11.02.2021

Linnea Stara talvinen blogikuva

Digitaalinen kevät 

Esittävä taide on löytämässä yleisönsä myös ruutujen takaa. Matkaa on silti vielä alustaan, josta katsojan olisi helppo klikata esityksen äärelle ja jonka kautta maksaa. Toinen ääni tulee teatterista, jossa on kaikesta huolimatta esitetty liveyleisölle, rajatulle mutta kuitenkin. Linnea Staran Huomioita tällä viikolla. 
 
 

TINFO tällä viikolla
Edessä digitaalinen kevät 

Turussa arvottiin viime viikolla kuudelle hengelle mahdollisuus päästä Satu Rasilan kirjoittaman ja ohjaaman Kysy siskolta -esityksen koeyleisöksi. Yli tuhat turkulaista ilmoittautui arvontaan. Kaupunginteatterin viestintäkoordinaattorin blogikirjoituksen mukaan esityksen aikana itkettiin ramppirajan molemmin puolin. Voi vain kuvitella miten latautunut tunnelma teattereissa tulee olemaan, kun ovet joskus avautuvat.  
 
Valitettavasti näyttää kuitenkin yhä enemmän siltä, että meillä on edessä digitaalinen kevät – ainakin täällä etelässä – jos viranomaisten suhtautuminen tapahtumiin jatkuu entisellään. Teatterikeskuksen, Suomen Teatterit ry:n ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n eilisessä webinaarissa esittävän taiteen ajankohtaisesta tilanteesta, muun muassa Lounais-Suomen aluehallintovirasto väläytteli vähän toivoa siitä, että tilanne muuttuisi tarpeeksi ajoissa, jotta kevätkausi pelastuisi.  
 
Valonpilkahduksia kuitenkin löytyy. Kirjoittaessani tätä blogitekstiä silmäilen samalla Sivuaskel-festivaalin suoratoistoa Stoasta, jossa Elsa Heikkilä ja Laura Lehtinen työryhmineen esittävät Luokkakuvia, vedos III -esitysluonnosta  residenssityöskentelynsä päätteeksi. Teos näyttää mahtavalta pieneltäkin ruudulta katsottuna. Kuva on tarkka, äänentoisto hyvä, kameran laajakulmaa käytetään, jotta katsoja omalla koneellaan voisi tuntea tilan suuruuden ja kameralle suoraan puhuvien tanssijoiden puhe tavoittaisi minut kotisohvallani.  
 
Suoratoiston tekninen kehitys tuntuu valtavalta – olisipa se kaikkien esittävien taiteiden ryhmien tavoitettavissa, niin taloudellisesti kuin infrankin puolesta. Jos yhden esityksen suoratoisto maksaa noin 10 000 euroa, meidän on nopeasti luotava esitystallenteiden katsomisen kulttuuri, johon kuuluisi helppokäyttöinen esityskirjasto ja systeemi katseluoikeuksien ostoon. Ja tietenkin yleisö, joka on valmis maksamaan. Tähän alustatyöhön tarvitaan kentän keskitettyjä voimavaroja, sitä ei tehdä yksin.  
 
TINFOssa olemme jälleen tämän viikon aikana todenneet, että Suomi on pitkä maa, jossa on monenlaisia todellisuuksia.  
 
Niin utooppiselta kuin se kuulostaakin, muun muassa Kajaanissa on esitetty teatteria liveyleisölle koko alkuvuoden ajan, kaiken tämän keskellä. Kahdellekymmenelle katsojalle. Toinen ääni -osiossa Kajaanin kaupunginteatterin johtaja Helka-Maria Kinnunen kertoo, minkälaista on pyörittää teatteria hyvin rajatun kokoiselle katsojajoukolle. 
 
Tulevaisuus taitaa kuitenkin olla hybridi, niinhän myös viime syksyn Tulevaisuuden teatterit -selvityksessä  todettiin. Ja niin esimerkiksi KokoTeatteri on valinnut hybridimallin omalle ensi-illalleen. Lucy Kirkwoodin NSFW -teosta esitetään kymmenelle hengelle KokoTeatterin salissa 23.-27.2.2021 ja potentiaalisesti paljon suuremmalle kotiyleisölle striimin kautta. 
 
