06.09.2018

Hanna blogikuva

#taiteentulevaisuus – hetki on nyt

Taiteilijapoliittisen työryhmän kiihkeätahtinen työ on loppusuoralla. Työryhmän ehdotukset luovutetaan 30.9. Kuulemistilaisuudessa tällä viikolla keskusteltiin ehdotuksista Taiken johtajan ja työryhmän puheenjohtaja Paula Tuovisen johdolla. Bojot työryhmän tähänastiselle työlle, tilaisuuden vetäjälle ja koko tilaisuudelle. Ei mikään helppo tehtävä.

Isosta kuvasta ei liene erimielisyyttä. Nyt raivataan tilaa taiteilijan työn ja taiteen arvostukselle. Pohjimmiltaan kyse on siitä, mitä Suomi yhteiskuntana arvostaa, millaisiin arvoihin sen politiikka perustuu. Taiteilijan työ pitää tunnistaa työksi. Työryhmän työtä kannattelee taiteilijaemansipatorinen eetos. Nyt ei lähdetä liikkeelle anteeksipyydellen, selitellen ja hattukourassa vaan pystypäin!

Taiteilijoille kuuluu palkka työstään. Tämä tarkoittaa lisää julkista investointia taiteilijoihin. Merkittävää lisärahoitusta uskalletaan vaatia. Hintalappua ei vielä heiluteltu. Mutta kaksin- tai moninkertaistettunakin tuo lisäpanostus on suhteellinen.

Yritystukiin hupenee valtiolta 4 miljardia, kaikkine alennettuine arvonlisäverokantoineen, ja maa-, metsä- ja kalatalouden tukineen hulppeat 8-9 miljardia. Lisäinvestoinnit taiteilijan toimeentulon kehittämiseksi ovat kuin hyttysen pieru Saharassa. Meillä pitäisi nyt olla selkeä yhteinen agenda ensi keväälle: taiteen ja taiteilijoiden tukemiseen on panostettava merkittävästi nykyistä enemmän.

Taiteilijapoliittisen työryhmän yhtenä tavoitteena on muuttaa apurahat taiteilijan palkaksi, jolloin ainakin osa taiteilijan sosiaaliturvan, työterveyshuollon ongelmista ratkaistaisiin. Merkittävää on myös, että työryhmä tunnistaa erilaisia alustoja ja tuotantomalleja, joihin kytkeytyneinä eri alojen taiteilijat voisivat toimia. Työryhmässä on pyritty tunnistamaan taiteellisten tuotantoehtojen monimuotoisuus ja etsimään ratkaisuja siiloutumatta.

Työryhmä ehdottaa Taiken tekevän alueellisen kokeilun. Taiken roolia alueellisena toimijana halutaan uudistaa. Tavoitteena olisi muodostaa nykyistä vahvempi ja yhtenäisempi taiteen alan toimijarakenne nykyisen sirpalemaisen aluekeskusten muodostaman rakenteen sijaan. Halutaan myös hyödyntää nykyistä paremmin vertaisarviointia, mikä edellyttää sitä, että korvaukset vastaisivat arviointityön edellyttämää työmäärää.

Tästä eteenpäin! #taiteentulevaisuus, hetki on nyt! Ajoitus on erinomainen. Eri tahot tekevät hallitusohjelmaehdotuksiaan. Opetus- ja kulttuuriministeriölle tämä antaa buustia.
 

Miksi valtion pitäisi tukea taidetta?

Teemu Mäki on esseekokoelmassaan Taiteen tehtävä kirjoittanut siitä, miksi valtion pitäisi tukea taidetta. Nyt Mäki kiteyttää näkemyksensä kirjeessään Taideneuvostolle ja taiteilijapolitiikkaa valmistelevalle työryhmälle. Tässä Mäen Taiteilija-lehdessä ilmestynyt kirje.
 

Dramaturgian ja näytelmänkirjoittamisen tulevaisuuksia

Avoimuutta ja läpäisevyyttä, yhteistä pohdintaa. Teatterikorkeakoulun dramaturgian koulutusohjelma kutsui opiskelijoita ja meitä muita pohtimaan sitä, millaiselta tulevaisuus näyttää ja mitä dramaturgeille ja kirjailijoille pitäisi opettaa. Alustuspuheenvuoroja pitivät tutkija Paavo Järvensivu (BIOS), pelitutkija Jaakko Stenroos ja minä.

Paavo Järvensivu johdatti meidät miettimään jälkifossiilisen ajattelun materiaan ja ihmissuhteisiin kohdistamaa murrosta. Fossiilimodernin subjektin aika on ohitse. Mitä tarkoittaa irtautuminen materiasta ja luonnonolosuhteista ja uudelleen juurtuminen omaan kehoon ja niukkaan energiaan. Mitä tarkoittaisi ekologinen jälleenrakennus, tai eräänlainen mobilisaatio. Millaista olisi tämä elämän uudelleentavoittelu. Voiko vähäeleisyys olla rikkautta eikä vain ankeutta?  

