07.05.2020
Sumean tulevaisuuden synkeät skenaariot
Opetus- ja kulttuuriministeriö kohdisti pika-aikataululla koko toimialalle Webropol-kyselyn koronan vaikutuksista. Pika-aikataululla alan tiedotuskeskusten ja eräiden muiden organisaatioiden oli analysoitava oman kenttänsä vastausaineisto.
Kyselyn onnistuminen on lomakkeen kohdakkaisuuden ja vastaajien jaksamisen varassa. Pitää kysyä oikeita kysymyksiä ja varmistaa, että vastaajat ymmärtävät kysymykset. Ei sovi vastaajia syyttää (ei ehkä raportin tekijääkään, eikä kyselyn tekijöitäkään), jos koko taiteen ja kulttuurin toimialalle on pitänyt laatia yksi yhteinen kysely ja toteuttaa normaaliin valmisteluun nähden sika-aikataulussa.
Tunsin suuren suurta voimattomuutta ja turhautumista kysymysaineiston äärellä. En pystynyt tarkastelemaan vastauksia taustamuuttujittain, koska käsissä oli 155 vastaajan noin 150 sivua käsittävä yhteismitaton aineisto kokonaisuutena. Vastaukset 41 kysymykseen.
Vastaajilla tässä on ollut suuri työ. Vastaajilla oli selkeä tarve myös avata avoimissa vastauksissaan koronatodellisuuksiaan – ja juuri tuo laadullinen aineisto on arvokkainta. Sen kautta hahmottuu työvoimavaltaisen, livekontaktiin tässä ja nyt perustuvan taiteenlajin taiteellis-taloudellis-tuotannolliset reunaehdot tekemiselle, suunnittelupalapelin monimutkaisuudelle, pääsylippu- ja muiden omien tuottojen ja julkisen tuen tarkoin lasketulle balanssille, ohjelmistosuunnittelulle, suunnittelun pitkille aikajänteille.
Teatterit ovat kompleksinen, dynaaminen järjestelmä, jonka toimijoiden välillä on vahva keskinäisriippuvuus. Kun yksi palanen sakkaa, syntyy dominoefekti.
Taustamuuttujakysymyksistä ei saanut riittävästi selkoa, oli väärinymmärryksiä. Venkoile siinä sitten. No, ei pidä nillittää. Ymmärrän tiedon tarpeen, kun kerran tietopohjaista politiikkaa tehdään. Ymmärrän hyvin, että päätöksenteon ja tulevien toimenpiteiden tueksi tarvitaan dataa, onhan jaossa nyt 40,3 miljoonaa euroa (kansallisille taidelaitoksille 3,15 miljoonaa, kulttuurin ja taiteen toimijoille noin 18 miljoonaa, valtionosuutta saaville museoille, orkestereille ja teattereille 18 miljoonaa sekä taiteen perusopetuksen ylläpitäjille 3 miljoonaa ja elokuva-alan toimijoille 1 miljoona euroa).
Sitä paitsi on muistettava, että moneen muuhun maahan verrattuna meillä Suomessa on valtion tasolla reagoitu myös kriisin aiheuttamaan taide- ja kulttuurikentän kurimukseen todella nopeasti. Tätä kenttää ei ole jätetty oman onnensa nojaan. Siitä hatunnosto poliittiselle ja virkakoneistolle!
Tein työtä käskettyä, niin hyvin kuin annetuissa olosuhteissa pystyin. Oli pakko taustoittaa ja sanoittaa asioita myös muun datan valossa. Siihen onneksi on mahdollisuus. On Teatteritilastot, on muiden yhteisöjen keräämä tieto.
Ehkä kaiken tämän pohjalta syntyy yhteiskäsitys siitä, mitkä ovat 31.5. mennessä koronan vaikutukset ja mitkä tulevat olemaan vaikutukset 1.6.-31.8.2020 Tälle(kin) alalle koronan taloudelliset, sosiaaliset ja taiteelliset vaikutukset ovat mittavat.
Kokosimme raportin pohjalta olennaisimmat viestit siitä, mistä tämä 155 vastaajan joukko kertoi. Koronan laskua maksetaan menetettynä työnä ja ansiotuloina, menetettyinä yleisöinä ja pääsylipputuloina – liven näivettymisenä. Tämä taiteenlaji perustuu yhteisöllisyydelle, jakamiselle, erisuuruisen esiintyjäjoukon ja erisuuruisen yleisö- ja osallistujajoukon yhteiselle mielenliikutukselle yhteisessä tilassa – tila on ymmärrettävä laajasti myös näyttämöiden ulkopuolisina ympäristöinä.
Kinesteettisen myötätunnon harjoittamisesta on LIVESSÄ kyse.
Jälleenrakennussuunnitelma uuden normaalin varalle
Tässä kyselyssä toimijat ennakoivat tulevaa, jo ajassa ennen hallituksen hybridistrategiaa. Miten käy syksyn, siis tulevan näytäntökauden? Miten teatteria tehdään uudessa normaalissa, jossa ainoa varma asia on epävarmuus. Oli sitten hybridistrategiaa tai ei.
