Kannattavat kannanotot 

 

 

 

Tänään julkaisemme viime vuoden vos-teattereiden, Suomen Kansallisteatterin ja Suomen Kansallisoopperan katsojatilastot (linkki). Keräsimme myös ensimmäistä kertaa striimien katsojatietoja teattereilta. Katsojatilastoja täydennetään kevään aikana muun muassa rahoituslain ulkopuolisten teatteritoimijoiden tilastoilla.  

 

57 vos-teatterin, Suomen Kansallisteatterin ja Suomen Kansallisoopperan katsojamäärät olivat vuonna 2020 yhteensä 941 150. Laskua vuoteen 2019 nähden oli 64 prosenttia. Kevät 2020 käynnistyi ilmeisen hyvin – esitystoiminta jatkui 17.3. asti, jolloin hallituksen julistama poikkeustila sulki teatterit. Myöhemmistä rajoituksista huolimatta, teatteri keräsi myös syksyn aikana yleisöä kohtuullisesti, kunnes valtaosa teattereista joutui jälleen sulkemaan ovensa.  

 

Vos-teattereiden, Suomen Kansallisteatterin ja Suomen Kansallisoopperan katsojamäärät ovat olleet huikeat viime vuoteen asti: yli 2,6 miljoonaa katsojaa vuodessa. Ne ovat myös pysyneet melko tasaisina viimeiset 20 vuotta, mikä jo sinänsä kertoo esittävän taiteen vankasta asemasta yhteiskunnassamme. Yhteensä esittävällä taiteella oli vuonna 2019 yli neljä miljoonaa katsojaa.  

 

Viime vuoden käyrä törmäsi pandemian nostattamaan seinään, ja ensi vuoden tilastot tulevat olemaan synkät kuluvankin kevään osalta, mutta tässä pidetään peukkuja, että kentän elpymistoimien tukemana voimme taas vuonna 2023 palata samoihin lukuihin kuin ennenkin. 

 

Striimit ja tallenteet saivat 37 teatterissa yli kaksi miljoonaa latausta/katselukertaa, joista Suomen Kansallisoopperan tallenteille tuli 1,8 miljoonaa latausta. Puheteatterin puolella striimit käynnistyivät kunnolla keväällä 2021, jolloin myös katsojat löysivät striimien ääreen palveluiden kehittyessä. Jatkamme näidenkin lukujen tarkkaa seuraamista. 
 

 

 

Rajoituksia tarkennettiin, ja 50 hengen yleisötilaisuudet voidaan taas sallia mahdollisimman pian perustason alueilla. Toukokuun aikana siirrytään alueelliseen päätöksentekoon, jolloin on mahdollista ennakoida tilanteen muutosta paikallisesti ja alueiden viranomaisten tarkempien suunnitelmien mukaisesti.  Suurempien yleisötapahtumien järjestämistä arvioidaan huhti-toukokuun vaihteessa. Tämän jälkeen yli 50 hengen tapahtumia voitaisiin järjestää terveysturvallisuus huomioiden.  

 

Eilen illalla tuli tämän lisäksi tieto kulttuurin, taiteen, liikunnan ja tapahtuma-alan uusista tukisummista,  johon liittyy myös tapahtumatakuu. Paketilla tuetaan alojen elpymistä. Paketin suuruus on 230,86 miljoonaa euroa, ja siinä huomioidaan muun muassa työnteon erilaiset muodot (kuten itsensätyöllistäjät, freelancerit ja toiminimellä toimivat). Kulttuuriin ja taiteeseen suunnataan 127,36 miljoonaa euroa, liikuntaan 18,5 miljoonaa euroa ja tapahtuma-alalle tapahtumatakuun muodossa 85 miljoonaa euroa.   

 

Nyt voi enää toivoa jokaisen meidän vastuullista käyttäytymistä, jotta tartuntaluvut pysyisivät matalina ja kaikkien alueiden esitystoiminta pääsisi käyntiin. Toivotaan myös, että kulttuuribudjetin tiimoilta on vielä yhtä hyviä uutisia tulossa. 

