07.03.2024
Johannes Holopainen, mitä kuuluu?
Teatteriesitys Sotilaspoika lähti kiertueelleen Intiaan tasan yhdeksän vuotta sen Lappeenrannan kantaesityksen jälkeen. Näyttelijä Johannes Holopaiselle jäivät mieleen ajantajun katoaminen 40 asteen helteessä esityspäivinä ja katsojien kanssa keskustelut rauhan ja sodan kysymysten äärellä. Kiireettömissä kohtaamisissa ei aina löytynyt eikä tarvittu sanoja – kädestä kiinni pitäminen riitti vahvistamaan ymmärryksen siitä, että jaamme yhteisen maailman. Kiertueen jälkeiseltä omalta seikkailultaan jostain päin monikielistä ja -kulttuurista Intiaa tavoittamamme Johannes Holopainen, mitä kuuluu?
Johannes Holopainen: Juuri nyt kuuluu Katmandun katujen ja kujien ääniä, autojen tööttäyksiä, kaukaista musiikkia. Istun ravintolan kattoterassilla. Vahva tunnelma. Toistaiseksi täällä ei ole muita asiakkaita, ja kadun hulinaan on rauhallinen etäisyys. Tässä tuli tällaiset auditiiviset kuulumiset.
Kokemukselliset kuulumiset taas koskevat esityksemme Johnny Got His Gun (Sotilaspoika) Intian-kiertuetta, jonka jälkeisellä seikkailulla olen parhaillaan. Tässä on runsasmuistoinen ja kaikin puolin onnistunut kiertue takana. Pääsimme kohtaamaan Intian eri kulttuureja ja ihmisiä, rauhan ja sodan kysymysten äärellä. Aihe tuntuu olevan ihmisillä mielessä.
Eli tällaista tällä hetkellä. Hyvää avartumista.
Ensikosketukseni Dalton Trumbon Sotilaspoika-teokseen tuli, kun Essi Rossi nykäisi minua hihasta TeaKin käytävällä. Opiskelimme osittain samaan aikaan Essin ja äänisuunnittelija Pauli Riikosen kanssa. Essi pyysi minua lukemaan Trumbon kirjan, ja minä luin ja vaikutuin. Yhdysvalloissa sen julkaisun aikoihin moni nuori päätti olla lähtemättä taistelemaan toiseen maailmansotaan, ja kirja jouduttiin kieltämään. Ensimmäiseen maailmansotaan lähtenyt 19- vuotias amerikkalainen Joe Bonham havahtuu menettäneensä taistelussa niin raajansa ja aistielimensä, kuin oman elämänsä. Siis kaiken paitsi ajatuksensa. Äärimmäinen mielikuva riisuu aseista ja ylistää elämän arvoa.
Vähän ajan päästä siitä pääsimme tekemään teoksen Lappeenrannan kaupunginteatterilla, jossa Essi että Pauli olivat silloin parin vuoden kiinnityksellä. Lähdimme yhdessä työstämään esitystä vuoden 2014 lopulla. Tekno soi ja minä luin kirjaa ääneen ja tanssin. Siitä lähdettiin liikkeelle. Muistan, että prosessiin liittyi henkilökohtainen into – se että pääsee tekemään fyysisesti monipuolista sooloteosta. Pääsee haastamaan itseään, mutta yhdessä toisten tekijöiden kanssa.
Jo lähtökohtaisesti halusimme tehdä esityksen, jonka kanssa voisimme kiertää. Näyttämöratkaisuissa mahdolliset keikat otettiin huomioon jo teoksen suunnitteluvaiheessa. Halusimme tuoda yksityiskohtia näkyväksi katsojan mielikuvituksessa, mikä taas antoi liikkumavaraa näyttämöllä. Teos pystyi kulkemaan matkatavaroiden joukossa – kiitos sen että paikalliset olivat esityspaikoissa jopa itse rakentaneet meille tarvittavan podeston.
Itselläni on aina ollut unelmana, että saisin matkustaa työn parissa ja kohdata eri kulttuureita. Olen utelias näkemään maailmaa ja tutustumaan eri todellisuuksiin, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kävimme Lappeenrannan jälkeen esityksen kanssa eri paikkakunnilla Suomessa ja Virossa. Esittelimme sitä Performing HEL -katselmuksessa vuonna 2019, ja kävimme lopulta Edinburgh Fringe -festivaalilla sen kanssa vuonna 2022, mikä oli eräänlainen unelmien täyttymys. Teos tuntuu aina vain ajankohtaisemmalta.
