07.04.2026
Ishmael Falke, mitä kuuluu?
Turussa vaikuttava mutta maailmaa teoksillaan laajasti kiertänyt nukketeatteritaiteilija Ishmael Falke tietää, mitä kansainvälisen uran rakentaminen vaatii. Tänä keväänä Falken pitävät kiireisenä Invisible Lands- ja Extra-neitsyt evankeliumi -esitysten Euroopan-vierailut, alun perin suomeksi ilmestyneen Niin se vain on -kirjan laajennetun englanninnoksen ilmestyminen sekä TINFOn mentorointiohjelmaan osallistuminen yhtenä valmentajista. Aloitetaan perinteisesti: mitä kuuluu?
Ishmael Falke: Nyt on sellainen kunnon kevätmeininki: levoton, hektinen ja inspiroiva.
Invisible Lands -teokseni kävi maaliskuussa yhden esityksen mittaisella vierailulla Englannissa. Syksyllä luvassa on laajempi Euroopan-kiertue, jonka aikana esiinnymme Ranskassa, Puolassa, Italiassa ja ehkä myös Sveitsissä. Paikat ovat hyvinkin erilaisia keskenään. Esimerkiksi Italiassa vierailemme milanolaisessa historiallisessa teatterissa nimeltä Franco Parenti – siitä tulee jännittävää, koska esityksemme ei ole osa mitään festivaalia. Yleisömmekin tulee täten olemaan hieman erilaista, tavallisempaa.
Työstämme myös parhaillamme toista Invisible Lands -kiertuetta, joka tapahtuu ensi vuoden touko-kesäkuussa. Tuolloin vierailemme Pohjois-Englannissa ja Skotlannissa muun muassa Edinburghissa, Glasgow’ssa, Hullissa ja Leedsissä. Invisible Landsin esitysten lisäksi toteutamme kiertueen aikana workshopeja ja koulutuksia.
Itselleni on tulossa myös melkoinen Baltian-kevät ja kesä, koska lähden pian Tallinnaan opettamaan kahdeksi viikoksi paikalliseen teatterikorkeakouluun. Tulen opettamaan maisteriopiskelijoille esinelähtöistä ohjaamista ja dramaturgiaa – aika lailla omaa nicheäni. Toukokuussa Latviassa osallistun myös Baltic Visual Theatre Showcase -tapahtumaan Extra-neitsyt evankeliumi -esitykselläni, joka saa tuolloin englanninkielisen maailmanensi-iltansa. Heinä-elokuussa valmistan uuden paikkasidonnaisen teoksen, jota esitetään Latviassa Valmiera Summer Theatre Festivalissa 7.–9.8.
Kävin esiintymässä ja opettamassa Latviassa viime vuonna. Tuolloin ajauduin juttusille teatterinjohtaja Mārtiņš Eihen kanssa, joka syttyi heti kerrottuani hänelle Extra-neitsyt evankeliumista ja sanoi haluavansa sen Baltic Visual Theatre Showcasen ohjelmistoon.
”Oletko varma” kysyin, ”siinä on seksileluja”. ”Joo joo”, hän vastasi. ”Se on Palestiina-aiheinen”, jatkoin. ”Joo joo”, hän sanoi uudelleen. En aluksi meinannut millään uskoa, että hän oli tosissaan. Kun minut kutsuttiin tapahtumaan, kysyin, miksi he halusivat mukaan juuri minut. "We want to bring Finland back into the Baltic", he vastasivat. (nauraa)
Kun minut kutsuttiin tapahtumaan, kysyin, miksi he halusivat mukaan juuri minut. "We want to bring Finland back into the Baltic", he vastasivat.
