03.11.2016

Yhteinen esitys yhteisestä tulevaisuudesta

Suomen Teatterit ry. ja Teatterikeskus ovat laatineet yhteisesityksen näyttämötaiteen rahoituksen kehittämiseksi. Kokonaisesitys on tiivistetty 20 teesiin. Ehdotuksessa esitetään nykyisen rahoituksen perusrakenteen säilyttämistä pääosin ennallaan, lisäksi indeksikorjauksia, henkilötyövuosien perusteiden uudistamista mutta henkilötyövuosien ”jäädyttämistä poikkeusaikaa edeltävälle tasolle” ja muutaman uuden toimijan ottamista järjestelmän piiriin. 

Hienosäädettyä perusrakennetta täydentäisi kaksiportainen rahoitusjärjestelmä: nykyinen harkinnanvarainen tuki ja sen rinnalle luotava uusi rahoitusporras, jossa osa ammattiteattereista/ryhmistä voisi saada 3-5 -vuotista tukea.  Tavoitteena olisi luoda uusi ketterä kannustinjärjestelmä, jossa otettaisiin huomioon myös esittävien taiteiden teatterin, tanssin ja sirkuksen erilaisuus. Lisäksi ehdotetaan vahvistusta lasten- ja nuortenteatterille, jonka valtionosuuden maksuperuste korotettaisiin 60 %:iin. 

Näyttämötaiteen piiriin perustettaisiin myös ns. allianssijärjestelmä tasaamaan taiteilijoiden työttömyysjaksoja. Ehdotuksessa esitetään työllistämistukea ammattiteattereiden työllistämiskustannuksiin – vastaavankaltaista harkinnanvaraista tukea VOS-teatterit saattoivat anoa vuonna 2015.

Kotimaista ja kansainvälistä liikkuvuuttakaan ei ole unohdettu. Tässäkin ehdotetaan räätälöintiä. Teatteri, tanssi ja sirkus tarvitsevat hieman erilaisia toimenpiteitä liikkuakseen. Muistutuksena Suomalaisen teatterin kansainvälisen liikkuvuuden tavoiteohjelma ja toimenpide-ehdotuksia (Teatterin tiedotuskeskus, TINFO, 2014).

Kiinnostavaa on nähdä, miten esitys otetaan vastaan. Lisärahatta näitä esityksiä ei toteuteta.

Pieni alaviite. Nyt laadittu esitys käyttää Teatterin tiedotuskeskuksen tekemien Teatteritilastojen tietoja ja infograafeja, hyvä niin. Mutta lähdemerkinnät puuttuvat. Ne on luvattu lisätä.                     


Jottei totuus unohtuisi – pääomasijoitetaan kulttuuriin

Turun Sanomien kolumnissaan kapellimestari, säveltäjä, pianisti ja Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Ville Matvejeff muistuttaa, ettei jatkuva näivettämisen ja leikkausten tie – yhtä suurena/pienenä säilyvän tai kutistuvan kakun palasten siirto lautaselta toiselle ratkaise mitään: ”Tarvitaan uusia pääomia tukemaan nykyisiä kulttuuritoimijoita ja mahdollistamaan tulevaisuus myös niille uusille ilmiöille, jotka parhaassa tapauksessa voivat kasvaa maailmanluokan menestystarinoiksi.

Siispä nyt, erityisesti satavuotiaan Suomen juhlavuoden kynnyksellä, olisi korkea aika kääntää katse sinne, mistä koko kansakunnan identiteetti on peräisin, ja mistä sen identiteetti tulee myös tulevan vuosisadan aikana rakentumaan – ja tämän jälkeen investoida rohkeasti kulttuuriin. Ottakaamme se puhtaana pääomasijoituksena, jonka tuotot ovat tutkimusten mukaan taloudellisestakin näkökulmasta merkittävät.


"Rajattomasti rahaa niukkuudessa"

Otsikko ei ole omani vaan Paavo Järvensivun, Aalto-yliopiston talouskulttuurin tutkijan ja degrowth.fi -blogin toisen perustajan teoksen nimi. Luonnonvarat ovat rajalliset, mutta rahaa on. Mihin sitä käytetään? 


Mistä on pieni kansakunta tehty

Suomi 100 on tuottanut käyttöön The Story of Finland 100 -powerpointit ja -tiivistelmän. Tuttua asiaa. Tässä liputetaan edustuksellisen demokratian perinnettä, naisten poliittisia oikeuksia ja asemaa, maailmanluokan terveydenhoitoa ja koulutusta, lukutaitoa, luontosuhdettamme ja puhtautta.