Työpäivän päätteeksi, jääkää koneillenne, ja klikkailkaa tienne johonkin esitykseen – ja siitä seuraavaan. On todella mielenkiintoista seurata uuden alustan kehitystä, joka toimii vähän eri tavalla jokaisen esityksen kohdalla. Joka tapauksessa vieden kohti uusia esittämisen, kokemisen ja tuottamisen tapoja.  
 
 

Taidepolitiikkaa! 
Tekijät teatterissa 

Tilastonlaatijamme Piia Volmari kokosi vos-kentän ja Kansallisteatterin palkkatilastot viime vuodelta. Palkansaajia oli näissä teattereissa 51 vähemmän vuonna 2020 kuin vuonna 2019 ja 155 vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tarkempia henkilötyövuosia laskemme vasta maaliskuussa, jolloin näemme esimerkiksi viime vuoden lomautuksista johtuneiden henkilötyövuosien muutoksia.  
 
Nopeita poimintoja ja vertailuja vuoden 2019 tilastoihin: taiteellisen henkilökunnan määrä vakinaisissa palkkatyösuhteissa väheni edelleen. Vuonna 2020 heitä oli 581 eli 21 henkeä vähemmän kuin sitä edellisenä vuonna. Tämä on ollut jatkuva trendi jo kauan. Vakinaisessa palkkatyösuhteessa oli yhteensä 395 näyttelijää, 18 vähemmän kuin vuonna 2019. Teknistä henkilökuntaa oli 32 edellistä vuotta vähemmän, tosin taiteellisen henkilökunnan määrä oli kasvanut neljällätoista vuodesta 2018 vuoteen 2019. Hallinnollisen henkilökunnan määrä on pysynyt miltei samana. 
 
Ammattiryhmien binäärinen jakautuminen sukupuolittain ei ole muuttunut huomattavasti suuntaan tai toiseen. Miespuolisten johtajien määrä on kasvanut yhden prosenttiyksikön verran.  
 
Jatkamme TINFOssa tilastoiden analyysiä, jahka saamme niitä viime vuoden osalta lisää valmiiksi. Ainutlaatuinen tilastokirja täynnä draamaa tulee taas kesäkuussa kaikkien luettavaksi.   
 
 

Toinen ääni 
Helka-Maria Kinnunen, teatterinjohtaja 

Helka-Maria Kinnunen on näyttelijä, lausuja, käsikirjoittaja, pedagogi ja tutkija. Kinnunen tutki väitöskirjassaan teatterin taiteellista prosessia tarinallisella tutkimusotteella. Kinnunen on työskennellyt muun muassa Kuopion ja Lahden kaupunginteattereissa näyttelijänä sekä lehtorina Teatterikorkeakoulussa ja yliopettajana Metropolian ammattikorkeakoulussa. Hän on toiminut Kajaanin kaupunginteatterin johtajana vuodesta 2016.  
 
Kajaanin kaupunginteatterissa esitystoiminta on jatkunut suunnitellusti, koko kevään – mutta viranomaisten määräysten mukaisesti korkeintaan 20 katsojalle. Teatterissa pyörii parhaillaan muun muassa Marie Kajavan kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama Hylje , sekä Heta Haanperän ohjaama Vanhan naisen vierailuLauantaina saa ensi-iltansa Jari Juutisen ohjaama Melankolia. Mitä Kinnuseen viikkoon on mahtunut? Miten kaupunginteatteria pyöritetään näin pienelle katsojajoukolle kerrallaan?  
 
Helka-Maria Kinnunen: Täällä on 27 astetta pakkasta eli melko vilakkaa. Toppahousut viuhuu. Minun päiväni alkoi jokaviikkoisella valmiuskokouksella, johon osallistuu kaupungin johtoryhmä ja alueemme pandemiapäällikkö. Tämän jälkeen olin harjoituksissa – ohjaan parhaillaan runo- ja musiikkiesitystä Näin sopii unohtaa, jolla on ensi-ilta 26.2. Viikkoni on koostunut pääosaisesti harjoituksista ja kokouksista sekä haastatteluista. Median edustajat ovat soittaneet ja halunneet keskustella koronatilanteesta.  
 