Kalkuttalainen kuraattori Vikram Iyengar näki meidät Performing HELissä ja Fringessä, innostui siitä, ja kutsui meidät Intiaan. Kiersimme kahdessa viikossa viidessä eri kaupungissa esityksen kanssa kiitos Iyengarin ja tuottajamme Hongjia Qin. Thrissurissa, Keralan kansainvälisellä teatterifestivaalilla meillä oli kaksi esityskertaa samana päivänä – ensimmäinen klo 9.30 aamulla ja toinen klo 15 iltapäivällä. 40 asteen helteessä sitä ei kamalasti ajatellut tarkkaa vuorokauden aikaa. Iltapäiväesityksen jälkeen tuntui siltä kuin aamun esitys olisi ollut edellisenä päivänä. Oma ajantaju katosi.
Lähdimme Intiaan 7. päivä helmikuuta, tasan yhdeksän vuotta Lappeenrannan ensi-iltamme jälkeen. Aihe resonoi silloin eri tavalla. Sota oli silloin vielä teoreettisempi ja tavallaan historiallisempi aiheena. Maailma muuttuu ja samalla suhde teokseen. Nyt sota on läsnä ja teosta tulkitsee oman aikamme läpi ja samalla aikaamme sen läpi. Sen huomaa katsojien reaktioissa ja heidän palautteessaan esityksen jälkeen.
Intiassa pidimme yhteisiä keskusteluja jokaisen esityksen jälkeen, ja niistä syntyi kauniita ja voimistavia hetkiä. Siellä oltiin vakavasti asian äärellä, myös politiikasta ja taiteesta. Mutta moni tuli myös vaan kertomaan, ettei löydä sanoja, jolloin pidimme toisiamme vain kädestä ja katsoimme toisiamme silmiin. Vahva yhteenkuuluvuuden tunne, ymmärrys siitä, että elämme samassa maailmassa ja ymmärrämme toinen toistamme, olivat kiertueen kaikista vaikuttavimmat hetket. Kenelläkään ei ollut kiire lähteä, vaan sitä istuttiin ja oltiin yhdessä.
Itselleni korostui kiertueen taiteen poliittinen merkitys. Yhteen kokoontuminen, kysymysten käsittely, ja lupa ihmetellä. Taide tarjoaa tilan, jossa voidaan esittää kysymyksiä. Ilmaisunvapaus eli oikeus olla ihminen ei ole itsestäänselvyys. Opimme, että Intiassa taiteilijat joutuvat poliittisen painostuksen vuoksi. Taide on ihmisyyden toteutumista. Ja taiteen vapaus on demokratian laki. Ilman sitä on vaikea kuvitella ihmisyyttä kunnioittavaa ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa.
Oli hienoa luoda yhteyksiä suomalaisen ja intialaisen kulttuurin välillä. Oli myös hienoa kokea kuinka Suomen Intian suurlähetystö työskentelee suomalaisen kulttuurin puolesta Intiassa. Tuntui arvokkaalta olla ikään kuin edustamassa Suomea kiertueen kautta.
Matka jatkuu täällä Katmandussa – ja ennen pitkää toivon, että myös Sotilaspojan matka jatkuu maailmalla.
Johannes Holopainen on näyttelijä. Hän valmistui Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2013, ja on ollut KOM-teatterissa kiinnityksellä ja esiintynyt vierailijana muun muassa Kansallisteatterissa. Holopainen on Saimaan teatterin perustajajäsen. Hän on näytellyt monissa elokuvissa ja televisiosarjoissa.
Johnny Got His Gun (Sotilaspoika) oli Intian-kiertueella 10.-20.2.2024. Teosta esitettiin Kalkutassa Pickle Factoryn LEAP-festivaalilla, Santiniketanin taidekeskuksessa, Thrissurissa Keralan kansainvälisellä teatterifestivaalilla, Bangaloressa esittävän taiteen keskuksessa sekä Delhissä Suomen Intian-suurlähetystössä.