Thalia-palkinto
Thalia-palkinnon tarkoituksena on palkita yhteiskunnallista keskustelua herättävä, uusia yleisöryhmiä houkutteleva, kansainvälisesti menestynyt tai muuten erityisen ansioitunut esitys, ja siten synnyttää keskustelua teatteritaiteen merkityksestä. Palkinnon voi saada mikä tahansa pääasiassa suomalaisten teatterintekijöiden tuottama esitys. Vuoden esitys voi olla teatteria, tanssia, sirkusta, esitystaidetta tai näitä yhdistelevä esitys. Thalia-palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010 ensimmäisen Thalia-gaalan yhteydessä.
Palkitut 2010-2023
2023: Lappeenrannan kaupunginteatteri: Viimeinen Atlantis
2022: Punch up! Resistance and Glitter
2013: Nukketeatteri Sampo: Tulilintu
2012: Teatteri Takomo, Perheenjäsen
2011: Turun kaupunginteatterin Anna Karenina
2010: Leiri maailman laidalla, Rovaniemen Teatteri
2023
"Viimeinen Atlantis vetoaa kaikkiin aisteihin ja koskettaa tunnetasolla. Herättää ajatuksia koko planeetan tulevaisuudesta - voiko enää enempää yhdeltä teatteriesitykseltä odottaa? "
"Ajankohtainen, vavisuttava esitys! Sai katsojan ajattelemaan "päällään eikä persiillään"! "
"On melkoinen saavutus, että suomalainen metallilevy on taittunut kirjan kautta näytelmäksi. Näytelmä oli tehty ajatuksella ja kunnianhimoisesti. Luonnonmullistukset oli saatu hienosti toteutettua pienellä näyttämöllä."
"Näyttämö muuntuu maailmanlopun lämpöiseksi, samalla uhkaavaksi ja lohduttavaksi. Valosuunnittelun, äänisuunnittelun ja sykähdyttävän tekstin dramaturgiaksi. Väliajaton kokemus, johon katsoja jää leijailemaan pitkäksi aikaa kuin sähköiseen uneen."
"Esitys on loistava kokonaisuus, joka pistää miettimään pitkäksi aikaa. Mitä maailmalle on oikeasti tapahtumassa?"
"Teos oli herättelevä ja puhutteleva, vaikka poistuinkin esityksen jälkeen salista mykistyneenä."
"Aihe on ajankohtainen, ihmisen oman toiminnan aikaansaama uhka maapallolle. Esitys tempasi mukaansa ja oli hienosti toteutettu. Paras teatteriesitys aikoihin!"
"Viimeinen Atlantis meni juuri niin syvälle kuin katsoja oli valmis vastaanottamaan. Se ei saarnannut tai pilkannut, vaan inhimillisellä tavalla tarjoili. Lisäksi skenografia, teksti, näyttelijät, kemia, intensiteetti, kaikki toimi paremmin yhteen kuin ehkä missään, mitä olen teatterissa nähnyt. "
"Viimeinen Atlantis on rikkonut rajoja ja tarjonnut kokonaisvaltaisen elämyksen monella eri taiteen saralla. Hyyrynen on onnistunut esittelemään teatterin uskottavana taiteen muotona myös sellaiselle katsojakunnalle, joka ei perinteisesti teatterista on juuri kiinnostunut."
2022
Vuoden esityksen Thalia-palkinnon 2022 on saanut Punch up! Resistance and Glitter -varietee, joka yhdistää burleskia, dragia, stand up -komiikkaa lukuisiin muihin esitystaiteen genreihin. Mira Eskelisen, Jamie MacDonaldin, Juuso Kekkosen, Maaret Louhelaisen ja työryhmän ainutkertainen teos esitettiin Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 3.10.2021. Vuoden esityksen Thalia-palkinnon äänesti viiden finalistin joukosta teatteriyleisö. Yhteensä ääniä annettiin melkein 700, ja Punch up! sai puolelleen 33 % äänestäjistä.
2021
Teatterin tiedotuskeskus TINFO antaa Thalia-tunnustuksen I det stora landskapet – En sagolik familjekrönika -esitykselle, joka syntyi DuvTeaternin, Svenska Teaternin, Resonaarigroupin ja Wegelius Kamarijousien yhteistuotantona.
