17.11.2016

Yhteisoppimassa näytelmän lukemista

Teatterikorkeakoulun dramaturgian ja ohjauksen koulutusohjelmien järjestämä seminaari Näytelmän lukemisen taito oli hieno vertaisoppimispäivä näytelmän äärellä. Toimiva yhdistelmä viisasta asiantuntijapuhetta (Miika Luoto Lukemisesta sekä Tuomas Timonen Tulkinnasta) ja vapaavalintaisia työpajasessioita Marie Kajavan Nälänhätä -tekstin äärellä: Tekstin/sanan/lausunnan musiikillisuudesta ja materiaalisuudesta (Pauliina Hulkko), intertekstuaalisuudesta ja taiteidenvälisyydestä näytelmän lukemisessa (Seppo Parkkinen), teatteriohjaajan kysymyksistä Nälänhätää lukiessa (Mika Leskinen) ja lukemisen ruumiillisuudesta ja liikkeestä (Simo Kellokumpu).

Rosenblattin esteettinen ja efferentti lukeminenkin (1978) nousi esiin. Me harjoitimme Judith A. Langerin näkymöintiä (envisioning). Tuomas Timonen laittoi ainakin minut etsimään omasta silmästä malkoja. Hän puhui perinteestä, jota vasten me luemme, näkökulmasidonnaisuudesta ja tarkoitushakuisuudesta, tulkintojamme sävyttävästä ”laimeasta yleisvasemmistolaisuudesta”, mahtipontisuudesta, kiusallisesta ylitulkinnasta ja toisaalta latistavasta alitulkinta-automaatiosta ja poisrajauksista. Miten voisikin pitkittää ei-vielä-lukkoonlyömistä ja liikehtiä vapaasti tekstin avaaman maiseman äärellä tekstin materiaalisuutta tunnustellen. Timonen sanoi provosoiden odottavansa ”sisällönjälkeistä teatteria”. Miika Luodon ja Tuomas Timosen alustukset pitäisi saada jakoon.

Mietin tekstin ja näytelmän lukemisen ammattilaisuutta suomalaisissa teattereissa. Dramaturgeja taloissa ei juuri enää ole. Poissaolo näkyy. Uuden näytelmän ohjelma on tässäkin mielessä enemmän kuin tervetullut ja tarpeen.

Esitysdramaturgiksi

Teatterikorkeakoulu tulee järjestämään esitysdramaturgian maisteriopinnot ensimmäisen kerran. Opetus alkaa syksyllä 2017. Hakuaika on tammikuussa. Esitysdramaturgiksi opiskeleva opiskelee ensimmäisen vuoden Teakissa ja vuoden verran yhdessä tai kahdessa yhteistyöyliopistossa. Esitysdramaturgit työskentelevät eri kulttuurien, taidemuotojen ja työtapojen rajapinnoilla. Me saamme nyt oman Giessenin koulutusohjelmamme.

Arkadia-seurassa pohdittiin vosseja ja vaikuttavuutta

Eduskunnan Arkadia-seura on se verkosto, jossa kansanedustajat toimivat yhteistyössä taide- ja kulttuurikentän kanssa.  Jokseenkin yhtä mieltä kansanedustajapanelistit (Tuomo Puumala, Ritva Elomaa, Saara-Sofia Sirén, Eeva-Johanna Eloranta, Outi Alanko-Kahiluoto, Stefan Wallin ja Paavo Arhinmäki) olivat siitä, että vaikuttavuuspuhe on lisääntynyt ja että vaikuttavuuden mittarit ovat ikävä kyllä pitkälti määrällisiä ja siis kehittymättömiä – ei kukaan managerialismista silti puhunut. Yhteiskunnan ilmapiirin sivistys- ja taidekielteisyyttä sivuttiin. Ei pidä vesittää taidetta!

Paljon puhetta, vähän villoja. Vosseissa ei pitkälle päästy. Ytimekkäämmäksi keskustelu kävi, kun puhe kääntyi ylirajaisen yhteistyön tarpeeseen yli ministeriöpilttuiden. Minua kiinnosti eniten puhe työn murroksesta ja itsensä työllistäjien asemasta.  Taiteilijoiden ei tässä kannata olla yksin. Outi Alanko-Kahiluoto muistutti, että itsensä työllistäjissä on eniten rakennustyöntekijöitä. Paavo Arhinmäki totesi työn murroksen olevan aito poliittinen kysymys, jossa taiteilijavetoisuus ja -erityisyys ei valitettavasti riitä. Myös ay-liikkeen on havahduttava.

Vuonna 2015 itsensä työllistäjiä oli Tilastokeskuksen tilastojen mukaan 157 000, ja määrä kasvaa edelleen. Tämä on se kokonaisjoukko, josta freelancereiden ja apurahaa saavien määrä on pieni. Eri alojen taiteilijoiden ei pidä hakata taiderailoja ja harjoittaa köyhyyskilpailua. (Ymmärrän ja tiedän kuvataiteilijoiden surkean aseman, mutta näen myös esittävien taiteiden kentän itsensä työllistäjien heikon aseman, polarisaation, kahdet työ- ja palkkamarkkinat). Siis pois kaikenlaiset railot.

