17.06.2026
Willjam Tigerstedt, mitä kuuluu?
Willjam Tigerstedt valmistui viime viikolla Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisestä näyttelijäntaiteen koulutusohjelmasta. Koulutusohjelman kandi- ja maisteriopiskelijoita oli huhti-toukokuussa vaihdossa Tukholman taideyliopistossa (SKH) ja Tigerstedt oli yksi niistä suomalaisista vaihto-opiskelijoista, jotka eivät päässeet tekemään oppilaitoksella viimeistä koulutyötään paikallisten opiskelijoiden kanssa. Lopulta Tigerstedt ja neljä opiskelijatoveriaan esittivät teoksen Angry Birdies Tukholman taideyliopiston ja nykyesityksistään tunnetun Konträrin kanssa yhteistyössä. Viisikko päätyi esityksellään suomenkielisten SVT Uutisten lähetykseen. Maisteriopintojen maaliviivalla Tigerstedtiä vastaan on tullut useampi kokemus, joka poreilee nyt vastavalmistuneen näyttelijän mielessä. Kesäinen haastatteluhetki alkoi tuttuakin tutummalla kysymyksellä: mitä kuuluu?
Willjam Tigerstedt: Hyvää kuuluu. Minulla on alkanut niin sanottu kesäloma. Olen valmistunut, ollut vaihdossa ja Saamenmaalla. Kevät on ollut todella kiireinen ja täynnä kaikkea ohjelmaa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kaikki tuntuu lahjalta, vikoineen päivineen. On hyvä olla.
Huhti- ja toukokuun aikana puolet Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisen näyttelijäntaiteen kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoista oli tekemässä vaihto-opintojen jaksoa Tukholman taideyliopistossa. Meitä oli varsin iso porukka ja kaikki tunsivat toisensa entuudestaan. Vastaavaa opiskeluvaihtoa on tehty myös aikaisemmin TEAK:in ruotsinkielisen koulutusohjelman kanssa yhteistyössä ruotsalaisten lavastajien, ohjaajien ja dramaturgien kanssa.
Tänä vuonna Tukholman taideyliopistossa kävi kaikennäköistä ihmeellistä säätöä. Lopputyönä tuli valmistaa esitys, mutta osaa meistä siirrettiin ryhmästä toiseen ja minutkin arvottiin muutamaa viikkoa ennen vaihto-opintojen alkua pois alkuperäisestä ryhmästäni. Lopputuloksena minä ja neljä muuta Suomesta tullutta vaihto-opiskelijaa teimme esityksemme Tukholman taideyliopistossa, mutta ulkopuolisina.
Oli erikoista olla opiskelemassa Tukholman taideyliopistolla, mutta tehdä esitystä, jossa ei ole ketään ohjaajaa koulun puolesta. Päätös oli yliopiston hätäratkaisu, joka oli syntynyt suunnitteilla olevan yhteistyön kehittelypalaverissa. Angry Birdies esityksemme tuotettiin yhteistyönä Konträrin kanssa ja sen ohjasi teatterin taiteellinen johtaja Linda Forsell.
Olimme ”jämäryhmä”, jonka onni onnettomuudessa oli saada työskennellä ammattilaisohjaajan kanssa. Tuntui heti siltä, että pystyimme luottamaan Lindan työskentelytapoihin. Tämä johti siihen, että pistimme itseämme vielä enemmän likoon esitystä tehdessä. Kurssi oli opettavainen kokemus myös siitä, miten käännetään epäonnistunut asia omaksi voitoksi.
Devising-prosessissa tehty esityksemme käsittelee osittain tätä kokemustamme. Angry Birdies olemme me: Suomesta tulleet vihaiset linnut, jotka on hylätty. Esityksessä me ikään kuin hyökkäämme yleisön ja koulun kimppuun – tai oikeastaan laitosten kimppuun, jotka aina unohtavat vähemmistöt tai jättävät ihmisiä ulkopuolelleen. Esityksessä pyrittiin luomaan tietynlaista arvaamattomuutta, jotta yleisö ei tietäisi, mitä odottaa ja voisi yllättyä.
Esityksessä käytetään prosessissa luotua materiaalia ja olen siinä eräänlainen kohotettu versio itsestäni. Tärkeässä osassa on hahmotyöskentely: että osaa ottaa etäisyyttä omaan materiaaliinsa niin, että yleisö ei koe yksityistä minääni näyttämöllä, joka yleensä tekee esityksestä huonolla tavalla epämukavan. Lopputuloksen on oltava etäännytetty, mutta kuitenkin niin lähellä, että se on henkilökohtainen, mutta ei yksityinen. Meillä oli kolme pääasiaa, joiden kanssa työskentelimme: baletin ajatus, sekopäisyys sekä lintu. Jos keskittyminen herpaantui, tuli palata näihin kolmeen.