Raati on Thalia-palkinnon saajaa valitessaan halunnut palkita suuren, merkityksellisen taideteoksen, joka samalla onnistuu puhuttelemaan katsojaa henkilökohtaisesti. I det stora landskapet pitää kunnioittavasti kiinni jylhästä teatteriperinteestä, samalla kun se soi samassa sävellajissa nykyaikaisen esitysajattelun kanssa korostaen yhteisöllisyyttä, yhdessä kokemista ja monen kaltaista esiintyjyyttä.
Tämä teatterillinen runsaudensarvi on täynnä anarkistista huumoria, kollektiivista koreografiaa ja ääntä, hienoa läsnäoloa ja esiintyjäkohtaista improvisaatiota. Esitys luo näyttämön ja katsomon välille mahdollisuuksia kokea samankaltaisuutta ja yhteenkuuluvaisuutta.
Teatteri, näyttämö ja sen katsomo tuntuvat vapautuneilta tiloilta. Teoksen suuri merkityksellisyys ulottuukin kahteen limittäiseen maisemaan: yhteiskuntaan ja teatterin tekemisen kontekstiin.
Näyttämöstä rakentuu paikka yhdenvertaisuudelle. Siellä kohdataan niin kanssaesiintyjät kuin katsojat silmästä silmään ja sydämestä sydämeen. I det stora landskapet on näin ainutlaatuinen teko suomalaisella kulttuurin ja taiteen kentällä
2019
Teatterin tiedotuskeskus TINFO antaa tänä vuonna Thalia-tunnustuksen neljälle teokselle. Raati on Thalia-esitysten valinnoissaan halunnut nostaa esiin teattereiden välisessä yhteistyössä syntyneitä esityksiä sekä teoksia, jotka ovat toteutuneet syrjässä, osin näkymättömissä ja piilossa.
Erilaisten ihmisten ja yhteisöjen kohtaamisesta on syntynyt uudenlaista ilmaisua ja havaintomaailmaa. Tuoreesti tulkitusta, fyysisyyteen, visuaalisuuteen ja musiikkiin keskittyvästi klassikosta voi syntyä omavaloinen, nykykatsojaa puhutteleva esitys. Elokuvaklassikko voi esitykseksi tehtynä tarjota osallistujilleen uusia näkökulmia arjen ja todellisuuden rakenteisiin.
Raati tarkasteli sitä, millaista näyttämöilmaisua syntyy eri taidemuotojen kohtaamisesta ja miten esiintyjä-katsoja -suhdetta rakennetaan uusin tavoin perinteisen frontaaliesityksen, yhden katsomissuunnan sijaan.
Esitykset ovat esittäjiensä fyysistämiä, työtapojensa ja -prosessiensa kautta maailmaan tulleita. Raatia kiinnosti se, millaisena muodot ja ruumiit on nykyaikana nähty, millaisia ilmentymiä ne ovat näyttämöllä saaneet. Ruumiillisuus on paikallista, koettua, omaelämäkerrallista. Thalia-esityksistä voi nähdä, miten näyttelijän tai esiintyjän työ omakohtaisuudellaan koskettaa, saattaa mieliä liikkeelle ja liikuttaa.
Thalia-esityspalkinnon 2019 saavat seuraavat neljä esitystä:
Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola: Marat / Sade
Sirius Teaternin, Klockriketeaternin ja Teater Mestolan yhteistuotannossa Marat/Sade kukoistaa älykäs fyysinen näyttelijäntaide ja teatterileikki, jossa teoksen kriittinen potentiaali päivittyy ja saa uusia ulottuvuuksia. Ensemble voi syntyä myös teoskohtaisesti, kun työtavat ja -prosessit tekevät tilaa luottamukselliselle, erilaisuuksia hyväksyvälle näyttelijöiden itseohjautuvuutta vahvistavalle ilmapiirille. Tässä auditiivis-visuaalisessa tilateoksessa elävät kehot ja musiikki hengittävät ja soivat.
