08.03.2018

Hanna blogikuva

Huomio sukupuolittuneisiin toimijuuksiin

Teatterialan järjestöt ovat eri kokoonpanoissa yhdistäneet voimiaan seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi. Tulevista toimenpiteistä tietoa lähiaikoina.

Kun puhutaan seksuaalisesta häirinnästä esittävissä taiteissa, ei voida sivuuttaa tasa-arvoa laajemmin ja pohtia teatterityön sukupuolittuneita rakenteita, alalla tehtävän työn sukupuolistavia käytäntöjä. Erityisen tärkeätä tämä on alalla, jossa oma minä toimii materiaalina, ja tunteet ja ruumiillisuus ovat osa työtä.

Uusliberalistisessa työelämässä työn vaatimukset ovat yksilöllistyneet ja henkilökohtaistuneet. Ensemblejen rikkouduttua, määräaikaisten työsuhteiden ja vierailijatehtävien lisääntyessä yksilöön kohdistuu vaade kyetä työllistämään itse itsensä. Millaisia sukupuolittuneita yksilövaateita teatterissa kohdistuu naisiin, millaisia miehiin?

Yksilöllistyminen ja henkilökohtaistuminen tarkoittaa oletusta, että myös kaikenlainen sukupuolinen eriarvoisuus tulee kohdata yksilönä tai yksilöllisenä ruumiina. Seksuaalista häirintää ympäröinyt hiljaisuuden ja sivuun katsomisen kulttuuri on juuri tällaisen yksilöllistyneen työelämä- ja taidekulttuurin räikeä osoitus. ”Hyvät tyypit” eivät pullikoi.

Työelämäntutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös siihen, miten erilaiset mielenhallinnan vaatimukset määrittävät valtasuhteita. Mielentilojen hallinnan pakko ja onnellisuusorientaatiot tulevat sukupuolittuneesti kohdistuneeksi erityisesti naisiin ja tyttöihin.

Teatteritilastoilla ei päästä käsiksi teatterityön sukupuolistaviin käytäntöihin ja niihin näkymättömiin tai epävirallisiin sopimuksiin, joiden nojalla työtä tehdään, ei päästä käsiksi asenne-, ymmärrys- ja tietovajeeseen. Tällaisesta tiedosta ja alallamme huutava pula. TINFO tekee parhaillaan lisäselvitystä Teatterikorkeakoulussa valmistuneista näyttelijöistä ja näyttelijäopiskelijoista. Aineiston pohjalta kysymykseen pääsee edes hieman käsiksi.

Tarvitaan tietoa sukupuolittuneista toimijuuksista ja toimijuuden modaliteeteista. Puhutaan sukupuolitapaisesta toimijuudesta. Tapaisuudet siis yhdeltä osin ylläpitävät tai voivat myös purkaa sukupuolijärjestystä. Millaisia toimijuuksia teatterissa rakennetaan? Miten paljon sukupuoli avaa tai rajoittaa toimijuuden tiloja, käsityksiä siitä, mitä osaa, mihin kykenee, mitä haluaa, mitä täytyy, mitä voi ja mitä tuntee.
 

Posthumanismin aivokirurgiaa 

Pipsa Lonka on posthumanismin aivokirurgi. Aivokirurgi on se, joka poraa pääkallon ja porautuu aivoihin millimetrintarkoilla veitsenvedoilla. Aivokirurgi leikkaa aivojen materiaa, minuutta, ajatusten, tunteiden ja toiminnan tyyssijaa ja tekee tilaa traumanjälkeiselle uudelle elämälle. Tällaisena posthumanistisena aivokirurgiana näin tekstin ja esityksen. Näin huomiotani suuntasi tekstiin kirjoitettu Matteus-passion lohduttava Erbarme dich, se jonka kuulemme myös Tarkokvskin Uhrissa, ja Bachin kantaatti Ich habe genug. Luopumista, uuden aloittamista. Kuolevaisuutta, haavoittuvuutta. Toinen luonto porautuu tottumuksiimme, toiseen luontoomme toiseuttaa eläimet ja nähdä ihminen kaiken keskipisteenä. Se on passio eläimen kärsimyksestä.