Saimme palautetta, että esitys tuntui yleisöstä välillä provosoivalta ja toisaalta siitä myös pidettiin. Meillä oli kohtaus, joka oli täysin balettimainen ja joka sitten muuttui niin, että me yhtäkkiä uhkasimme yleisöä. Se rakensi selkeän jännitteen ja tyylivalinnan esitykseen sekä piti yleisön jännittyneenä.
Angry Birdiesistä tehtiin juttu suomenkielisten SVT Uutisten televisiolähetykseen. Kun suomalaisessa suorapuheisuudessamme olimme todenneet, millainen tilanne oli, oli yliopisto kieltäytynyt kommentoimasta tilannetta SVT:lle. Yliopistolla oli luultu, että koemme itsemme uhreiksi, vaikka vain totesimme, millainen tilanne oli tapahtunut. Tarkoituksenamme ei ollut heittää ketään bussin alle.
On varsin epätavallista, että koulutyö pääsee uutislähetykseen ja olimme yllättyneitä, että paikalle tultiin kameroiden kanssa, vaikka SVT:n suomenkielinen uutispuoli tekee paljon kulttuuriuutisia. Tilanne oli jännittävä, sillä Suomessa ei oikeastaan yksittäisten kritiikkien lisäksi mediassa juuri noteerata opiskelijoiden töitä. Katsotaan, jos laitamme tämän esityksen vielä pystyyn ensi vuonna. Voimme käyttää uutispätkää sitten mainonnassa.
Itseäni kiinnostaa kansainvälinen ja erilaisten ihmisten kanssa työskentely. Ajattelen, että teatteri-ihmiset ovat aika samanlaisia maasta riippumatta. Välillä vanhemmilta alalla työskenteleviltä taiteilijoilta kuulee, että joissain maissa ollaan jäljessä teatterin tietyissä kysymyksissä. Ajattelen kuitenkin itse, että teatteri ei synny tyhjiössä, vaan on suhteessa aina ympäristöönsä. Koen, että Teatterikorkeakoulun koulutusohjelmassa on yritetty panostaa siihen, että istutettaisiin edes siemen siitä, että kansainvälinen työskentely on mahdollista. Olen oppinut, että on rohkeasti otettava yhteyttä ja kysyttävä ohjeita, vaikka pitempään alalla toimineilta kollegoilta. Jos puhutaan työaluista, olen saanut niistä varret, joihin täytyy enää löytää päät.
Minulle tärkeintä on tehdä taidetta, jolla on jokin merkitys. Ajattelen, että taiteessa ei välttämättä aina ole itseisarvoa, vaan joskus merkitys syntyy esimerkiksi siitä, että puolustetaan heikompia ja ymmärretään yhteiskunnan moninaiset ongelmat. Ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja huumori ovat oman taiteilijuuden johtotähtiä.
Minulle huumori on tapa käsitellä vaikeita tunteita ja aiheita, kuten epäoikeudenmukaisuutta. Avain omaan taiteilijuuteeni on erilaiset mittakaavat: minua kiinnostaa suuret aiheet, jotka ovat rankkoja ja toisaalta pienet aiheet, jotka ovat todella yksityiskohtaisia. Näiden yhdistäminen ja vertailu toisiinsa voi tuottaa outoja yhdistelmiä, mitkä luovat vapautta ilmaisuun itselle ja katsojalle.
On tärkeää rankkojen asioiden käsittelyssä löytää työskentelyyn keveyttä. Koen, että aina ei tarvitse mennä sydänverellä mukaan projektiin. Aiheen voi antaa koskettaa itseä ilman, että se repii itsen riekaleiksi. Minulle on tärkeää myös se, että kollegoiden kanssa suojellaan toisiamme.