Tiedot esityksestä ja sen tekijöistä:
Grus Grus Teatteri: Stalker – Huviretki tienpientareelle
Grus Grus Teatterissa elävät eri esitysmuodot yhdessä toisiaan rikastuttaen. Immersiivisten esitysten ei tarvitse perustua teknologiaan. Upottaminen voi tapahtua myös päänsisäisesti. Strugatskin veljesten tieteisfantasiasta, jonka monet tuntevat myös Tarkovskin elokuvana, Tommi Silvennoinen ja Ville Kurki ovat tehneet vaellusesityksen.
Stalker – Huviretki tienpientareelle kuljettaa osallistujat tuttuihin, mutta havaitsemattomiin ympäristöihin. Teos arkipäiväistää, sanoittaa tai jopa tekee vyöhykkeen. Esitys antaa ulkopuolisen näkökulman arkisiin rakennelmiin. Se tekee hyvin pienestä suurta ja muuttaa näkymää hienovaraisesti.
Tiedot esityksestä ja sen tekijöistä
Valtimonteatteri: Syklit
Asta Honkamaan näytelmä Syklit on feministinen ja anarkistinen nykynäytelmä kuukautisista. Valtimonteatterissa Honkamaa työryhmineen kuorii taidokkaasti, raikkaasti ja itseironialla ryyditettynä esiin häpeää ja kipua sekä niiden ympärille muodostunutta kulttuurillisten ilmiöiden kerrostumia ja kuvastoja. Esityksen katse on hyväksyvä ja lempeä. Näyttelijät, Outi Ikonen ja Sirja Sauros taitavat tyylilajin tarkat vaihdokset.
He valloittavat niin tylsistyneella istuskelulla, estottomalla karjumisella kuin koskettavalla naisten keskinäisellä tuellakin. Sykleistä kuka tahansa nainen tunnistaa itsensä. On lupa nauraa – miestenkin.
Tiedot esityksestä ja sen tekijöistä
Anna Ackerman – Minna Hokkanen: Vaahtoa!
Minna Hokkasen ja Anna Ackermanin Vaahtoa tarkastelee sukupuolen merkitystä, hierarkiaa, vallankäyttöä ja Ihmisyyttä. Miten naista katsotaan? Molemmat ovat näytelleet Kati Herukan roolin Jouko ja Juha Turkan näytelmässä Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa, Minna TTT:ssä vuonna 1996 ja Anna 20 vuotta myöhemmin Seinäjoen kaupunginteatterissa. Näyttelijöiden henkilökohtaisista kokemuksista syntynyt Vaahtoa! on anarkistinen esitysmanifesti, täynnä itseironiaa.
Fyysisesti rohkea, teknisesti taitava ja mielipuolisen hauska teos ravistelee teatteri-instituutiota ja räjäyttää ilmaan lähes koko talon – teatterityön juurille kunniaa tehden.
Tiedot esityksestä ja sen tekijöistä
Thalia-palkintoa koskevat tiedustelut: TINFO / johtaja Hanna Helavuori, hanna.helavuori(a)tinfo.fi, +358 44 363 1722
Lisätietoja Thalia-esityspalkinnosta ja sen saajista aiempina vuosina
2017
Palkinnon saajat ovat nämä neljä esitystä:
Vaimoni, Casanova, Kuopion kaupunginteatteri ja Tanssiteatteri Minimi
Tavallisuuden aave, Q-teatteri
Maa-Tuska, Universum, Aurinkoteatteri
Wunderkinder, Wauhaus ja Teater 90 grader
Thalia-palkinnon tarkoituksena on palkita yhteiskunnallista keskustelua herättävä, uusia yleisöryhmiä houkutteleva, kansainvälisesti menestynyt, innovatiivinen tai muuten erityisen ansioitunut esitys ja siten herättää keskustelua teatteritaiteen merkityksestä.
Palkinnon voi saada mikä tahansa pääasiassa suomalaisten teatterintekijöiden tuottama esitys. Vuoden esitys voi olla teatteria, tanssia, sirkusta, esitystaidetta tai näitä yhdistelevä esitys.