Mitä tapahtuu kun katseen kääntää toisin? Kun inhimillinen olento, eläin katsoo meitä, sen katse ei enää erota. Meidät saatetaan toisen katseen eteen. Levinaslainen näkemisen eettinen vaade ulotetaan eläimeen.

Tämän kenties merkittävimmän nykytekstin kantaesitys, Den andra naturen Viiruksessa (ohjaus Anni Klein, äänisuunnittelu Heidi Soidinsalo, valosuunnittelu Jani-Matti Salo ja Mark Niskanen, lavastus- ja pukusuunnittelu Laura Haapakangas) tekee suvereenilla minimalistisella taituruudella ja herkkyydellä kunniaa tekstin luonnolle. Siinä, missä eläinolennon katse kohdistuu meihin kirkkaana, ihminen näyttäytyy esityksessä epämääräisenä, usein kuin teurastamon muoviseinien takaa, naamio kasvoillaan, ääni ja ruumis äänen lähteenä erotettuna toisistaan playbackaamalla. Tämä auditiivis-visuaalinen kylmä kliinisyys kehystää julmuuden ja kärsimyksen variaatioita. Mutta sen esityksellinen ele ei sorru saarnaamaan.
 

Kirjan arvoista työtä 

Naisten päivänä on mukavaa hehkuttaa Suomen Kansallisteatterin julkaisemaa teosta kahdesta oman talonsa merkittävästä taiteilijasta lavastaja Kati Lukasta ja Tarja Simonesta (Simosesta). Yhteisiä suunnitelmia on suuri symbolinen ja myös materiaalinen ele, joka kirjan muodossa tekee näkyväksi taiteilijoiden töitä ja ajattelua ja juhlistaa taiteilijoiden 30-vuotisia taiteilijauria. Tavallisestihan tällaiset teokset jäävät taiteilijan itsensä kustantamiksi, mikä tarkoittaa melkoista apuraharumbaa. Usein se tarkoittaa myös tinkimistä kuva-aineistosta, joka kuitenkin visuaalisten taiteilijoiden työn esittelyssä on kaiken A ja O. Nyt ei niukkuuteen ole ollut tarvis. Kuvat kertovat ja mitä kaikkea ne kertovatkaan! Ja mikä parasta, äänessä ovat myös työkumppanit: ohjaajista, valosuunnittelijoista ja näyttelijöistä puvustoon ja verstaaseen.
 

Vierailu Ruotsiin ei käy tuosta vaan

Teatterinaapuri Ruotsi ei ole aivan helposti saavutettava nakki suomalaisteattereille, ei edes suomenruotsalaisille. Juuri siksi Teater Mestolan vierailu Fabian Silénin teoksella Paradisdoktrinen ilahduttaa. Esitys on yhteistuotanto ruotsalaisen 4:e Teaternin kanssa. Tämäkin esimerkki osoittaa, että juuri yhteistuotannot ovat yksi keskeisimpiä esitysten elinkaarten pidentymistä avittavia tekijöitä. Kansainväliset yhteistuotannot puolestaan takaavat liikkuvuutta ulos Suomesta.  Paradisdoktriinilla on kaksi esitystä 4:e Teaternissa Västeråsissa ja kaksi Ö2 Teaternissa Tukholmassa.

Hitto, missasin viime keväänä tämän Viiruksessa vierailleen makaaberin komediahelmen. Olisiko vielä luvassa esityksiä Suomessa?

Kriittinen piste
 

Suomen Arvostelijain Liiton (SARV) vuosikirja Kriittinen piste Tekstejä kritiikistä ilmestyi juuri. Luin sen etukenossa viime viikonloppuna. Kirja täyttyi alleviivauksista, sivumerkinnöistä. Ja nyt kirjani on väärässä paikassa. Palaan siihen ensi viikolla. Sen voin jo sanoa, että minulle kirjoittajien erimuotoiset kirjoitukset toimivat kriittisen-sivistävinä, tietämystä päivittävinä näkökulmina. Kiitos Kirjasta, tästä oivasta käyttöliittymästä.
 

Orjatsalon jäljillä 

Jotaarkka Pennasen Orjatsalo – Taiteilija politiikan kurimuksessa odottaa välittämistä, keskustelua, pohdintaa, sopivaa hetkeä. Siihenkin myöhemmin.

 

Aiemmin ilmestyneet Hanna Helavuoren Merkinnät työpäiväkirjasta