Kulttuuri kelpaa kuviin, ei sanoiksi asti. Eikö tätä kansakuntaa rakennettu kansalaisyhteiskunnaksi juuri kulttuurin ja taiteen avulla? Tulo- ja terveyserojen kasvaessa seuraava lause tuntuu miltei irvailulta: “As there are so few of us, we can’t afford to leave anyone behind – big or small.


Tunneintenstiteettejä ja tahmeutta

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasosen muutama vuosi sitten ilmestynyt artikkeli Facebook-keskustelusta tuli mieleen, kun sivusta olen seurannut rahoitusuudistuksen verkkokeskustelua. Verkkokeskusteluja analysoinut Paasonen käyttää käsitteitä tunneintensiteetti ja tahmeus. Facebook on viestintäalustana sellainen, että siellä käytävissä keskusteluissa näkökannat kärjistyvät ja fragmentoituvat. Siellä on tietoista provosointia, trollausta, siellä kiihdytään.

Rahoituksen uudistamisesta käytävä keskustelu tarjoaisi hienon materiaalin mediatutkijalle. Millaisia hierarkkisia erontekoja, rintamalinjoja ja roolituksia siellä tapahtuu, miten keskustelu, joka ei ole kenenkään hallittavissa, lainehtii, minkälaista syyttelyä, puolustelua, huutelua se sisältää, minkälaista turhautumista, kiihtymystä ja etäännytettyä sarkasmia.  Entä tahmeus: mitä enemmän jokin sisältö kiertää, mitä korkeampi on sen affektiivisuusarvo, sitä tahmeampi sen on.


Vesta-Linnea ja kilpakosijat

Kun lapsille tehdään, niin tehdään laadulla ja antaumuksella.  Valitaan hyvä teos ja hyvät tekijät. Nautitaan tekemisestä ja tehdään tosissaan. Niin tehdään Tampereella. Tampereen Työväen Teatterin ja Teatteri Siperian yhteistuotanto Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus, dramatisointi Tove Appelgrenin teoksen pohjalta on lastenteatterin aatelia, silkkaa juhlaa.

Katsoin esitystä koululuokkien kanssa aamutuimaan. Katsoin ihailun ja liikutuksen sekaisin tuntein tätä visuaalisestikin vaikuttavaa esitystä. Salista kuului miltei ooh, kun… Enpäs kerro. Ja näyttelijät. Ei mitään ylivireyttä vaan pieniä eleitä. Koululaiset kihertävät, tunnistavat tilanteet, ihmisten pienet eleet, lapsen ja äidin tunneviritykset, uusperheiden lasten keskinaiset dynamiikat. Vesta-Linneat ovat käsite. Saksankielisessä maailmassa päähenkilö on Josefine. Tästä dramatisointi saksankieliselle alueelle!

Maiju Lassila rules edelleen. Siitä riittää aineksia kotimaiseen musiikkiteatteriin. Kilpakosijat. Kansanmusikaali – mikä mainio genrenimitys. Eläköön kansanmusikaali! Ei mitään hävettävää vaan rinta rottingilla. Tommi Auvisen ja Sari Kaasisen teos sai ensiesityksensä Kuopiossa, sitten se siirtyi Ouluun ja nyt se on TTT:ssä.

Hyvää teosta kannattaa kelpaa kierrättää ja teos istuu TTT:hen kuin nenä päähän. TTT:n ensemble laulaa ja tanssii Sari Kaasisen musiikkia kuin enkelit – ei kun, kuin West Endillä, jos siellä tätä lajityyppiä harrastettaisiin. Ammattitaitoa ja energiaa pullollaan.

Ollaan suomalaisen maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ytimessä. Lassilan teksteistä salakuljetetaan esiin persoutta rahalle, seksille, kaupankäyntiä, yhteisön nokkimisjärjestyksiä. Lisää Lassilaa! Menin divariin hakemaan Lassilaa/Rantamalaa. Mikä arvoitus.


Muistutus muistutus – vielä ehdit

Helsingin yliopiston teatteritieteen opiskelijat ovat tekemässä tuiki tarpeellista selvitystä alan erityyppisten sateenvarjo-organisaatioiden toiminnasta. Kyselyssä ovat mukana Esitystaiteen keskus, KokoTeatteri, Aura of Puppets, Musiikkiteatteri Kapsäkki, Universum, Nukketeatterikeskus Poiju ja Teatteri 2.0.

TINFO-tiedotteessa on tietoa tarkemmin, mistä kyselyn löytää. Vastausaikaa on jatkettu. Me tarvitsemme tätä tietoa teatterikentän uusista muodostelmista ja tavoista toimia.