Thalia-tunnustuspalkinto neljälle esitykselle
Suomessa tehdään runsaasti taiteellisesti korkeatasoisia ja monimuotoisia teatteriesityksiä, joiden keskinäinen vertailu ja paremmuusjärjestykseen asettaminen olisi keinotekoista. Tämän vuoksi emme ole halunneet palkita yhtä vuoden esitystä. Sen sijaan olemme halunneet nostaa palkittaviksi neljä hyvin erilaista esitystä.
Yhteistä niille on vahvan intohimoinen omaäänisyys, muodon ja sisällön uutta luova kokonaistaiteellinen kohtaaminen sekä terävät havainnot omasta ajastamme. Kaikki neljä palkittavaa teosta ovat oivallisia esimerkkejä siitä, miten ohjaajien ja kirjoittajien pitkäjänteinen taiteellisen ajattelun ja käsialan kehittäminen yhdessä motivoituneiden työryhmien kesken voivat johtaa parhaisiin mahdollisiin teatteritaidetta eteenpäin vieviin teoksiin.
Thalia-tunnustuspalkinto vuoden esitykselle on jaettu viimeksi vuonna 2015. Nyt palkittavat esitykset ovat saaneet ensi-iltansa vuoden 2015 maaliskuun ja marraskuun 2016 välillä.
Thalia-tunnustuspalkinnot 2017 jaetaan seuraaville esityksille:
Vaimoni, Casanova, Kuopion kaupunginteatteri ja Tanssiteatteri Minimi
Vaimoni, Casanova on riemastuttava teatterillinen universumi, joka käsittelee ihmisyyden keskeisimpiä kysymyksiä: rakkautta, sukupuolisuutta, intohimoa ja kuolemaa. Sen tapahtumapaikkana on teatteri, jonka kautta teos nostaa äkkiväärän salaviisaasti esiin myös taiteen tekemiseen liittyviä tabuja ja kirjoittamattomia sääntöjä.
Koko työryhmä Leea Klemolan johdolla heittäytyy häpeämättömän antautuneesti teoksen tragikoomiseen ristiaallokkoon ja antaa katsojalle uutta pohdittavaa inhimillisyyden moniulotteisuudesta ja armon merkityksestä kovassa ajassamme.
Tavallisuuden aave, Q-teatteri
Tavallisuuden aave on itsenäisistä kohtauksista koostuva katsaus suomalaisuudesta ja tahdosta olla tavallinen. Se on katsojiin porautuva, tunnistettava, koskettava ja humoristinen esitys kaikesta siitä, minkä usein haluaisimme unohtaa omasta elämänhistoriastamme. Espanjalaisen surrealistin Luis Buñuelin elokuvasta Vapauden aave (1974) innoituksensa saanut esitys sekä häiritsee että kahlitsee katsojaa näennäisellä sympaattisuudellaan.
Saara Turusen kirjoittamassa ja ohjaamassa Tavallisuuden aaveessa yhdistyvät perhekuvaus ja yhteiskunnallisuus. Se kyseenalaistaa suomalaisia klisheitä kääntämällä näkökulmaansa niihin suvereenilla otteella. Tavallisuuden aave on tämän päivän kuvauksena kaikkea muuta kuin tavallinen ja muistuttaa meitä kauniilla tavalla kaiken hauraudesta.
Maa-Tuska, Universum, Aurinkoteatteri
Maa-Tuska on monien kerroksien surrealistinen fantasia, satu ja musikaali samassa esityksessä. Unenomaisen pinnan alla kuultaa lukuisia todellisen maailman teemoja, mukaan lukien hyvinvointiyhteiskunta, fasismi, uusliberalismi, retoriikka ja yksilön merkitys maailmassa. Esitys kertoo vahvan teatterillisen muodon läpi yhteiskuntamme ajankohtaisimmista kysymyksistä.
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Juha Mustanoja on yhdessä Aurinkoteatterin ensemblen kanssa saanut aikaan jotain hyvin omalakista, omaehtoista ja erityistä. Räävitön ja monitahoinen esitys on samaan aikaan jotain juuri tässä tapahtuvaa, katsojaa haastavaa ja vielä päiväkausiksi ajattelemista antavaa.
