07.08.2015

Hyytävä heinakuu kutistuvassa yhteiskunnassa

Nyt ei kyse ole ilmoista vaan railo-Suomen poliittisesta ilmanalasta: vihapuheesta, potentiaalisesta väkivallasta, todellisesta väkivallasta, ylemmyydentuntoisesta ja sulkevasta retoriikasta, jolla meiksi ja muiksi luokittelua tehdään stereotyyppisten ryhmäniputusten pohjalta. Libanonilaissyntyinen Melbournen yliopiston antropologian ja sosiaalisen teorian professori Ghassan Hagen 2000-luvun alussa kirjoittamat White Nation. Fantasies of White supremacy in a multicultural society (2000) ja Against paranoid nationalism: searching for hope in a shrinking society (2003) kertovat kutistuvasta yhteiskunnasta ja vainoharhaisesta nationalismista. Nyt eletään Hagen näkemyksen mukaan puolustusyhteiskunnassa, joka kärsii toivon puutteesta. Puolustusyhteiskunta luo kansalaisia, jotka näkevät kaikkialla uhkia. Puolustusyhteiskunta luo vainoharhaista nationalismia. Tällaisesta maaperästäkö ääriliikkeet sikiävät? Hagen haastattelu kiteyttää hänen ajatteluaan.

Katariina Mäkisen pari vuotta vanha artikkeli Hommaforumin maahanmuuttovastaisesta keskustelusta on edelleen ajankohtainen.

Hyytäviksi koin myös asenteet Kreikkaa kohtaan. Hyytäviksi olen kokenut kehitysavun leikkaukset. Kreikkalaisten ja portugalilaisten kollegojen kanssa nolostuttaa puhua.   

Suomi ei ole teatteriboikotissa

No, teatteriulkkarit eivät boikotoi onneksi Suomea. Tampereen Teatterikesään on tulossa suuri joukko ruotsalaisia Riksteaternista ja muualtakin lähialueilta, Saksasta Ruhrfestspielestä, Wienin juhlaviikoilta, Meksikon Dramafestistä, Tuttoteatrosta Roomasta, Koreasta, Sloveniasta… Yli viisikymmentä kansainvälistä vierasta.

Freelancereista keskustelemaan Tampereelle – aina joku tulee ilmaiseksi

Odotan Tampereen Teatterikesän seminaaria freelancereista, muuttuneesta työstä ja toimeentulosta. Vakinaiset henkilötyövuodet VOS-teattereissa ovat jatkaneet laskuaan. VOS-teatterit pystyivät työllistämään 647 näyttämötaiteilijaa vakinaisesti (marraskuun 2014 otos). Vierailijatehtäviä oli vuonna 2014 10 % vähemmän näyttelijöille, 12 % vähemmän lavastajille ja pukusuunnittelijoille, 14 % vähemmän ohjaajille kuin vuonna 2013. Ei sitten ole ihme, että esimerkiksi Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton jäsenten keskimääräiset työttömyysjaksot vuonna 2014 olivat noin neljä kuukautta – kolmannes vuodesta. Lasken parhaillaan kuumeisesti näyttelijöiden tilannetta.

Ole valmis, teatteritilastot tulevat

Tällä viikolla ilmestyvät Teatteritilastot 2014. Antavat taas aihetta pohdiskeluun. Saturaatiopiste lienee saavutettu, (puhe)teattereiden yleisöt tuskin tulevat kasvamaan. Keskitytään katsojalukuja enemmän teatterin laatuun, arvioidaan esityksiä sen perusteella, miten esitykset saavuttavat ja koskettavat erilaisia yleisöjä, minkälaisia suhteita teatterit solmivat esityksillään yleisöihin, omaan aikaansa ja ympäristöihinsä, joissa teatterit toimivat. Miten hitossa raivata enemmän tilaa myös riskinotolle, uusien yleisöjen tavoittamiselle – tämän ei tarvitse merkitä jo olemassa olevien yleisöjen hylkäämistä. Miten ottaa potentiaaliset yleisöt yhä enemmän mukaan teattereiden toiminnan suunnitteluun, jotta teattereista saataisiin enemmän ”ihmisten omia”?

Jos teatteriverkkomme tahdotaan säilyvän, vaaditaan teattereilta kovenevassa kilpailussa halua, kykyä ja uskallusta uudistaa teatteritaidetta ja kykyä kriittisesti ja ennakkoluulottomasti arvioida uudelleen ja uudistaa omia rakenteitaan ja toimintakulttuurejaan. Jos rahoituslain ulkopuolisten teattereiden kaikki energia kuluu hengissä pysyttelemiseen, ei strategiseen pitkäntähtäimen kehittämiseen riitä resursseja. Huolestuttavinta on, jos rahoituksen puutteessa erilaiset kehittämishankkeet jäävät toteutumatta.

Valopilkkuja heinäkuussa

Kaksi heinäkuun huippua – äärest laidoilta. Niin sen pitää olla. Kerimäen Pitäjänteatterin Noitatohtorissa  viestiä monikulttuurisuuskeskusteluun. Teatterilla on mahtava komedienne Maritta Luukkanen. Ikuisesti mielessäni Luukkasen Selma Kaappinen. Millä tyylillä, hersyvällä älyllä ja tunteella Luukkanen tekikään tämän miehiä rakastavan, elämää nähneen, viinalle person Selma Kaappisen.

Savonlinna Oopperajuhlilla vieraili Dresdenin Semperoperin nuorten ensemble Figaron häiden esityksellä. Se leikitteli siekailemattoman suvereenisti eri tyylilajeilla, nuoret laulajat lauloivat kuin enkelit ja venyivät katu-uskottavasti vaikka minkälaisiin fyysisiin suorituksiin. Miksei kaikissa taloissa voisi olla nuorten ensemble? Nurkkaa muutokselle ja uudistukselle?

twitter.com/tinfotweets