Jäähyväiset eläimille

Sveitsiläinen näytelmäkirjailija Antoine Jaccoud kirjoittaa jäähyväisiä monologien muodossa. Palkittua kirjailijaa kiehtoo jäähyväisten lopullisuus sekä monologin muoto, joka mahdollistaa musiikin luomisen kielen kautta. Vaikka henkilö hänen Adieu aux bêtes -näytelmässään hyvästelee kauan kärsineen eläinkunnan, oikeassa elämässä ihminen jatkaa strutsipihvien syömistä. Jaccoudia kiinnostaa kuitenkin ihmisen ja eläimen välisen suhteen vähittäinen ja vääjäämätön muuttuminen.

Maailma näyttämölle -hanke on valinnut näytelmäsi Adieux aux bêtes (Jäähyväiset eläimille) yhdeksi 25 näytelmästä, joita ehdotetaan suomalaiselle teatterikentälle käännätettäväksi ja esitettäväksi. Miten itse mainostaisit näytelmääsi suomalaisille teattereille?

Kuten nimestä voi päätellä, näytelmä on pitkät jäähyväiset 14 000 vuotta kestäneelle suhteelle, joka sisältää sekä rakkautta että väkivaltaa eläimiä kohtaan. Sanomme eläimille hyvästit ja pyydämme heiltä anteeksi heille aiheuttamastamme pahasta. Tämä on tietysti satua, sillä jatkamme koirien kasvattamista, kissojen adoptoimista ja strutsipihvin syömistä.

Mutta filosofisesta näkökulmasta monet asiat ovat muuttumassa suhteessamme eläimiin. Esimerkiksi antispesistien (he, jotka vastustavat lajisortoa eli olentojen arvon tai oikeuksien määrittelemistä sen perusteella, mihin lajiin ne kuuluvat) mukaan minkä tahansa suhteen eläimeen tulisi perustua yhteisymmärrykseen, ja pelkkä kissan pitäminen kotieläimenä on tämän ”vankina” pitämistä. Halusin näytelmässäni kuvata tätä hidasta, mutta radikaalia ja syvällistä muutosta suhteessamme ei-ihmisiin.

Asiantuntijamme Davide Giovanzana kuvailee näytelmääsi hauskaksi, runolliseksi ja melankoliseksi. Vaikka se käsitteleekin ihmisen julmuutta eläimiä kohtaan, se ei moralisoi, vaan saa meidät uudelleenarvioimaan suhdettamme luontoon. Mikä on oma suhteesi eläimiin?

Vanhemmillani oli kolme koiraa. Jokainen niistä (ne olivat aina naaraskoiria) eli 15-vuotiaiksi. He siis elivät koirien kanssa yhteensä 45 vuotta, joten minulla on ollut paljon tekemistä eläimien kanssa…! Yleisesti ottaen minulla on hyvät välit eläimiin, mutta kaikkea vapaa-aikaani en ole voinut antaa koiralle, kissalle tai hevoselle…!

Näytelmäsi sai kantaesityksensä (nimellä Le Zoophile) vuonna 2017 Théâtre de Vidy -teatterissa Lausannessa tunnetun koomikon esittämänä. Riisutussa näyttämötilassa oli myös elävä aasi. Teatterin ammattilaiset varoittavat eläimen tuomisesta näyttämölle, koska huomio kohdistuu aina eläimeen, näyttelijän sijaan. Arvioiden mukaan näyttää kuitenkin siltä, että tässä tapauksessa tapahtui jotain aitoa kohtaamista ihmisen ja eläimen välillä. Mikä oli oma vaikutelmasi ohjauksellisesta ratkaisusta?

Näyttelijä Jean-Yves Rüf, joka jakoi näyttämön aasin kanssa sekä ohjaaja Emilie Charriot olivat tietoisia tästä vaarasta. Jos näyttämöllä on eläin, kaikki katseet suuntautuvat siihen (mikä kertoo paljon kiintymyksestämme eläimiin). Tässä tuotannossa aasin harkitsevaisuus, sen hiljainen olemus mahdollisti Jean-Yvesille hänen oman tilansa, ja hän sai yleisön huomion kiinnitettyä myös itseensä. Kun ihminen ja ei-ihminen lähenivät toisiaan, jotta voisivat koskettaa toinen toistaan, hetki loi mielikuvan duetosta, jossa kumpikin olento oli tasavertainen toistensa kanssa.

Olet kirjoittanut käsikirjoituksia lukuisille palkituille elokuville, mutta kun kirjoitat teatterille, kirjoitat usein monologeja. Mitä monologi tarjoaa sinulle muotona?

Pidän näyttelijöille kirjoittamisesta. Rakastan sitä musiikkia, jota hahmo luo kielenkäyttönsä kautta. Dialogin kirjoittaminen mahdollistaa kaiken tämän, mutta monologin avulla voit mennä vielä pidemmälle, kirjaimellisesti kaivautua syvälle hahmon sisälle, pikkuhiljaa, ja luoda aivan tietynkaltaista musiikkia palasista, joita yhdistät toisiinsa – vähän kuin asettelisit laattoja katolle.

… olet usein kirjoittanut monologeja nimenomaan jäähyväisten muotoon. Olet kirjoittanut jäähyväiset eläinten lisäksi lumelle (Désalpe, 2011) ja jopa Marsiin muuttaneille lapsille (Goodbye, 2017). Mikä käynnisti jäähyväissarjan?

Aah, jäähyväiset. Ehkä minussa on tiettyä melankoliaa. Jäähyväisissä on myös tietty muoto ja rakenne, jotka sopivat minulle hyvin. Sanot asioita, ja lisää asioita, ja taas lisää, kunnes lopetat, koska kaikki on päättynyt ja koska olet saanut sanotuksi kaiken.

Mitä työstät parhaillaan?

Kirjoitan näytelmää unesta ja unen puutteesta ja tietystä vihasta unta kohtaan, jota yhteiskuntamme viljelee. Tämän lisäksi työstän käsikirjoituksia elokuviin.

Antoine Jaccoud on näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on koulutukseltaan sosiologi, joka työskenteli toimittajana, kunnes alkoi opiskella käsikirjoittamista Krzysztof Kieślowskin ja Frank Danielin ohjauksessa. Jaccoud on kirjoittanut lukuisia käsikirjoituksia sveitsiläisten ja ranskalaisten ohjaajien elokuviin sekä tehnyt useita palkittuja elokuvia Ursula Meierin kanssa (mm. L’Enfant d’en haut, joka voitti Berliinin elokuvafestivaaleilla Hopeisen Karhun vuonna 2012). Hän toimi vuosina 1996–2005 Théâtre en Flammes -teatterin näytelmäkirjailijana, jossa useita hänen teoksiaan kantaesitettiin. Hänen näytelmiään on nähty Sveitsin ja Ranskan lisäksi Saksassa, Bosniassa ja Italiassa. Hän on opettanut käsikirjoittamista muun muassa Quebecissä, Israelissa, Georgiassa ja Belgiassa sekä vuosittain vuodesta 2006 lähtien Wajda-elokuvakoulussa Varsovassa.

Antoine Jaccoudin näytelmä Adieu aux bêtes on yksi Maailma näyttämölle -hankkeen valikoiman teksteistä, ja sen esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner.

TINFO / Linnea Stara, 5.5.2022

Antoine Jaccoud ja ohjaaja Emilie Charriot keskustelevat Le Zoophile -näytelmän kantaesityksestä

Lue lisää näytelmästä Adieu aux bêtes

Lue lisää näytelmähankkeesta: https://www.tinfo.fi/fi/Kasinpoimittuna-maailmalta