Wunderkinder, Wauhaus ja Teater 90 grader
Wunderkinder on Johannes Ekholmin käsikirjoittama teos työelämästä nykyaikana, jolloin on mahdotonta erottaa työtä, vapaa-aikaa ja henkilökohtaista toisistaan. Wunderkinder on paikkasidonnainen esitys, joka tapahtuu ”spa-henkisessä” toimistossa Helsingin Kalliossa sijaitsevassa liiketilassa. Teos on harkiten sliipattu, raaka, todentuntuinen esitys, joka muistuttaa erityisen paljastavalla, viihdyttävällä ja surrealistisella tavalla meitä ihmisarvon rajusta laskusta äärimmilleen viedyn liiketaloudellisen ajattelun maailmassa.
Anni Klein on ohjaajana työryhmineen luonut eteemme peilin, jonka kuva on niin tunnistettava, että esitys piirtyy katsojan muistiin lähtemättömästi. Esitys on taiteellinen helmi ja osoitus siitä, että teatteritaide kehittyy juuri tekijöidensä kyvystä tehdä älykkäitä, tarkkoja ja yksityiskohtaisia havaintoja arkemme ilmiöistä sekä kärjistää ne harkituksi kritiikiksi.
2015
Myötätunto, Seinäjoen kaupunginteatteri
Neljäs tie, Suomen Kansallisteatteri
Där vi en gång flått, Virus ja Teater 90°
Den brinnande vargen, DuvTeatern ja Klockriketeatern
Kaspar Hauser, Q-teatteri
Suomessa tehdään monimuotoisia teatteriesityksiä, joiden keskinäinen vertailu ja taiteelliseen paremmuusjärjestykseen asettaminen olisi keinotekoista. Tämän vuoksi emme ole halunneet palkita yhtä vuoden esitystä. Sen sijaan olemme halunneet nostaa Thalioiksi viisi hyvin erilaista esitystä.
Yhteistä niille on kuitenkin vahva kokonaistaideteosajattelu, esityksellinen intohimo sekä kiinnittyminen omaan aikakauteen. Nämä esitykset ovat syntyneet paitsi uuden etsinnästä, oli sitten kyse esityskäsikirjoituksista/näytelmistä, näyttelemisestä, estetiikasta, yhteistyöstä, kumppaneiden sitouttamisesta, ne ovat myös löytäneet yleisönsä ja olleet tärkeitä sekä virkistäviä puheenvuoroja teatterikentän uudistamisessa. Thalia-tunnustuspalkinnot 2015 jaetaan seuraaville esityksille:
Myötätunto, Seinäjoen kaupunginteatteri
Myötätunto on kokonaistaideteos, koko taiteellisen ryhmän tasavahva analyysi nykyajan vinoutuneesta perherakennelmasta, vanhemmuudesta ja nuorison ulkopuolelle sulkemisesta. Loistavaa näyttelijäntyötä (osaksi puhutaan englantia), loistava paikka valittu talossa esitykselle– jo katsomoon meno on matka esitykseen.
Rajoja ja teatteriesitystraditiota rikkovaa kaupunginteatterin ohjelmistoa.
Neljäs tie, Suomen Kansallisteatteri
Neljäs tie on työtavoiltaan tutkivaa journalismia ja teatteria yhdistävä projekti. Se osoittaa, kuinka teatteri voi olla mukana kansallisia tarinoita uudestaan esitettäessä ja sillä tavalla arvioimassa nykyisiä ja tulevia ratkaisuja. Tekijöiden havainnoista on syntynyt aihelähtöistä poliittista aikalaisteatteria.
Neljäs tie näyttää, että teatteri voi tehdä ymmärrettäväksi ja kouriintuntuvaksi jopa Suomessa harjoitettua talouspolitiikkaa. Kapitalismikritiikistä ei synny ryppyotsaista uuvuttavaa luentoa vaan estradiviihdettä hyödyntävää, katsojalle oivaltavaa naurua tarjoavaa teatteria.
Där vi en gång flått, Virus ja Teater 90°
Där vi en gång flått on kapitalismikriittisen esityksen satumainen ja yhtä aikaa viileä ruumiillistuma. Se nylkee meitä: karhu joutuu luopumaan turkistaan, kettu hännästään ja kotkasta tulee siivetön. Näytelmän tapahtumapaikka Heart Break Hotel kiihottaa sulavuudellaan, viettelee vaarantunteella, tarjoaa virvokkeita ja sirkushuveja, lopun aikojen giljotiinin kiikkuessa yllämme.