Esitimme syksyllä puolitäysille saleille teatteria – isoon saliimme sai ottaa 100 katsojaa ja pieneen 40. Joulukuussa meilläkin oli esityskielto, mutta vuodenvaihteen jälkeen saimme avata ovemme 20 henkilölle kerrallaan. Olemme lisänneet esitysmääriä, jotta saisimme katsojia edes jonkin verran jokaista teosta varten.  
 
Vaikka esitystoimintamme Kajaanin teatteritalossa on käynnissä, kiertueemme ovat peruuntuneet. Kajaanin kaupunginteatteri on alueteatteri, ja normaalisti yksi kolmasosa esityksistämme on kiertue-esityksiä eli melko suuri osuus esitetään ympäri Kainuuta ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tilaajat eivät nyt tässä tilanteessa uskalla tilata esityksiä, ja melkein kaikkia koskevat samat rajoitukset kuin meitäkin.
Se, että voimme esittää teatteria edes 20 hengelle on suoran, selkeän ja hyvän viranomaisyhteyden ansiota.  
Kevät näyttää tällä hetkellä rauhalliselta. Kainuussa tarttuvuus palautui perustasolle, mutta samat kokoontumisrajoitukset ovat yhä voimassa. Alueemme pandemiapäällikön mukaan täällä voidaan lieventää rajoituksia, vasta kun koko maan tartuntaluvut ovat perustasolla. Se, että voimme esittää teatteria edes 20 hengelle on suoran, selkeän ja hyvän viranomaisyhteyden ansiota. Emme voi vaikuttaa tähän tämän enempää. Täällä on yleinen kokoontumiskielto, mutta turvajärjestelyin voimme pitää teatteria auki. Paikallinen väestö käyttäytyy hyvin maltillisesti, mutta saa nähdä miten lomalaisten liikkuminen hiihtolomien aikana vaikuttaa tartuntalukuihimme. 
 
Yleisöä meillä on ollut aika lailla, harmillisinta ovat peruutukset: jos esityksen piti olla loppuunmyyty 20 hengelle, ja heistä kahdeksan peruu lippunsa, salissa on melko tyhjää. Melankolia, jolla on ensi ilta lauantaina, on kuitenkin loppuunmyyty pari kuukautta eteenpäin. 
 
Näyttelijämme ovat joka tapauksessa sitä mieltä, että on mahtavaa saada esittää teatteria – reaktioita ei maskien takaa kauheasti kuulu, mutta olemme kiitollisia jokaiselle katsojalle siitä, että saamme tehdä työtämme.  
 
Teimme ensimmäisen digitaalisen esitystallenteemme vastikään. Sen on tarkoitus palvella alueteatterin tilaajia, jotka muuten ostaisivat esityksiä – eli sitä myydään vain tilaajille. Teemme varmaan toisenkin tallenteen, mutta ensisijaisesti tämä on meille uusi täydentävä tapa palvella alueella olevia katsojia, jotka eivät pääse teatteriin. Tallennemyynnistä tulee osa toimintaamme. Ensimmäisen tallenteen tekemiseen saimme Kainuun Liitolta pilottihankerahoituksen, ja on tässä pilotissa ollut opettelemista. Suoratoistoon meillä ei ole ollut mahdollisuuksia, se edellyttää ihan omat ulkopuoliset tekijänsä, eikä meillä edes ole tarpeeksi vahvaa verkkoa.  
 
Eri puolella Suomea on hirveän erilaiset tilanteet – ymmärrän esittävän taiteen kentän tuskan. Olin itse freelancer joitakin vuosia sitten. Minäkin kaipaan esityksiin ja keikoille. Toivon kovasti, että niiden aika tulee pian. Mutta nyt jo on selvää, että lockdownilla on pitkä varjo freekkujen työllistymiseen.
 
Parhaillaan teemme Melankoliaan viime hetken viilauksia, ja olemme vastaanottaneet ensimmäisiä koeyleisöjä. Kyllä tätä voisi esittää suuremmallekin yleisölle, tätä sadsongskomplex:fin kanssa tehtävää yhteistyötä on suunniteltu monta vuotta.  
 
Jari Juutisen ohjaama Melankolia saa ensi-iltansa 13.2.2021 Kajaanin kaupunginteatterissa. 

Sinua voisi kiinnostaa

Tilastot Digitaalisuus Korona Blogit