Epävarmuudessa teatterien on erittäin ongelmallista suunnitella toimintaansa syyskaudella. Kokoontumisrajoitukset (ylärajoja mahdollisesti kasvatetaan jatkossa) ja turvavälit tekevät käytännössä mahdottomaksi teatterituotannot. Puolityhjille katsomoille ei ole varaa tehdä esityksiä.
Teatterit, joiden tuotantoihin kiinnitetään henkilöt tuotantokohtaisesti freelancereina, ovat löysässä hirressä: entä jos rajoituksia muutetaankin. Useiden teattereiden talous perustuu tietylle täyttöasteelle, joka useinkin on 70-80 %, jopa tämän ylitse pienissä teattereissa. Ne eivät pysty näillä premisseillä taloudellisesti toimimaan. Jokaisesta esityksestä maksetaan aina jokaiselle näyttelijälle ja muille teoksessa työskentelevälle kaikkine iltakorvauksineen jne. Repertuaariteattereissa, joissa on vakinainen kuukausipalkkainen henkilökunta, puolestaan on sitten toisenlaiset, kiinteiden kulujen ongelmat.
Tarvitaan pitkän tähtäimen jälleenrakennussuunnitelma, jossa toimintaa tarkastellaan eri skenaarioiden pohjalta, ei sen pohjalta, että voitaisiin palata vanhaan.
Koronahaut – vielä seitsemän päivää aikaa
Opetus- ja kulttuuriministeriön koronahaut ovat vielä viikon verran auki. Tässä haussa myönnetään avustuksia koronakriisin (ajanjaksolla 13.3.- 31.5.2020) synnyttämien taloudellisten vahinkojen lieventämiseen. Avustusta voivat hakea oikeuskelpoiset yhteisöt, kuten yhdistykset ja yritykset, eivät kunnat, kuntayhtymät tai rekisteröimättömät yhteisöt.
Eri toimijaryhmille on omat hakulomakkeensa – niiden täyttämisessä kannattaa olla enemmän kuin tarkka, ihan ensiksi lukea ohjeet kunnolla, täyttää tarvittavat liitteet ja toimia ohjeiden mukaan. Ja parasta on saada hakemus valmiiksi ennen viimeistä päivää, ettei joudu kuormittuvan järjestelmän kurimukseen. Tästä OKM varoitteli. Ja määräkellonaika ei ole puoliltaöin, vaan virastoajan päättyminen.
Taiken henkilökohtaiset apurahat (haku päättyy 15.5.) Taiken korona-apuraha on tarkoitettu luovien alojen sekä kulttuuri- ja taidealan ammattilaisille. Korona-apuraha on suuruudeltaan 3 000 euroa.
Opetus- ja kulttuuriministeriöstä hakevat mm. kulttuurialan yhteisöt, valtionosuustoimijat sekä kansalliset taidelaitokset.
Avustusta ei voida myöntää yhteisöille, jotka ovat saaneet samaa tarkoitusta varten avustusta Business Finlandilta tai ELY-keskukselta. Avustusta ei myöskään voida myöntää elokuva- tai av-alan tuotantoyhtiöille tai elokuvateattereille, jotka voivat saada avustusta Suomen elokuvasäätiöstä.
Työkaluja inklusiiviseen, antirasistiseen ja feministiseen toimintaan
Urban Aban #Stophatrednow 2020 toteutuu onlinena 11.5. Tärkeää! Taide- ja kulttuuri-instituutiot, taiteilijat ja muut taidetoimijat, kaikki mahdolliset inkluusiosta, antirasistisesta ja feministisestä toiminnasta kiinnostuneet mukaan. Ilmoittautukaa! Kenttä tarvitsee tietoa, ravistelua ja työkaluja normikriittiseen työskentelyyn. Actionia uusien standardien luomiseksi.
Fantastista tulevaisuutta paikallisesti
Santarcangelon festivaali lähestyy koronaa toisesta näkökulmasta. Se päätti olla perumatta heinäkuista festivaaliaan ja toteuttaa sen hätätilaversiona. Festivaali uskaltaa unelmoida – kriisit merkitsevät myös mielikuvituksen kriisiä. Festivaalia tehdään nyt paikallisyhteisössä ja italialaisille taiteilijoille, ei pelätä paikallisuutta.
Kuraattorit oikovat yksipuolisia käsityksiä festivaaleista yhdentekevänä eksklusiivisena ylellisyytenä tai viihteenä. Festivaalia voidaan ajatella uudelleen. Voidaan luopua, vähentää tuottavuuspaineita, toimia uudessa taloudessa, jossa ympäristöä kunnioitetaan ja jossa vastustetaan kilpailuajattelua. Järjestäjät ovat tietoisia siitä, millaisissa olosuhteissa ja hätätilanteessa suuri osa italialaisista elää. He uskovat, että festivaalin on mahdollista tukea haavoittuneimmassa asemassa olevia avoimuudessaan ja saavutettavuudessaan – myös niitä, joilla ei teknisiä laitteita ole.