Där vi en gång flått on kokonaisvaltainen, koko taiteellisen ryhmän tasavertainen taideteos, jossa ohjaajan ja käsikirjoittajan omintakeinen tapa hahmottaa maailmaa ja rakentaa esitystä pääsevät oikeuksiinsa. Harvinaislaatuinen näyttelijäensemble on taitava ja taipuisa, lavastajan työ kekseliästä ja tarkkaakin tarkempaa, ja musiikki yhdessä virtuoosimaisten ääni- ja valosuunnittelun kanssa vievät katsojan aivan uusiin kerroksiin.
Den brinnande vargen, DuvTeatern ja Klockriketeatern
Ei ole itsestään selvää, että esitys onnistuu kurkottamaan itsensä ulkopuolelle ja vangitsemaan palasen ihmisenä olemisen absurdiutta, iloa, leikkiä, kipeyttä, kaipuuta toisen luo, surua. Runoiltamat Den brinnande vargen –– Palava susi – on tällainen esitys. Se on esitys, joka vie runon ja toisen kohtaamisen äärelle. Se vie runon ja ihmisen lumoon. Mutta siinä ei ole häivääkään ohuesta yläpilvestä tai itseensä käpertyneisyydestä. Runo jalkautuu arkeen. Sanoista ja runoista tulee tapa olla maailmassa.
Se, miten esiintyjät ovat näyttämöllä, suhteessa toisiinsa ja katsojiin, viestii harvinaislaatuista huokoisuutta ja hengittävyyttä: tasaveroista yhdessä olemista, toisen kuuntelua ja keveyttä. Näyttelijät loivat omia runojaan suomenruotsalaisen lyriikan tradition innoittamina.
Den brinnande vargen -esitystä leimaa koko taiteellisen työryhmän – ohjaajan, lavastajan, pukusuunnittelijan ja ääni- valo- ja videosuunnittelijoiden, muusikkojen – vankka yhdessä tekemisen ja jakamisen eetos. Sen tuloksena syntyy kokonaistaideteos, joka toimii myös tilana, kuvina, ääninä, musiikkina.
DuvTeaternin ja Klockriketeaternin esitys on hieno esimerkki siitä, mitä teatterien välisellä yhteistyöllä voidaan saada aikaan.
Kaspar Hauser, Q-teatteri
Kaspar Hauser onnistuu vangitsemaan kaiken haluavan, itsensä brändäävän, 24/7 someläsnäolon sukupolven todellisuutta tavalla, joka toimii tajunnan räjäyttäjänä myös katsojalle. Se käsittelee ja analysoi yltiöliberalistista maailmankuvaa ja nykynuoren mielenmaisemaa, asemaa sekä tulevaisuutta rämäpäisin, audiovisuaalisin keinoin, pienen teatterin resursseilla.
Kaspar Hauserista tulee kokonaisvaltainen, koko taiteellisen ryhmän tasavertainen taideteos.
Q-teatterin ensemblen heittäytyvästä ja raivokkaan irrottelevasta otteesta välittyy käsittämätön energia.
2013
Thalia-palkinnon saaja: Nukketeatteri Sampon TULILINTU
Teoksen konsepti, käsikirjoitus, ohjaus & musiikin sävellys: Maria Baric
Muusikot: Mika Seppänen, Aakusti Oksanen, Maria Baric
Varjoteatteri: Nemanja Stojanovic, Maria Baric & työpajanuoret
Tulinukketeatteri: Petri Saunio, Maria Baric & työpajanuoret
Perustelut:
Tulilinnussa musiikki on ylläpitävä elementti. Hieno aihe, joka ulkoilmassa on jännittävä ja improvisaatioon innostavaa. Nuorilla on potentiaalia vaikka kuinka mittaviin suorituksiin. Varjoteatteria, nukketeatteria, sadunkerrontaa. Niistä viriää improvisointi, joka vie luovuuteen. Luotan heihin.
