuinka hyvin tämä pystyy peittämään homomaneerinsa ja asettuu miehiseksi mielletyn sankarin muottiin. Näytelmän ilotteleva ja välillä groteskiksikin äityvä kuljetus tempaa mukaansa, ja lukijan tekee mieli yhtyä Billyn repliikkiin: ”Elämä on yksi iso elokuva, sä et voi vaan itse valita genreä.”
Taina Latvalan kirjoittama Kekkosen tytär on ensivaikutelmaltaan perinteinen näytelmä, joka kuitenkin yllättää lukijansa useaan kertaan. Juoninäytelmämäisyydestään huolimatta teksti lähestyy aiheitaan tuoreesta kulmasta ja puhaltaa pölyt pois agraaridraamasta. Se on juonikas ja luonteikas komedia, jonka henkilöhahmot on kirjoitettu täyteläisiksi. Jokaisella heistä on oma, uskottava puhetapansa ja heidän siirtonsa ovat motivoidut. Näytelmän lukemisesta jää hyvä ja toiveikas olo, sillä se ei näytä pahiksiakaan läpeensä pahoina, vaan sen kaikista – myös moraalikäsityksiltään hieman epäilyttävistä – hahmoista paistaa läpi nykynäytelmälle harvinainen ihmisrakkaus, jossa kyynisyydellä ei ole sijaa. Eteläpohjalainen murre soljuu sujuvana ja teksti imaisee lukijan mukaansa ratkaisemaan Kekkosen tyttären mysteeriä.
Otto Sandqvistin Magnum on joka rivillään uutta draamaa. Näytelmän kokeileva muoto on kiehtovasti toteutettu - lukijan tehtäväksi jää ratkaista unisen matkan ja aukkoisen tekstin arvoitus omalla tavallaan. Magnum on voimakas, mielikuvitusrikas ja säröilevillä tunnelmapaloilla pelaava näytelmä, joka jättää lukijalle paljon tilaa surffata runollisessa kielessä. Se on myös hyvin vahva ja omaperäinen elokuvallinen teksti, ja varsinkin sen alku, joka koostuu enimmäkseen näyttämön keinoin vaikeasti toteutettavista kuvista, tarjoaa varmasti pähkinöitä purtavaksi myös ohjaajalleen.
***
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry on vuodesta 1921 toiminut, kirjailijoiden itsensä perustama alan ammattilaisten ammatti- ja etujärjestö. Yhdistyksessä on noin 570 jäsentä, jotka kirjoittavat näytelmiä sekä elokuva-, tv-, kuunnelma- ja multimediakäsikirjoituksia. Jäsenistöön kuuluu suomen- ja ruotsinkielisiä kirjailijoita.
Lea-palkintoa on jaettu vuodesta 1985 alkaen. Palkinto myönnetään vain tekstin, ei esityksen perusteella. Sen ovat voittaneet lukuisat suomalaiset eturivin näytelmäkirjailijat.
Lisätietoja:
Mika Vainio
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry.
Puh. 044 422 4834