Kun teimme 11 vuotta sitten Invisible Landsia, ajattelin, että tehdään tämä nyt vain tänne Turun Tehdas Teatteriin. Kun asiaa nyt pohtii, taitaa se olla maailmaa eniten kiertänyt suomalainen nukketeatteriesitys koskaan, mikä on aika uskomatonta. En myöskään tavannut uskoa, että Extra-neitsyt evankeliumilla olisi kysyntää Suomen ulkopuolella. Kai tähän liittyy sellaista suomalaista nöyryyttä jota on tarttunut itseenikin vuosien varrella – ainakin alussa, kunnes näin, että tämä projekti itse asiassa toimiikin. (nauraa)
Toki Extra-neitsyt evankeliumi on myös hyvin latautunut esitys hyvin latautuneesta aiheesta. Se esittää paljon kysymyksiä, joita en edes itse pyri ratkaisemaan – esimerkiksi kysymyksen representaatiosta. Olen kotoisin Israelista, mutta kerron esityksessä palestiinalaisen ihmisen tarinan ja näyttelen häntä. Toisaalta esityksen sisällä oma identiteettini israelilaisena myös paljastuu. Päätös näistä taiteellisista ratkaisuista tuli osittain sisäisestä tarpeestani käsitellä miehityksen ja sodan kauheuksia vaitiolemisen sijasta.
Suomi on tämän suhteen melkoista periferiaa, mutta monissa paikoissa ympäri maailmaa törmää toisinaan oletuksiin, että et voi koskea tiettyihin aiheisiin ilman tietynlaista (usein syntymä-) taustaa: et edes silloin, kun olet aktiivisesti kampanjoinut asian puolesta vuosia, kuten itse olen tehnyt Palestiinan miehityksen lopettamiseksi. Toisaalta on ymmärrettävää, että sorretut ihmisryhmät haluavat saada oman äänensä kuuluville, ja että monet instituutiot vielä nykyäänkin kontrolloivat sitä, keiden puheenvuorot nousevat julkisuuteen. Pahimmillaan liian rajoittunut ajattelu voi kuitenkin olla epärakentavaa ja estää hyvien asioiden ajamisen.
Aihe on toki monimutkainen, ja Extra-neitsyt evankeliumin kansainvälisessä työryhmässä on mukana myös palestiinalaisia tekijöitä, kuten nyt Prahassa asuva nukketeatteritaiteilija Hussam Abed. Hän tekee mahtavia juttuja – olisi hienoa saada hänet jossain vaiheessa tänne Suomeen.
Extra-neitsyt evankeliumi sai ensi-iltansa lokakuussa 2022, vuosi ennen tämänhetkisen Gazan sodan alkamista. Olen esittänyt työtä myös sodan syttymisen jälkeen. Pohjimmiltaan näytelmä on traaginen kansansatu, jonka voi kertoa uudelleen ja uudelleen. Vaikka sen kehyskertomus sijoittuukin jo ajallisesti kaukana olevaan vuoteen 2000 – toisen intifadan aikaan – on sen tarina valitettavasti vieläkin ajankohtainen. Esitys itsessään ei ole kuitenkaan muuttunut, vaikka lataus sen ympärillä onkin. Eniten tämä näkyy yleisössä, joka on aiempaa tietoisempi Palestiina-Israel-konfliktin olemassaolosta.
Esitys itsessään ei ole muuttunut, mutta lataus sen ympärillä on.
After All, Everything is Puppetry -kirjani tuli juuri printistä. Julkkarit ovat 9.4. Viisi vuotta sitten kirjoitin kirjan nimeltä Niin se vain on – maailmankaikkeus nukketeatteriesityksenä, mutta tämä ei ole vain sen käännös, vaan kyseessä on laajennettu teos. Kertoessani alkuperäisestä kirjasta maailmalla ovat monet kollegani sanoneet haluavansa lukea sen, joten minun piti keksiä työlle joku saavutettavampi kieli kuin suomi.
Kirja on kokoelma miniesseitä arkipäiväisistä asioista – esimerkiksi futismatsi, hautajaiset, pörssi – jota analysoin nukketeatteriesityksinä. Taipumus nähdä koko maailma nukketeatterina on syndrooma, josta ei parane. (nauraa)
Grus Grus teatterin tavoitteena on esitystoiminnan lisäksi toteuttaa myös julkaisutoimintaa. Kaikki kolme tähän asti kirjoittamaani kirjaa ovatkin ilmestyneet teatterin omistaman ”Grustantamon” kautta. Nyt tavoitteena on, että myös muut teatterin jäsenet alkaisivat kirjoittaa. Grus Grusilla työskentelee laaja kattaus esittävän taiteen tekijöitä, jotka kaikki pohtivat isoja asioita koko ajan – siksi haluamme kanavan, jonka kautta näitä ajatuksia voisi tuoda julki kirjallisesti.