Tässä luettavaa aihepiiristä. Antti Salmisen ja Tere Vadénin Energia ja kokemus on saanut jatkoa. Elo ja anergia on hiljan ilmestynyt.

Jaakko Stenroosin johdolla mentiin leikkimisen ja pelien pelaamisen äärelle. Leikki, jäljittely – kaikenlainen pelillinen oppiminen on osa meidän kulttuurista DNA:ta. Tutkija Stenroos otti esiin erilaisia pelejä, niiden rakenteita. Puhuttiin larpista, liveroolipeleistä. Palestiinan tilanteen simulaatio Suomeen Halt hisar -larpissa oli yksi esimerkki, A Nice evening with the family -larpissa katsotaan perhenormeja. Avantgarden rinnalla kukoistavat ”kaupalliset kokemuspelit”. Stenroos pohti sitä, mitä voisivat tarkoittaa sellaiset tekstit, joissa pelaajat/lukijat/kokijat ovat kanssatekijöitä ja miten teos pysyy koherenttina vaikka valtaa annetaankin osallistujille. Keskustelumme veivät immersiivisyyteen, myös elitistisyyteen.

Olin pikkutekijä näiden tutkijaihmisten rinnalla. Dramaturgian tulevaisuutta pohtivassa omassa mietiskelyprosessissani kiteytyi ajatus poetiikan uudesta tulemisesta, kielen vallasta ja emansipaatiosta. Kieli on järjestelmä, kieli on materiaalisuutta, kieli itsessään esittää. Tulevaisuudessa meillä on useita erilaisia dramaturgian ja kirjailijan orientaatioita, erilaista ylirajaista yhteistekijyyttä, vaikka mitä. Kriittistä reflektoijaa, haviannoijaa, artikuloijaa, sanoittajaa ja sommittelijaa tarvitaan moniaalle. Dramaturgian koulutusohjelma kouluttaa tällaisia asiantuntijoita. Let there be language. Tulkoon kieli!

Liikuimme teatterin (instituution, tämän valistuksen yhden rakennelman) raunioilla, tulimme takaisin. Lisää tällaisia kohtaamisia.
 

Tilastoerheistä ja jälkikäteisistä korjauksista

Harmillista. Turun kaupunginteatterista otettiin yhteyttä ja kyseltiin, miten Teatteritilastoissa on melkoisen suuri heitto teatterin omiin myytyjen lippujen lukuihin. Tilastonlaatijamme Piia Volmari kävi heti asiaa tarkistamaan. Kävi ilmi, että teatteri oli epähuomiossa jättänyt ilmoittamatta yhden tuotannon.

Teatteritilastot ovat sellainen haarautuvien polkujen puutarha, jossa myytyjen lippujen luku on kimpassa usean muun tilaston kanssa. Tästä seuraa se, että meillä ei jälkikäteen ole mahdollisuutta repiä auki tilastoja ja ryhtyä tekemään uusiksi itse asiassa hyvin suurta joukkoa taulukoita ja infograafeja. Nyt on vain tyydyttävä lisäämään tuo jälkikäteen saatu luku erilliseen alaviitteeseen.
 

Sukupuolta ei voi puolittaa

Vasta nyt näin Lavaklubilla Heini Junkkaalan ja Axelin (ja koko muun työryhmän) musiikillisen dokumentin sukupuolesta Axel – soolo miesäänelle. Toivon sydämestäni, että tämä hieno esitys jatkaisi elämäänsä ja sen voisi vielä nähdä moni, moni. Viisaanherkän dokumentin tekee mahdolliseksi Axelin kyky esityksellistää oma kokemuksensa, se julma realiteetti, jossa ihmisen on valittava sukupuolensa binariteetista. Hormonihoitojen hintana Axel menetti oman (naisen) äänensä, oman sielunsa. Surutyötä.

Josko täällä voisi rauhassa olla vaikka minkälainen. ”Kunnioitammeko toistemme itsemääräämisoikeutta, identiteettejä, ilmaisua ja olemisen tapaa”, kysyy Trasekin hallituksen jäsen Sami Suhonen käsiohjelmassa, joka hienosti rakentaa sukupuolen takaisuutta kirjoituksissaan (Emilia Kokko, Valto Kuuluvainen, Helena Sinervo).

Axel – soolo miesäänelle on dokumentti, mutta dokumenttina se on samaan aikaan pelkistettyjen keinojen teatteria. Yhden ihmisen, kahden äänen läsnäolo, mikrofoni, Lavaklubin tilan elementit. 

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät