07.04.2016
Vuoden 2015 Lea-palkinnon viisi finalistia valittu
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry on jakanut vuoden parhaan näytelmän palkitsevaa Lea-palkintoa vuodesta 1985 lähtien. Palkinto myönnetään näytelmäkirjailijalle parhaasta näytelmäteoksesta sen tekstin, eikä siis toteutuneen esityksen, perusteella. Palkinnon arvo on 5 000 euroa ja se jaetaan elokuussa Tampereen teatterikesässä.
Vuoden 2015 Lea-raadin jäsenet ovat näytelmäkirjailija-dramaturgi Anna Krogerus, ohjaaja Juha Malmivaara ja ohjaaja-dramaturgi Arn-Henrik Blomqvist. Diktaattorina toimii näytelmäkirjailija Laura Ruohonen. Raati arvioi yhteensä noin 60 näytelmää.
Kilpailuun lähetetyistä teoksista Lea-raati valitsi viisi näytelmää Lea-palkintofinalisteiksi. Nämä näytelmät lyhyine perusteluineen ovat:
1. Salla Viikka: Aukko
Rohkea teksti, joka on rakennettu hallittu muoto edellä, mutta todentuntuisia, ilkeän tarkasti nähtyjä henkilöitä hukkaamatta. Tekstissä kulkevat rinnakkain pienet yksityiskohdat ja myyttisyys. Se on abstrakti ajatusleikki, mutta samaan aikaan äärimmäisen konkreettinen, lihallinen teksti, jota on helppo lähestyä. ”Aukko" koskettelee häpeän ja oman elämän ulkopuolelle jäämisen kokemuksia, ja kuljettaa lukijaansa kohti tuntematonta.
2. Jussi Moila: Madonna
Valkoinen heteromies kirjoittaa itsensä läpi sukupuolten raja-aitojen, ja tavoittaa tunnistettavasti nykynaisen unelmat ja kipukohdat. Tavallisen avioliiton draamana liikkeelle lähtevä teos päätyy kyseenalaistamaan koko instituution ja ehdottamaan toisenlaista todellisuutta. ”Madonna" on samaan aikaan naista syvästi ymmärtävä ja ymmärryksen yritykselleen ironisesti naurava näytelmä, jonka kaikki totuudet kumoavat itsensä - erityisesti kun muistaa, että näytelmän ”nainen” on naiseksi itsensä synnyttänyt mies. Moilan teksti puhuu teatterin kieltä ja keskustelee itsensä kanssa kiinnostavasti.
3. Eeva Turunen: Muutama sana Ullasta
Tuore ja rapea monologi, jossa tavoitetaan nuoren, sosiaalisesti syrjäytyneen ihmisen todellisuus sisältäpäin. Monologin älykäs, yksinäisyytensä näennäiseen kepeyteen verhoava puhuja avaa meille sisäistä maailmaansa, jossa kaikki kietoutuu palvotun ”Ullan” henkilön ympärille; salainen naapurin palvonta voi muuttua myös kostonhimoksi yhdessä silmänräpäyksessä. Kuka on Ulla vai onko häntä? Eeva Turusen ”Muutama sana Ullasta” on raikas teos, joka herättää kysymyksiä ja yllättää. Se antaa hulppeasti tilaa erilaisille tulkinnoille ja näyttämötoteutuksille - oikea ohjaajan ja näyttelijän herkkupala. Nam!
4. Heini Junkkaala: Olipa kerran minä
Näytelmän päähenkilö, fiktiivinen Kirjailija, on kuin moderni Peer Gynt, joka yrityksessään kirjoittaa suurteosta narsismista kuorii huomionkipeän minuutensa kerroksia, myy kaikki rakkaimpansa, ja päätyy lopulta anomaan yleisön hyväksyntää tyhjin käsin. Näytelmä kuvaa überindividualistista aikaa, jossa kaikilla on loputon jano, mutta kenelläkään ei antaa mitään juotavaa. "Olipa kerran minä" käsittelee aihettaan tinkimättömästi ja monista eri näkökulmista. Se herättää kysymyksiä myös taiteilijan vapauden ja yksityisyyden rajoista.
5. Sara Enholm Hjelm: Vinterkriget
Kärkevä poliittinen satiiri uusliberalismista. Äärimmäisen ajankohtainen teksti, joka on vallan analyysissaan samaan aikaan täysin ajaton. ”Vinterkriget" ampuu säälimättä alas Suomen historian myyttejä. Teksti on tarkka ja poskettoman hauska! Omassa tyylilajissaan tämä satiiri on harvinainen onnistuminen kotimaisen uuden draaman joukossa.
Lisätietoja palkinnosta, säännöistä ja aikaisemmista voittajista löytyy Näytelmät.fi -palvelusta (http://www.naytelmat.fi) osiosta "Lea-palkinto."
Yhteydenotot:
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat - Finlands Dramatiker och Manusförfattare ry
Toiminnanjohtaja Jukka Asikainen, jukka.asikainen(a)sunklo.fi