12.06.2015

Yhteistuotantoseminaari – piloteista pidemmälle!

STEFIn, Teatterikeskuksen ja TINFOn järjestämässä yhteistuotantoseminaarissa oli hyvä meno päällä. Teatterikeskuksen Maaria Kuukorento selvitti käsitteitä, etteivät vierailut ja yhteistuotannot sotkeutuisi. On eri asia ottaa joku valmis esitys vierailemaan kuin jakaa alusta alkaen tuotantoprosessin taiteelliset ja taloudelliset riskit. Tosin esimerkiksi VOS-teattereissa teattereiden omalta tuotantopaikalta vierailuslotin varaaminen alkaa jo olla tulkittavissa yhteistuotannoksi.

Sopimuspohjia tarvitaan, vastuista ja velvoitteista kannattaa sopia ja paljosta muustakin. Kiintoisaa oli kuulla myös siitä harmaasta vyöhykkeestä, jolla yhteistuotantokumppanit liikkuvat, kun kahden tai useamman tahon toimintakulttuurit ja -käytännöt kohtaavat. Tarvitaan yhteistuotantojen hyvien käytäntöjen juurruttamista, ettei jokaisen tarvitsisi keksiä yhteistuotantopyörää uudelleen tai kompastua samoihin erheisiin. Suomi on pilottien luvattu maa. Piloteista pidemmälle!

Meiltä puuttuu posttuotantoajattelu. Sopia pitäisi siitä, mitä esitykselle tapahtuu yhteistuotannon jälkeen, kuka sen omistaa ja mitä sillä voi tehdä. ”Liputan byrokratian nimiin! Sopimus on metafora sille, että tämä on olemassa oleva itsestään selvä tuotantotapa! Sitä ei enää ihmetellä ja pidetä kummallisena vaan tietenkin: että näin toimitaan!” kiteytti Mikko Roiha (yhteistuotantojen grand old man!)

Kun vertaa teatterin kenttää sirkuksen ja tanssin kentän yhteistuotantokulttuurin kukoistukseen, olemme vielä kovasti jäljessä. VOS-teattereiden keskinäiset yhteistuotannot muodostavat vain parisen prosenttia tuotannoista. Ei rahoituslain ulkopuolisella (puhe)teatterin kentälläkään olla likimainkaan tanssin ja sirkuksen vilkkaudessa. Mikähän tähän on syy? Puhuimme tuotantojen omistajuudesta, puhuimme esteistä, jos teatteri ”hylkii” yhteistuotantoa, ei miellä sitä omakseen.  

”Teatteria voi tehdä toisellakin tavalla, yhteistuotantoina. Yksittäisen teatterin ohjelmistosta osa voi syntyä muuallakin, kaiken ei tarvitse olla minun!” tiivisti Mikko Roiha pohtien mahdollisuutta, että teatteritalot ja ensemblet voitaisiin erottaa toisistaan.

Pohdimme myös yhteistuotantojen määrittelyä tilastoinnin näkökulmista. Tilastot eivät ole mikään itseisarvo vaan väline. Vähän pelkäsimme tilastojenlaatijamme Piia Volmarin kanssa, josko puheemme tulkitaan poliisi- ja valvontatoimeksi, mutta helpotukseksemme ja iloksemme, ei. Monimuotoisuus kukoistakoon, mutta oikeudenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden nimissä.

LUODAAN VAPAAN KENTÄN VIERAILUNÄYTTÄMÖ!

Vapaa kenttä ei ole yksikössä, se on vapaat kentät! Seminaarin jälkipuinnissa syntyi ideoita yhteiseksi vierailunäyttämöksi, rakenteeksi, joka toimisikin jossain kunnassa. Kuntakorttia kääntämään. Löytyisikö kuntaa, joka ottaisi nomaditeattereiden esityksiä suojelukseensa ja saisi näin kuntalaisilleen teatteria? Ruvetaan rakentamaan alhaaltapäin, katsotaan, mitä resursseja jo on olemassa, yhdistetään voimat. VOSin ulkopuolinen kenttä tulee turhan usein toisintaneeksi uhridiskurssia – niin kuin feminismi yhdessä vaiheessa.

KESÄTEATTERITIHEYTTÄ – ELÄKÖÖN SAVO JA POHJANMAA!

