Aki Pirkola, mitä kuuluu? 

 

Aki Pirkola: Kiitos, hyvää kuuluu. On ollut kiireinen kevät täynnä käsikirjoituksen lukua ja sitten teatteriharjoituksia. 

 

Teatteri tuli elämääni tammikuussa 2020 ollessani Norjassa kaksi viikkoa draamaleirillä. Opin siellä teatterin perusteita ja teatterityötä. Vuonna 2022 osallistuin Kreikassa leirille, jossa tutustuimme teatterin historiaan. Olen myös osallistunut erilaisiin työpajoihin, esimerkiksi Teatteri Totin 35-vuotisjuhlatyöpajaan. Mutta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta tällaisesta teatterityöstä, joten minulla on ollut paljon uutta opittavaa. Taidemuotona teatteritaide antaa minulle mahdollisuuden saada taiteellisuuteni esille. 

 

Esitän Frans-nimisessä esityksessämme Frans Lejonia (1879-1947), jonka kuolemasta on lähes 80 vuotta. Frans oli kuurosokea, kuten minäkin, ja vaikka elämme hyvin erilaisessa maailmassa tänään, koen että olen teosta työstäessäni oppinut häneltä rohkeutta tutkia ja selvittää asioita, samalla tarmolla kuin hän aikoinaan. Frans menetti pienenä sekä näkönsä että kuulonsa sairastuttuaan isorokkoon, mutta hän pystyi vahvistamaan muita aistejaan, kuten tuntoaan, haju- ja makuaistiaan, viittomakielen ja kosketuksen avulla hän oppi kommunikoimaan muiden kanssa.  

 

Teoksemme on syntynyt suomalaisen Teatteri Totin ja ruotsalaisen viittomakielisen teatterin Riksteatern Crean yhteistyönä, eli työryhmässämme on ollut käytössä monia eri kieliä ja kulttuureita. Toimiminen kansainvälisessä ryhmässä on kuitenkin mennyt hyvin. Meillä on ollut hyvä yhteishenki ja olemme käyttäneet useampia viittomakieliä ryhmässä limittäin. Ruotsalainen viittomakieli on vaikuttanut paljon suomenruotsalaiseen viittomakieleen, kun taas oralismi aiheutti aikoinaan eriytymisen suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen välille. Ruotsalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen välillä sattuu usein tämän johdosta kielitörmäyksiä. 

 

Käytän esityksessämme nimenomaan suomenruotsalaista viittomakieltä – vaikka oma äidinkieleni on suomalainen viittomakieli. Suomenruotsalaista viittomakieltä on kuitenkin ollut helppo oppia, koska monet käsitteet ovat samat kuin suomalaisessa viittomakielessä. Eroja kuitenkin löytyy, kuten esimerkiksi eri kuukausien ja viikonpäivien välillä. Suomenruotsalaiset aakkoset muistuttavat ruotsalaisia sormiaakkosia, kun taas suomalaisessa viittomakielessä käytetään erilaisia aakkosia. 

 

Itselläni on jännittyneet, mutta hyvät fiilikset lähestyässämme perjantain kantaesitystä. Uskon, että ensi-ilta sujuu hyvin. Olen valmistautunut hyvin, ja toivon vain että saan hyvin nukuttua ensi-iltaa edeltävän yön. 

 

Meillä jatkuu ensi-illan jälkeen harjoitukset vielä täällä Suomessa, mutta sen jälkeen lähdemme kiertueelle pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, jonka jälkeen kiertuemme jatkuu Ruotsissa. Tulemme myös esiintymään Ranskan Reimsissä, Festival Clin d’Œililla heinäkuussa.