- Jorma Panula Thalia-palkinnon valitsija, säveltäjä
Loppusuoralle Thalia-kisassa oli valittu myös Ryhmäteatterin Eduskunta II ja Kokoteatterin yhdessä Lilinkotisäätiön kanssa tekemä Peili. Ryhmäteatterin Eduskunta II palaa länsimaisen teatterin lähteille tuomalla yhteiseen keskusteluun sellaisia yhteiskunnan ilmiöitä, joihin on vaikea tarttua, koska ne ovat näkymättömissä. Kokoteatterin ja Lilinkotisäätiön Peili on ammattilaisten yhdessä mielenterveyskuntoutujien kanssa toteuttama omaperäinen ja -lakinen esitys. Sesa Lehdon ohjaamasta Peilistä huokuu yhteisen tekemisen voima, railakas ja röyhkeä ote, jossa vakavien asioiden äärellä ei olla liian vakavia.
Kaikkia kolmea Thalia-finalistia yhdistää kytkös kansalaisuuteen ja yhteiskuntaan. Kukin esitys on taiteen keinoin tehty tutkimusmatka. Kaikissa ehdolla olleissa esityksissä teatteri kurkottaa itsensä ulkopuolelle saavuttaen myös sellaisia katsojia, jotka eivät välttämättä käy teatterissa.
Thalia-esiraadin muodostivat teatteriohjaaja Johanna Freundlich ja näyttelijä Mikko Bredenberg.
Thalia-esiraadin perustelut Tulilinnulle:
Maria Baricin säveltämä ja kirjoittama musiikkia, varjoteatteria sekä tulinukketeatteria yhdistävä Tulilintu syntyi 12-17-vuotiaille suunnatun musiikillisen varjoteatteri- ja tulinukketeatterileirin tuloksena. Fenix-linnun myyttiin perustuva esitys tehtiin yhdessä tämän hankalaksi koetun ikäluokan kanssa. Tulilinnussa on poikkeuksellisen omintakeisella tavalla selätetty ne ongelmat, joita nuorten saavuttamiseen liitetään. Tulilintu tarjosi esityksellisin keinoin itähelsinkiläisille lähiönuorille sellaista osallisuutta, jossa nuoret saattoivat ilmaista itseään taiteen keinoin myyttiä avuksi käyttämällä ja toteuttamalla eräänlaisen siirtymäriitin. Esityksessä pääosassa oli nuorten tietoisuus ja heidän kokemuksensa. Tulilinnussa oli pakottamattomalla tavalla löydetty sellainen kieli ja toimintatapa, joka tuli lähelle osallistujia ja yleisöä. Tulilintu on yksityiskohtia myöten kunnianhimoisesti, suurella ammattitaidolla ja sydämellä suunniteltu ja rakennettu konsepti.
Nuorten toteuttamaa Stoan kulttuurikeskuksen pihalla nähtyä yhteisöllistä performanssiesitystä oli seuraamassa suuri joukko sellaisia Itä-Helsingin lähiöiden asukkaita, jotka eivät muutoin teatteriesitykseen olisi eksyneet.
2012
Thalia-palkinnon saaja: Teatteri Takomo, Perheenjäsen
Ensi-ilta 5.11.2011. Teatteri Takomo, Käsikirjoitus ja ohjaus: Milja Sarkola.
Rooleissa: Antti Holma, Lotta Lehtikari, Seppo Merviä, Hanna Raiskinmäki
Lavastus: Kaisa Rasila, Puvustus: Monika Hartl, Valot: Heikki Paasonen, Dramaturgi: Heini Junkkaala, Ohjaajan assistentti: Taneli Maljanen
Perustelut:
Ehdotusten perusteella Thalia-palkinnon raati haluaa nostaa esille viisi esitystä viime vuodelta:
Teatteri Nirvana – Paratiisi (ohj. Sini Pesonen)
Ryhmäteatteri – Eduskunta (ohj. Susanna Kuparinen)
Pyynikin kesäteatteri – Rauta-aika (ohj. Kari Heiskanen)
Teatteri Takomo – Perheenjäsen (ohj. Milja Sarkola)
Suomen Kansallisteatteri – Paperiankkuri (ohj. Hanna Brotherus)
Jokainen näistä esityksistä on ollut omassa ajassaan, tilassaan ja tyylilajissaan merkittävä teatteritapahtuma vuoden 2011 aikana, ja kukin ottaa omassa näyttämökerronnan mittakaavassaan kantaa siihen miltä suomalaisuus ja suomalainen yhteiskunta näyttää ja tuntuu ja kuinka se on ja muuttuu tässä ajassa. Esitysten paremmuusjärjestykseen asettaminen on vaikeaa, ja raati haluaa antaa kunniamaininnan näille kaikille esityksille. Vuoden 2011 esityksen Thalia-palkinnon saajaksi raati on valinnut Teatteri Takomon esityksellä Perheenjäsen.