 

PS: EU:n tasolla selvitetään jäsenmaiden teattereiden taloudellista rakennetta, teatteriammattilaisten työllistämistä, yhteistyötä ja pandemian vaikutuksia. Selvityksen myötä jatketaan uuden European Theatre Initiative -ohjelman kehittelyä. Teatterialan kaikki toimijat voivat vastata tähän kyselyyn, niin yksittäiset teatterit, teatteriryhmät, festivaalit, teatterialan ammattilaiset, koulutusohjelmat kuin edunvalvojatkin. Kyseessä on kuitenkin nimenomaan teatteriala, ei ooppera-, baletti-, sirkus- tai tanssialat. Vastauksia toivotaan 30.4.2021 mennessä.  

 

PSS: TINFOn Minna Canthin päivän ammattinimikkeitä käsitellyt artikkeli puhututtaa Tampereella ja saa myös seurauksia. Tampereen Työväen Teatteri aikoo luopua sukupuolitetuista ammatinimikkeistä ja Tampereen Teatteri pyrkii niin ikään tekemään korjaavia liikkeitä nimekkeiden suhteen.   

PSSS: Hallitus esittää, että kulttuuriseteliä saa jatkossa käyttää myös etätapahtumiin.

 

 

 

Sirató luennoi tänään torstaina klo 15.00 Teatterintutkimuksen Seuran kevätpäivillä uusista virtuaalisista ratkaisuista Unkarin pandemian aikana. Kysyin häneltä, miten pandemia on vaikuttanut unkarilaiseen esittävän taiteen kenttään ja mitä syksyllä mieltänsä osoittaneille opiskelijoille kuuluu Budapestin teatteri- ja elokuvataiteen yliopistossa. 

 

Sirató Ildikó: Täällä Unkarissa Covid-19 -pandemian kolmas aalto on ollut tuhoisa. Viime keväänä teatterit joutuivat kaikki sulkemaan ovensa kolmeksi kuukaudeksi. Kesäkuun alussa instituutiot ja kesäteatterit avaisivat ovensa, ja vielä syyskuussa kävin esityksissä, joissa oli rajallinen määrä katsojia. Tämän jälkeen tuli uusi sulku. Harjoitukset jatkuivat kuitenkin niin teattereissa kuin orkestereissakin, ja valitettavasti niin näyttelijöitä kuin muusikkojakin sairastui koronaan, ja osa heistä kuoli. Harjoitukset aiheuttivat paljon tartuntoja.   

 

Olen vuoden opettanut etänä ja viime aikana osallistunut etänä konferensseihin ja seminaareihin Kairosta Csikszeredaan (Transilvania). Olen ainoana osallistujana puhunut teatterista, esimerkiksi kriisejä käsittelevissä konferensseissa, ja nimenomaan siitä miten taide ja teatteri voi reagoida muutoksiin. Tänään torstaina puhun epidemian vaikutuksesta teatteritoimintaan, ja siitä miten erilaisten suoratoistoesitysten kautta teatterissa koettu läsnäolo voi hahmottua katsojille. Esityksessä yleisöllä on niin olennainen osa. Miten teatterin- ja tanssin tekijät voivat ottaa huomioon ei pelkästään sen tilan jossa esiintyvät, mutta myös yleisön tilat? Miten yleisö voi valmistautua esitykseen?   

 

Itse olen osallistunut Suomessa Virtuaalikuoroon, jossa kukaan laulajista ei ole samassa tilassa, vaan kuorolaulu syntyy tekniikan kautta. Samalla tavalla Unkarissa eräs kokeellinen teatteriryhmä tekee esityksiä, jossa kaikki esiintyjät ovat eri tiloissa.  

 

Opettaessani toistan opiskelijoille jatkuvasti sitä, ettemme saa jättää yleisöä yksin. Meidän tulee aina olla kosketuksessa yleisöön, vaikka se tapahtuisi virtuaalisestikin. Minua huolestuttaa yleisön paluu teattereihin – uskaltavatko he tulla kun esitystoiminta on ollut kiellettynä jo vuoden, ovatko he eristäytyneet, pelkäävätkö he fyysistä yhdessäoloa ja tapaamisia? Keskiluokka, joka on muutenkin käynyt paljon teatterissa, jatkaa varmaan harrastustaan, mutta en ole varma löytääkö teatteri uuden yleisön digiloikasta huolimatta. Uusilla sukupolvilla on ollut digikanavat käytössä jo aikaisemmin, mutta heillä ei välttämättä ole kokemuksia elävästä teatterista ja sen tarjoamasta läsnäolosta ja vuorovaikutuksesta.   

