08.04.2021
Puhumisen pakko
Teatteri Totin johtaja Marita S. Barber kertoo omien koulukokemustensa kautta kielten kohtaamattomuudesta ja puhumisen ylivallasta. Viittomakielisillä on oma kulttuurinsa, myös kielellinen traditio, minkä vuoksi norjalaisen teatterin hiljattainen johtajavalinta ei käy järkeen.
Marita S. Barber on näyttelijä, ohjaaja, tuottaja ja Teatteri Totin johtaja. Barber on opiskellut teatteritaidetta Yhdysvalloissa, ensin vuonna 1989 National Theatre of the Deaf -kesäkoulussa, ja sen jälkeen maailman ainoassa täysin viittomakielisessä Gallaudet yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1996 teatteritaiteen kandidaatiksi voitettuaan palkintoja niin näyttelijä- kuin ohjaustöistään. Hän on yksi Living Hands -teatteriryhmän perustajista, ja kiersi vuosina 1991-1992 Sunshine Too ammattiteatterin kanssa näyttelijänä Yhdysvalloissa. Barber on opettanut teatteria ja runoutta Suomen lisäksi muun muassa Ugandassa, Namibiassa, Tansaniassa, Mosambikissa, Etiopiassa ja Brasiliassa. Viittomakielinen Teatteri Totti perustettiin vuonna 1987.
Maailman teatteripäivänä, lauantaina 27.3. Teatteri Totti lähetti tervehdyksen, jossa Barber kirjoitti muun muassa paljon kohua herättäneestä (kts. esim. The Daily Moth) norjalaisen Teater Manun johtajavalinnasta. Kuurot hakijat on valinnassa sivuutettu, ja johtajaksi on valittu kuuleva henkilö, joka on aloittanut norjalaisen viittomakielen opiskelun. Teater Manun perustaja, eläkkeelle jäävä Mira Zuckermann vastasi arvosteluun (6.2.) painottamalla, että taiteellisen johtajan tukena oli kuuroja teatterintekijöitä. Valinta on kuitenkin herättänyt ihmetystä siitä, miten kieliyhteisön ulkopuolinen henkilö pystyy vastaamaan kuurojen teatterin taiteellisesta linjauksesta ja kykenee edustamaan kieliyhteisön kulttuuria.
Tämä Linnea Staran tekemä haastattelu ilmestyi myös hänen viikottaisessa blogissaan (8.4.2021) Toinen ääni -osiossa.
Hei Marita! Miten viikkosi on mennyt?
Tämä viikko on sujunut mukavasti, pääsiäinen meni ja se oli hyvä välistoppi perheen kanssa. Poikani täyttää tänään 18 vuotta. Ihan äsken hän oli vielä pieni lapsi. Vaikka hän aina tulee olemaan pieni vauvani, hän on nyt aikuinen. Kun miettii elämää muutenkin, tiettyinä aikoina pitäisi pysähtyä ja rauhoittua ja viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa.
Kysyit mitä asioita on tulossa teatterin puolella, niin tietenkin on näitä etäyhteyksiä, Zoomia ja Teamsia ja muita joita voidaan hyödyntää. Olen ollut mukana isossa teatteriproduktiossa, jossa on mukana Norjasta Teater Manu ja Ruotsista Riksteatern Crea ja Suomesta Teatteri Totti. Olemme kaikki kolme viittomakielisiä ammattiteattereita. Ja nyt on etäyhteyksin pohdittu tätä produktiota. Teatteriesitystä tehdään kolmella kielellä, joten olemme pohtineet miten tämä ratkaistaan. Se on mahtavaa ja hienoa. Meillä on ollut pieniä repliikkiharjoituksia, ja on samalla myös opittu norjalaista viittomakieltä. Tähän liittyen on aika hassuja sattumuksia.
Esimerkiksi suomalaisessa viittomakielessä viittoma [kauppa], tarkoittaakin Norjan viittomakielellä “vaikea”. Tai suomalaisella viittomakielellä “johtaja/pomo”, tarkoittaakin Norjassa eli “tärkeää”. Tämmöisiä pieniä viittomaeroja löytyy näissä kolmessa viittomakielessä, mutta se on tavallaan rikkautta.
Yhteistyömme myötä löydämme muita yhteistyökumppaneita, tieto vaihtuu ja rikastutamme kieltämme ja kulttuuriamme. Sellaista olen viikon aikana oppinut. Korona-aika on tuonut kyllä esteitä, mutta se on myös näyttänyt että eri tavalla voidaan löytää ratkaisuja – vaikka etäyhteyksien kautta.
Kirjoitit Maailman teatteripäivän tervehdyksessäsi norjalaisen Teater Manun johtajavalinnasta. Teatteri valitsi kuulevan taiteilijan viittomakielisen sijaan. Valinta on herättänyt kiihkeää keskustelua kuurojen ja viittomakielisten oikeuksista. Mistä kohussa on kyse?
Liittyen Teater Manun hiljattaiseen teatterijohtajan valintaan – johtajaksi todellakin valittiin kuuleva henkilö – minulla ei ole itselläni mitään henkilöä vastaan, mutta tuntuu oudolta, että valitaan henkilö, joka on vasta vastikään alkanut opetella norjalaista viittomakieltä, eikä hänellä välttämättä ole tietoa kuurojen yhteisestä toimintatavasta, historiasta, kielestä, kulttuurista. Tänä päivänä tällaista ei pitäisi tapahtua enää.
Eikä itsessään ole riittävää, pelkästään se että hämmästellään ja ihastellaan miten kaunista ja visuaalista viittomakieli on.