Perheenjäsen lähestyy rohkeasti henkilökohtaisista lähtökohdista yhteiskuntamme pienintä yksikköä – perhettä. Perheenjäsen on sekä henkilökohtaisuudessaan että tulkittavuudessaan kiinnostava, tuore draamateksti, jonka pohjalta tehty esitys on täsmällinen, puhutteleva ja hallittu nykyaikainen näyttämöteos. Se on hieno esimerkki pienen ryhmäteatterin ja koulutetun sekä ammattitaitoisen työryhmän tinkimättömästä suhtautumisesta työhönsä.
Huolimatta esityksessä aistittavasta vahvasta henkilökohtaisesta latauksesta, se ei kuitenkaan sorru vain tekijöittensä tilitykseksi, vaan kasvaa itseään suuremmaksi kokonaisuudeksi ja tekee henkilökohtaisesta yleistä. Esityksen keskiössä on sukupolvien välinen kuilu ja vanhemman sekä lapsen välinen suhde. Se on vahva kasvutarina monella tasolla: tytöstä naiseksi, lapsesta aikuiseksi, tyttärestä äidiksi ja tekijän perillisestä itsenäiseksi tekijäksi.
Esitys tarttuu useisiin aikamme ilmiöihin, kuten narsismiin, julkisuussuhteeseen ja oman identiteetin löytämiseen yhteiskunnan, ympäristön, ammatin ja perheen puristuksissa. Vanhemmuuden ja oman taiteilijaidentiteetin välisen kriisin ohessa, esitys paneutuu myös käsittelemään teatterin perimmäisiä kysymyksiä tekijän kannalta – suhdetta vanhan ja uuden, konstruktion ja dekonstruktion sekä samastuttavan ja vieraannutetun välillä. Vahvasta teatterilähtöisestä käsittelystään huolimatta esitys ei kuitenkaan ole eksklusiivinen kokemus, vaan pikemminkin teatterista, sen tekijöistä ja heidän pohdinnoistaan kehittyy allegoria, jonka jokainen katsoja pystyi soveltamaan omaan elämäänsä, työhönsä ja perheeseensä.
Lopputuloksena on vaikuttava ja syvälle ihmiseen uppoava esitys, josta ulos kävelleessään katsoja pysähtyy pohtimaan suhdettaan vanhempiinsa, lapsiinsa, omaan työhönsä, sekä ympäröivään maailmaan. Perheenjäsenen esittämät ajatukset ja sen nostattamat tunteet pysyvät katsojan mukana pitkään, kuin testamenttina sille kuinka yhteinen ja jaettu ihmisyys voi nousta katsojalle koettavaksi Perheenjäsenen rohkeasti henkilökohtaisesta tekemisen ja esittämisen tavasta.
2011
Turun kaupunginteatterin Anna Karenina
Anna Karenina on rohkea, vuolaan intohimoinen ja pakahduttavan fyysinen klassikkoromaanin tulkinta päivitettynä 2010-luvun repaleiseen arvomaailmaan. Esityksen maailmaa tukevat tilataideteoksen omainen lavastus ja äänisuunnittelu, joilla on tärkeä osuus kiihkeän esityksen rytmittäjänä.
2010
Leiri maailman laidalla, Rovaniemen Teatteri
Perustelut:
”Leiri maailman laidalla on esitys, josta välittyy teatterileikin voima, yhdessä keksimisen ilo - ja intohimo. Anarkistinen, äkkiväärällä huumorilla terästetty tarina valaa uskoa ihmisen kykyyn selvitä mahdottomasta.”