Kesäteatteritiheydet maakunnittain antavat yhden näkövinkkelin suomalaisen teatterin kokonaisrakenteeseen. Ei nyt ihan vimpan päälle laskettua, mutta suuntaa antavaa. Maakuntien väestömäärät voi suhteuttaa TINFOn kesäteatterilistauksessa olevien teattereiden lukumäärään maakunnittain. Etelä- ja Pohjois-Savossa on yksi kesäteatteri jokaista 7000 asukasta kohden. Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla kesäteatteri 7644 asukasta kohden. Tällainen oli tilanne viikko sitten! Vertailun vuoksi: Uudellamaalla yksi kesäteatteri 40 000 asukasta kohden.

UUSIA YLEISÖJÄ!

CIMO järjesti yleisötyöseminaarin, jossa pohdittiin miten tavoittaa uusia yleisöjä, miten syventää suhdetta olemassa oleviin yleisöihin ja miten löytää uusia jakelukanavia. Britit ovat niin hiton pitkällä tässä toiminnassaan. Oheisesta linkistä pääsee katsomaan caseja, joissa mukana on tapausesimerkkinä myös Teatteri Viiruksen Meeting the Odyssey. 15 maan oopperatalojen digitaalinen verkkopalvelu on ollut hitti ainakin Suomessa. Meillä portaaliin on sivukäyntejä rekisteröity Suomesta. 

Guardianissa julkaistiin hiljan blogikirjoitus, joka muistuttaa, että teattereiden tulisi nähdä yleisöt yhteistyökumppaneinaan. Kirjoittajan teatterissa yleisö kutsuttiin yökylään keskustelemaan esityksen jälkeen ja nukkumaan makuupusseissa teatterissa.

OTE HERVAHTAA!

Alkaa olla sopivan irtonainen olo. Sähköposti on rahoittumassa – siis raUhoittumassa. Rahoittuminenkin olisi varteenotettava vaihtoehto. Juhannuksen jälkeen saan keskittyä liki kokopäivätoimisesti teatteritilastoihin. Dagens Nyheterissä on ollut After Work -kirjoitussarja, jossa on pohdiskeltu työn  muutosta ja mitä muuta olemassaolon muotoa me tulemme harjoittamaan.

Katson Spot-robottikoiraa.  Koska meidän koteja hallinnoi ja valvoo Google-nallekarhu? Apuva!  

Minä rakastan tätä lajiamme ja näyttelijän työtä, jota robotti ei voi korvata. Minä rakastan tätä hidasta, ihmisenä (jonain muuna) olemisen ja toistemme kanssa olemisen muotoa, joka vaivoin taipuu ostettavaksi tai myytäväksi tuotteeksi.

ARVOKKUUTTA JA ARVONANTOA NÄYTTELIJÄLLE, ESIINTYJÄLLE, TARINANKERTOJALLE

Sain Suomen Näyttelijäliiton Elina Kuusikolta Irlannin presidentti M.D. Higginsin FIA:n kongressissa pitämän puheen. Higgins puhuu näyttelijöiden prekaarista asemasta, taiteen ja kulttuurin arvosta. Higgins puhui kansallisesta mielikuvituksesta, jonka avulla me ymmärrämme itseämme paremmin. Kestävässä kulttuurisessa tilassa on tilaa erilaisille kulttuurin muodoille, erityisesti kriisiaikoina, jolloin kansakunta joutuu arvioimaan itseään uudelleen ja harjoittamaan itsereflektiota. Higgins puhui myös saavutettavuudesta. Mutta ennen kaikkea puheesta huokui suuri ymmärrys, arvonanto ja kunnioitus esittävää taiteilijaa kohtaan.

Koska viimeksi meidän maan korkein johto, presidentti tai pääministeri olisi puhunut tuolla tavoin?

KESÄLLÄ RAVINTOKETJUA, SYKSYLLÄ TYÖTTÖMYYSMUSIKAALIIN

Vaara-kollektiivin teatteri-ilmaisun ohjaajat järjestävät Kajaanissa Ravintoketju 2015 kaupunkitaidetapahtuman. Mahtava ajoitus. Keskellä kukkeinta kesää. Ja syksyllä sitten Suuri työttömyysmusikaali (Eino Saari). Sen haluan nähdä!

twitter.com/tinfotweets