Meillä on oikeus kieleen, meillä on oikeus yhdenvertaisuuteen. Kun otetaan pieni yhteisö, niin kyllä sen asioita voi oppia, mutta että johtavaan asemaan asetetaan täysin ulkopuolinen henkilö, se vaikuttaa mielenkiintoiselta valinnalta. Eikä itsessään ole riittävää, pelkästään se että hämmästellään ja ihastellaan miten kaunista ja visuaalista viittomakieli on. Viittomakielisillä yhteisöillä on kuitenkin oma vahva historiansa, perimänsä, kulttuurinsa. Ne linkittyvät tiiviisti yhteen. Joten ei ole helppoa käsittää tätä valintaa.
Esimerkiksi syntymäkuurot, kokeneet paljon audismia eli kuurouteen perustavaa syrjintää, esimerkiksi kuurojen koulussa, jota itse kävin opettajat eivät olleet viittomakielen taitoisia, vaan pakottivat puhumaan. Puhekieltä ja puheen oppimista pidettiin viittomista tärkeämpänä. Sain kannustusta siitä että puheääneni oli hyvä, mutta samaan aikaan saattoi olla etten ymmärtänyt mitä lause tarkoittaa. Ja jos pyysin opettajaa selittämään, niin enemmänkin korostettiin sitä, että puheen äänen pitäisi kuulua tai että musiikin tietynlainen rytmi olisi se mitä tavoiteltiin. Tällaisesta kuulevien maailman yltiöpäisestä korostamisesta ei ollut niinkään hyötyä, sille että halusin ilmaista itseäni viittomakielellä. Tämä jäi mieleeni pitkäksi aikaa.
En tiedä että miten norjan viittomakielisten yhteisössä, mutta vastaavaa keskustelua ollaan käyty eri puolella maailmaa. On varmasti helppoa ajatella, että on moniakin hakemuksia, jossa on hyvät perusteet. Mutta on kuitenkin pidettävä mielessä että kyseessä on kieli- ja kulttuurivähemmistö, jonka mahdollisuudet työllistyä ovat hyvin vähäiset. Voi olla, että työpaikan hakijoiden koulutuspohja ei ole jossain tapauksessa riittävä. Kieliopetuksen yhdenvertainen tarjoaminen koulussa ei ole riittävällä tasolla, ja tällä on monia seurauksia esimerkiksi opiskelulle ja pätevöitymiseen johonkin tiettyyn työpaikkaan.
Puhekieltä ja puheen oppimista pidettiin viittomista tärkeämpänä.
On tärkeää kunnioittaa, että henkilö joka valitaan sellaiseen tehtävään palvelee myös yhteisöä ja on yhteisön puolella. En haluaisi nähdä enää sellaista, että otetaan henkilö tokenismin nimissä edustamaan asiaa, että nyt on yhdenvertaista. Silti meillä on esimerkiksi monia kuuroja, joilla on sopiva koulutus, mutta ei ole pääsyä näihin, kun taas kuulevilla voi olla tällaisia mahdollisuuksia. Jos ajatellaan koulutusta, kokemusta, mahdollisuuksia... tasa-arvo on tässä tärkeässä asemassa, eikä pitäisi kielen perusteella syrjiä. Mutta kyllä tämä valinta satuttaa, ja olen surullinen tästä valinnasta, jonka Teatteri Manu on tehnyt.
Näetkö, että kohu liittyy myös laajempaan keskusteluun representaatiosta? Onko ilmapiirissä havaittavissa muutosta?
Teatteri Totti kuuluu kielivähemmistöön vähemmistöjen sisällä. Olemme Suomessa ainoa säännöllisesti viittomakielistä teatteria tuottava teatteri. Ja sellaisena se tulisi säilyttää. Eri kielten edustajat voisivat oppia toisiltaan ja vaihtaa ajatuksia ja rikastuttaa toinen toistensa kulttuuria, perintöä, historiaa, ja nähdä jokaisen kielivähemmistön taiteen ja sen eteen tehty työ arvokkaana ja kauniina. Tällaisia ajatuksia. Toivon valoisaa tulevaisuutta ja kauneutta kaikille kulttuureille, kielille ja jokaiselle alalle kokonaisuudessaan.
Miten korona on vaikuttanut Teatteri Totin toimintaan ja tulevaisuuden suunnitteluun? Mitä suunnitelmia teatterilla on tällä hetkellä?
Käytämme paljon etäyhteyksiä esimerkiksi produktioiden harjoituksiin, joissa työskennellään pienissä ryhmissä. Tällaisia ratkaisuja on löydetty toiminnan turvaamiseksi. Teatteri Totti täyttää ensi vuonna 35 vuotta (se on upea asia!), joten suunnittelemme tulevaa, oli se sitten mahdollista ihan fyysisesti tavata ja järjestää esityksiä tai siirtää esityksiä verkkoon.
Olemme tässä matkan varrella oppineet ja kehittäneet tapoja, millä tavalla esimerkiksi verkkostriimauksia tehdään. Jollain tavalla on mahdollista toteuttaa viittomakielisiä teatteriesityksiä. Tällä hetkellä harjoittelemme tosiaan vielä pienryhmissä ja etäyhteyksin Ruotsin ja Norjan teattereiden kanssa produktiota, esimerkiksi repliikkiharjoituksia, kuten jo aikaisemmin kerroin. Toivottavasti me, kuten myös muut ammattiteatterit koronaikana jollain tavalla löydetään ratkaisu esimerkiksi etäyhteyksistä.
TINFO / Linnea Stara, 8.4.2021
Haastattelun tulkkaus: Timja Shemeikka