Minulla on tapana sanoa, että haluan kokeilla kaikkea omalla alalla, koska mulla ei ole vielä taitoa tai osaamista tietää, mitä en halua tehdä. Toivon, että vastaan tulee projekteja, joilla on syvällisempi vaikutus kulttuuriin, ympäristöön ja ympäristökysymyksiin. Konkreettisena esimerkkinä nostan viime aikojen vaikuttavimman kokemuksen opintojen viimeiseltä kurssilta, jolla kävimme Pauliina Feodoroffin johdolla Saamenmaalla. Kymmenen päivää kestäneellä kurssilla meidän tuli muun muassa pohtia luontosuhdettamme ja miten luonnon ennallistamisen prosessi toimii. Miten näemme ja koemme ympäröivän luonnon? Sen jälkeen meidän tuli kääntää tilanne ylösalaisin: mitä me voimme tehdä luonnon hyväksi ja miten voimme myös toimia kehollisen tiedon jakajina?
Vaelsimme neljä päivää, jonka jälkeen menimme Nanguniemeen, jossa tutkitaan ympäristön kääpäesiintymiä. Jos alueelta löytyy tiettyä kääpälajia, alue tulee suojella ja luksushotellin rakennusaikeet peruuttaa. Vierailun aikana ymmärtäisin, miten luonnonsuojelu ja myös saamelaisten kulttuurihistoriallinen perintö menevät käsi kädessä. Suomalaisena taiteilijana ja vierailijana jäin pohtimaan paljon sitä, miten taide ja kulttuuri on laajempi asia kuin joku black boxin tila. Se voi olla kivien nostamista joesta, kun ne ovat väärässä paikassa aiheuttaneet sen, että kalat uivat väärään suuntaan. Kokemuksessa oli jotain todella syvällistä ja kaunista. Ihmiset saattavat tehdä todella konkreettista kovaa työtä, joka oikeasti on todella runollista ja filosofista. Haluaisin päästä jakamaan tuota ajatusta eteenpäin – innostaa ihmisiä yhteiskunnalliseen toimintaan. Siitä ei kuitenkaan pääse ympäri, etteikö ihminen olisi aina myös poliittinen eläin.
Olen ollut viimeisen vuoden aikana mukana Blaue Fraun tuottamassa esityskonseptissa &Son, jonka voi edelleen tilata omaan kotiinsa vierailulle. Esityksen voi kokea muutama ihminen kerrallaan kotonaan, jonne teatteriryhmä tulee tekemään ostetun palvelun. Esitystä suunnitellessa kävimme paljon keskustelua kulttuurialan tilanteesta ja siitä, miten kaikessa täytyy olla läsnä palvelu, jota myydään. Millaista palvelua teatteriryhmä voisi myydä? Meidät voi esimerkiksi ostaa kotiinsa järjestelemään elämää, tulevaa sinkkukesää tai sähköpostikansiota. Läsnä ovat vahvasti huumori ja toivo. Onhan se erikoista, että teatteriryhmä tarjoaa esimerkiksi kuolinpesän siivousta.
Tällä hetkellä ei ole tiedossa tulevia töitä. Olen kuitenkin päättänyt, että alan työtilanne ei pelota minua. Haluan pitää positiivista näkökulmaa yllä – miettiä, mitä on nyt mahdollista tehdä. Työttömänä voin esimerkiksi tehdä asioita ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Toki alan työllisyystilanne ja yhteiskunnan – tai pikemminkin Suomen hallituksen – asenne taiteeseen huolestuttaa. Ajattelen kuitenkin, että taide on sinnikästä eikä katoa pois.
Samaan aikaan mietintämyssyssäni on useampi idea. Minua kiinnostaa ihmisten kohtaaminen ja miten saisin tuotua heidät yhteen saman pöydän ääreen. Myös nippelitieto teatterissa kiinnostaa!
Saa soitella työtarjouksista. Nyt ilolla seuraan, millaisia teoksia kollegoilta tulee maailmaan.
Willjam Tigerstedt on näyttelijä, joka valmistui tänä keväänä Taideyliopioston Teatterikorkeakoulusta. Hänen viimeisimpiä roolitöitään on nähty esityksissä Livsfarligt på allvar (Svenska Teatern, 2024), Det som blir kvar (Åbo Svenska Teatern, 2025) ja &Son (Blaue Frau, 2026).
Tigerstedt nähtiin toukokuussa Konträrin taiteellisen johtajan Linda Forsellin ohjaamassa esityksessä Angry Birdies, joka sai kantaesityksensä Tukholman taideyliopiston näyttämöllä.
Kuva: Willjam Tigerstedt
TINFO toimittaa Mitä kuuluu -haastattelusarjaa, jossa pääpaino on kahdessa asiassa: kansainvälisyydessä ja ajankohtaisuudessa jutun julkaisuaikaan. Kaikki ilmestyneet Mitä kuuluu -haastattelut.