Ruotsin kulttuurineuvosto: queer ja turvaresidenssit

Ruotsin kulttuurineuvosto (kulturrådet) tuottaa kiinnostavia julkaisuja. Viimeisimpinä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kulttuuriin keskittyvä Queer kultur. Kulttuurineuvoston johtaja toteaa esipuheessaan, että kyse on perusoikeuksista. Tämä julkaisu sisältää pähkinänkuoressa parhaita käytäntöjä ja toimenpide-ehdotuksia. Se ajaa arvovallallaan ja asiantuntemuksellaan oikeudenmukaisuutta. Meillä tätä työtä tehdään Kulttuuria kaikille -yhdistyksessä. Muuten, Kulttuuria kaikille - yhdistys kutsuu suunnittelemaan queerkätköjä.

Kulttuurineuvoston toinen julkaisu käsittelee vainotuille taiteilijoille perustettavia turvaresidenssejä  osana Safe Haven -verkoston toimintaa. Tämän kansainvälisen verkoston kaupungit ja kunnat tarjoavat kaksivuotisia turvaresidenssejä taiteilijoille, joiden ilmaisunvapaus on uhattuna. Safe Havenin ajatuksena on mahdollistaa taiteilijoiden vainon ja uhan keskellä hengähdystauko. Toimintaa järjestetään 50 maassa, Pohjoismaissa Safe Haven -kaupunkeja on 30.

Ruotsissa Kulttuurineuvosto näkee tehtäväkseen edistää vapaakaupunkeja, siis sitä, että ruotsalaiskaupungit yhä enemmän tarjoaisivat turvaa niille taiteilijoille, jotka kotimaassaan elävät uhan alla. Helsingissä käynnistyi alkuvuodesta kaksivuotinen turvasatamaresidenssi taiteen ammattilaisille.

Festivaalit fokuksessa

Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee parhaillaan ensimmäistä kansallista taide- ja kulttuuritapahtumaohjelmaa. Ohjelmaluonnos on lausuntokierroksella. Jo aiemmin Cuporen selvitys nosti esiin festivaalien merkitystä.

Ohjelma on tarpeen, että ymmärrettäisiin festivaalien tärkeä merkitys osana taiteen ja kulttuurin ekosysteemiä, alueellista todellisuutta ja kansainvälistä liikkuvuutta. Ne ovat usein matalan kynnyksen osallistumispaikkoja, toisaalta kulttuuri- ja taidekansalaisuuden edistäjiä ja toisaalta sitten osakulttuureja ja uusien taidemuotojen buustaajia.  Mikä merkitys onkaan ollut ja on jatkuvasti esimerkiksi Baltic Circlellä, Tampereen Teatterikesällä, Stagella, ANTI-festivaalilla, New Performance Turulla, Hangö Teaterträffillä …

Suomalaisten taidefestivaalien johtamisesta on tehty tutkimus. Mervi Luonilan väitöskirja Festivaalituotannon merkitysten verkosto ja johtaminen – Tapaustutkimuksia suomalaisista taidefestivaaleista tarkastetaan 26.11.2016. Se on ensimmäinen Sibelius-Akatemian taidehallinnon väitöskirja.  

EU-hakemussavottaa

Jukka Hyde Hytti ja minä vähän sivustapeesaajana ollaan viimeistelemässä EU-hankehakemustamme. Jättöpäivä on keskiviikko 23.11.2016. Meillä on kaikkien meidän partnereiden mielestä hyvä hanke. Performance Design ON/AT the Edge on noussut lavastajien, pukusuunnittelijoiden, valo-, ääni- ja videosuunnittelijoiden – laajasti ottaen esityssuunnittelijoiden – työn ja osaamisen todellisuuksista ja mahdollisuuksista, työprosessien kehittämistarpeista taideinstituutioissa.

Kansainvälisen liikkuvuushankkeemme tarkoituksena on saattaa ammattikunnat yhteen. Tavoitteena on osaamisen kehittäminen ja ennen kaikkea tämän huikean osaamispotentiaalin täysimääräinen hyödyntäminen, ei pelkästään taiteen sisällä vaan ennen kaikkea myös laajemmin yhteisöissä. Esityssuunnittelijat ovat tilojen asiantuntijoita. Meillä on hyvät kumppanit ja yhteinen intohimo. Nyt on vain vääntöä. Jäävät Baltic Circlen esitykset ja muut jutut väliin.

Lapsi mukaan töihin päivää

Savotan keskelle mahtuu lapsiakin. Huomenna vietetään lapsi mukaan töihin -päivää. Meillekin, ja koko Teatterikulmaan on lapsia odotettavissa. Pientä duuniakin tarjolla. Ja tietenkin myös pientä purtavaa …

Aamutuokio kuusivuotiaan ja neljävuotiaan pojan kanssa antoi tuntumaa tulevaisuuteen. Omaehtoisesti käynnistynyt keskustelu koski sitä, mikä minusta tulee isona. Kuusivuotiaasta tulee sotilas: ”Ennen kuin ottaa aseen, pitää tietää, kuinka sitä käytetään”. Nelivuotiaasta tulee tulivuortentutkija, auringonpimennyksentutkija tai dinosaurustutkija. Nelivuotias oli huolissaan siitä, ”pitääkö minun tietää kaikki jo ennen”. Oltiin äkkiä perimmäisten kysymysten äärellä tiedosta ja tietämisestä, olemisen jatkuvasta keskeneräisyydestä ja tulemisesta. Mikä hetken keidas!