Olen lupautunut mentoriksi TINFOn vuoden 2026 kansainvälistymisen mentoriohjelmaan. Itselläni ei ole ikinä ollut omaa järjestettyä mentoria. Olen ehdottomasti onnekas ja saanut oppia paljon itseäni kokeneemmillta tekijöiltä, mutta en koskaan tämänkaltaisen ohjelman puitteissa.
Kokemukseni kiertämisestä ja muusta kansainvälisestä toiminnasta ovat karttuneet oman tekemisen kautta. ”Kansainvälistyminen” on niin laaja ja synerginen kokonaisuus, ettei sitä voi tiivistää vain listaksi asioita. Kansainväliset kontaktit rakentuvat vuosien myötä, ja itselleni ne ovat syntyneet monilla tasoilla: esiintyjänä, opettajana, kirjoittajana ja myös festivaalijohtajana. ”Mosaiikki” on hyvä sana kuvaamaan sitä, miten kansainvälinen ura ja kontaktit maailmalle rakentuvat.
”Mosaiikki” on hyvä sana kuvaamaan sitä, miten kansainvälinen ura ja kontaktit maailmalle rakentuvat.
Kansainvälinen toiminta on myös elävää ja alati muotoutuvaa, sillä maailma muuttuu koko ajan. Tukiohjelmat muuttuvat, rahoitusmahdollisuudet muuttuvat… Myös asiat kuten Brexit muuttavat asioita. Ennen Iso-Britanniaan meneminen oli helppoa, mutta nyt se on vaikeutunut paljon: pitää huomioida tulleja, muistaa hankkia viisumi ja muita papereita, ja niin edelleen. Myös ihmiset muuttuvat. Kansainvälisyys vaatiikin sitä, että ollaan jatkuvasti sormi pulssilla ja pidetään yllä omaa osaamista sekä verkostoja.
Tässä keväällä minulla on vielä sellainen projekti kuin Turun maailmannäyttely, joka aukeaa toukokuun puolessa välissä. Kyseessä on paikkasidonnainen taideprojekti, jossa hyödynnetään hylättyjä tiloja. Olen mukana yhtenä taiteilijana muutaman joukossa.
Jättäessäni vuoden vaihteessa Grus Grus teatterin puheenjohtajuuden vitsailin, että pääsen viimein hieman downshiftaamaan. Näin ei ole kuitenkaan käynyt – pikemminkin tuntuu, että hommia on nyt nelinkertaisesti. (nauraa)
Ishmael Falke on työskennellyt ammatillisesti vuodesta 2005 ja tuottanut palkittuja esityksiä Suomessa ja ulkomailla. Hän on tehnyt yhteistyötä eri alojen taiteilijoiden ja verkostojen kanssa, johtanut teatteriyhteisöjä sekä kuratoinut ohjelmaa teattereille ja festivaaleille. Falke on myös kirjoittanut näytelmiä, julkaissut alan ammattikirjallisuutta ja opettanut nykynukketeatteria.
After All, Everything is Puppetry -kirja ilmestyy Grus Grus teatterin julkaisemana 9.4.2026. Kirjasta voi lukea lisää teatterin sivuilta täältä.
Extra-neitsyt evankeliumia nähdään tänä vuonna Suomessa Tampereella Teatteri Telakassa 5.–7.11. sekä 3.–10.12. Tehdas Teatterissa Turussa.
TINFO toimittaa Mitä kuuluu -haastattelusarjaa, jossa pääpaino on kahdessa asiassa: kansainvälisyydessä ja ajankohtaisuudessa jutun julkaisuaikaan. Kaikki ilmestyneet Mitä kuuluu -haastattelut.