 

Unkarissa pandemian aikaiset digiteatteriesitykset alkoivat viime keväänä, jolloin valtaosa tarjottiin ilmaiseksi. Yleisölle tarjottiin niin vanhoja tallenteita kuin live-esityksiäkin. Mutta ne eivät tuoneet tuloja, joten nyt niistä on tullut maksullisia. Ilmaisesityksistä valtaosa ovat lyhyitä etydejä, jotka on tehty kotistudiossa ja joita jaetaan sosiaalisen median kautta.  

 

Nyt kun rajoituksia kevennetään, hallitus on ensisijaisesti kiinnostunut siitä, voiko jalkapallo-otteluita järjestää. Teattereita ei vielä avata, toivomme, että ulkoilmaesityksiä voidaan järjestää, mutta festivaaleja ei järjestetä.   

 

Unkarissa hallitus ei ole myöntänyt minkäänlaisia tukipaketteja teattereille (ammattijärjestöjen kautta oli mahdollista saada tukea). Laitosteatterit pystyvät jatkamaan toimintaansa, mutta syksyllä nähdään kuinka moni vapaaryhmä on jäänyt eloon. Vapailla ryhmillä ei kerta kaikkiaan ole tuloja.   

 

Budapestin teatterin- ja elokuvataiteen yliopiston opiskelijat, joka syksyllä näyttävästi vastustivat yliopiston siirtoa valtionvallasta säätiömuotoiseksi laitokseksi (jonka neuvoston Unkarin hallitus asettaa), ovat jatkaneet opintojaan niin sanotussa vapaassa yliopistossa ja heitä ovat opettaneet ne opettajat, jotka irtisanoutuivat yliopistolta uuden hallintojärjestelmän myötä. https://www.tinfo.fi/fi/Taistelu-taiteen-vapaudesta Loppusuoralla olevat opiskelijat saavat tutkintonsa viideltä eurooppalaiselta yliopistolta, jotka ovat päättäneet myöntää heille tutkinnon, sen sijaan, että joutuisivat pyytämään tutkintoaan SzFE-yliopistolta.   

 

Nuorempien opiskelijoiden tulee valita, haluavatko keskeyttää opintonsa vai jäädä yliopistoon kirjoille. Budapestin tanssiyliopistosta niinikään tehdään säätiö elokuusta lähtien. Opettajat joutuvat jälleen päättämään jäävätkö yliopistoon. Tarkempia tietoja tämän yliopiston säätiömuodosta ei vielä ole. Viime yönä Unkarin eduskunnalta tuli päätös jatkaa poikkeustilaa syyskuun 1. päivään asti. Näin ollen hallituksella on edelleen vapaat kädet toimia kuten näkevät parhaakseen. Tätä poikkeustilannetta on jatkettu aina vaan pidemmälle ja pidemmälle. Vuonna 2022 olisi seuraavat vaalit.   

 

Poliittisen tilanteen vuoksi teatterikenttä on jakautunut. Kansallisia instituutioita rahoitetaan, mutta kunnallisilla teattereilla ei ole resursseja, kun kerta hallitus muutti kaiken keskushallinnon alaisuuteen ja samalla poisti kuntien rahoituksen. Vapaa kenttä on kuitenkin laaja. Unkarista löytyy paljon vaihtoehtoisia ja kokeilevia teattereita ja ryhmäteattereita, joilla on eri yleisöryhmille suunnattua esitystoimintaa.  

 

Ryhmiä on sekä pysyviä että projektikohtaisia. Eli kenttä on värikäs ja elävä. Mutta resursseja ei ole. Näin ollen moni unkarilainen taiteilija ja teatterintekijä muuttaa Unkarista pois muihin maihin. Jopa kokonaisia teatteriryhmiä muuttaa ulkomaille. On syntynyt uusi siirtolaisteatteriliike. Unkarilaiset taitelijat tekevät teatteria ja elokuvia muun muassa Saksassa, Itävallassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Tätä liikehdintää on mielenkiintoista seurata, mutta toivoisin, että taidetta voitaisiin tehdä vapaasti myös Unkarissa.