Uusia muotoja ja dramaturgiaa – digiliveä
”I cannot hear a fucking thing.” ”Can anyone see me?”
Minun on tunnustettava, että kaikki se yltäkylläinen digitaalinen tarjonta, josta koronan kylkiäisenä on voinut katsoa, ei ole liiemmälti kyennyt herättämään affekteja. Kaikki tapahtuu etäällä ja kaukana. Esiintyjän liha ei kosketa. Liven kestollisuus ei toimi tallenteessa.
Tätä kokemusta vasten Forced Entertainmentin fragmentaarinen online-esityssarja oli järisyttävä kokemus. HAU:n, Mousonturmin ja Pact Zollvereinin End Meeting for All -digitaaliesitysten sarja osoittaa, että ajan ja energian voi saada virtaamaan liven tavoin myös digillä. Tämän Forced Entertainment osaa.
Eristystilan ihmettelyn, melankolisuuden ja surun (myös epätoivoisen esittämisen ylläpitämisen) tunnot tulevat lävitse vajaan puolituntisissa esityksissä. Ne on oikeasti tehty tälle välineelle – ikään kuin näyttelijöiden zoomkokoontumisesta – mutta niin taitavasti dramatisoituna, kuin kuunnelmana (mikä äänidramaturgia) että FE:n ensemblen ilmiömäinen esittämisen improvisatorinen keveys yhtyneenä koronaeristyksen sietämättömään raskauteen tihkuu lävitse screeniltä.
Kuuden tarkasti asemoitujen kasvojen, kunkin yksittäisen näyttelijän hiljaisen kiireetön pohdinta ja puuhailu, näyttelijöiden intensiivisten äänien, ympäristön äänien, naurettavan naamion tai peruukin, itkettävien sipulinpalasten ja ginipullon yhdistelmällä mennään pitkälle olemassaolon perustaan (milloin olet ollut onnellisin), koska kukaan ei kuule, ei tarvitse olla poliittinen, onko kaikki ookoo, näytät surulliselta, stressaantuneelta – satunnaista puhetta, yritystä tavoittaa toinen, tympääntymistä siihen, ettei mitään kuule tai kysymystä siitä, näkeekö joku.
Alcoholic vai melancolic? Gin makes you sad, red wine makes you mellow, beer makes you fat… kaikki tämä koronahetkisyys ja välineen esteet yhdistyneenä metateatteriin – näyttelijä laittaa sipulia silmiinsä tai vettä kasvoille, jotta syntyy illuusio surusta. Tai yksi laittaa naurettavan harmaan peruukin päähäänsä voidakseen teeskennellä, mitä vuoden eristys on saanut aikaan ja valittaa, että tämä on paljon raskaampaa kuin tavallinen näytteleminen.
Tässä minimalismia – vähemmän on toden totta enemmän! Forced Entertainmentin ihmeelliset näyttelijäolennot ja heidän tavastaan esittää ja käyttää ääntään, olla kontaktissa toisiinsa ja meihin yleisöön. Nämä kaksi ensimmäistä End Meetingiä naurattivat ja itkettivät. Alasdair Robertsin Slowly growing old albumilta Farewell sorrow.
End Meeting for All #1 ja #2 ovat nähtävissä HAU:n YouTube -kanavalta
Forced Entertainment End Meeting for All #1
Forced Entertainment End Meeting for All #2
Kolmas osa tulossa.
Esitys ja kuolema
Muistan Forced Entertainmentin Void Storyn, joka nähtiin kymmenen vuotta sitten Helsingin Juhlaviikoilla. End Meeting For Allin äänensävy on jotenkin samankaltainen melankolisuudessaan.
Esitys-lehdessä oli FE:n Tim Etchellsin hieno haastattelukeskustelu, jonka Katariina Numminen teki. Tässä katkelma siitä.
KN: Ajatteletko että teatterilla, tai esityksellä, on taiteena erityinen suhde kuolemaan?
TE: Ajattelen, siksi että esitys on niin sidottu ajan kulumiseen, hetken kulumiseen, siihen että nykyhetki koko ajan katoaa. Ja koska esityksessä kaikki näyttämöllä olijat, kaikki salissa olijat, kaikki jotka ovat esitystilassa hengittävät. Ovat tilassa yhdessä ja hengittävät. Ihmisten virittäminen siihen on aina tärkeää esityksessä. Ihmisten pysäyttäminen kyllin pitkäksi aikaa että he tuntevat oman läsnäolonsa tilassa yhdessä muiden kanssa, huoneen mittasuhteet ja yhteisen tilan – luulen että se on niitä asioita, joissa esitys on todella hyvä. Ja tietenkin kuolema on aina sen kääntöpuoli.