16.04.2019
Katsojatilastot kertovat ja jättävät kertomatta
Vos-teattereiden, Suomen Kansallisteatterin ja Suomen Kansallisoopperan katsoja- ja esityskertatilastot ovat valmistuneet. Vuonna 2018 näissä teattereissa kävi 2,7 miljoonaa katsojaa. Teatterikone ei hyydy: katsojia oli 60 000 enemmän kuin vuonna 2017.
Syitä siihen, että kotisohvalta lähdettiin liven ääreen entistä useammin, voi vain uumoilla. Eikö Netflix yksin riittänytkään? Yhteisöllisten kokemusten kaipuuta? Onnistunutta markkinointia? Kiinnostavia sisältöjä? Kotimaisuusko veti edelleen?
Katsojatilastot herättävät lisää kysymyksiä, eikä niihin ohjelmistotilastoillakaan kyetä kokonaan vastaamaan. Minkälaisella ohjelmistolla ja sisällöillä kasvu on tehty, millä katsojia on houkuteltu. Kenen tarinoita ja millä keinoin niitä on näyttämöillä kerrottu? Näyttelijää/esiintyjää/laulajaa/tanssivaa – elävää ihmistä näyttämöllä ei tule sivuuttaa. Ei myöskään audiovisuaalisuutta.
Kasvu saavutetaan suurilla näyttämöillä. Mitä siellä siis on nähty? Mitkä olivat erityisiä hittejä? Onko kyse spektaakkelien lumosta, elävän ihmisen vetovoimasta, yhdessä olemisen tarpeesta, uusista keinoista puhutella yleisöjä, uudenlaisista tavoista markkinoida esityksiä, aiempaa helpommasta saavutettavuudesta. Tätä aiomme kysyä teatterinjohtajilta.
Kyse teatterin merkittävyydestä ei voi eikä saa olla vain suuruuden ekonomiaa. Odotamme TINFOssa kiihkeästi, minkälaisilta tulevat näyttämään valtionosuuslainsäädännön ulkopuolisten teattereiden ja ryhmien katsojatilastot ja minkälaista ohjelmistoa ne ovat tarjonneet. Odotamme myös yleisötyön lukuja.
Rakenteellista tarkastelua
Millä tavoin katsojat jakaantuvat rakenteellisesti, mitkä teatterit vetivät nämä 2,7 miljoonaa katsojaa? Ei ole yllättävää, että suuret ja keskisuuret vos-teatterit saivat leijonanosan, 64 % katsojista. Vos-ryhmät ja -pienteatterit 14 %, vos-tanssiryhmät ja -tuotantokeskukset sekä Suomen Kansallisteatteri kumpikin 7 % katsojista, Suomen Kansallisooppera 9 %.
Miten lähes 12 000 esityskertaa jakaantuivat ympäri maata alueittain? 36 % esityskerroista nähtiin Uudellamaalla, Pirkanmaalla 11 % ja Varsinais-Suomessa 8 %. Näiden keskusten lisäksi teatteria nähdään ympäri Suomea. Alueellista saavutettavuutta tukevat kiertue-esitykset, joita vos-teatterit tekevät. Kiertue-esitysten osuus maakunnan esityksistä oli Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa, Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa yli viidennes, Pohjois-Pohjanmaalla jopa miltei 40 %.
Hallitusta ja hallitusohjelmaa odottamassa
Ennen EU-puheenjohtajuuskauden alkua pitäisi toivon mukaan olla hallitus koossa. Millainen vääntö tässä onkaan odotettavissa? Erilaisten hallituskoalitiovaihtoehtojen pallottelua. 93 naiskansanedustajaa. Paljon nuoria tulokkaita.
Uskaltaisiko toivoa, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, moninaisuus, taide ja kulttuuri näkyisivät hallitusohjelmassa muunakin kuin kosmeettisena lisänä. Taiteen ja kulttuurin rahoituksen kasvattaminen, yhteen prosenttiin valtion budjetista, itsensätyöllistäjien työmarkkina-asemaan parannusta, kulttuurin rahoitusuudistuksen loppuunsaattaminen, taiteilijoiden yleisen aseman ja sosiaaliturvan parantaminen, apurahojen kasvattaminen, kulttuurin tietovarantojen ja tietoarkkitehtuurin rakentaminen. Siinä joitain tavoitteita.
Jälkikäteen voi katsoa sitä, mitä puolueet ovat luvanneet ja mihin päädytään. Taiteilijalehdessä oli hyvä yhteenveto.
Populaarilajit haltuun – asennetta!
Teatterikorkeakoulun Donkey Hot ja Cafe Chequevara – tarina eräästä vallankumouksesta käyvät populaarilajin kimppuun uudenlaisella asenteella: opitaan lajin kielioppi ja tekniikka, otetaan laji haltuun, tyhjennetään se perinteisistä merkityksistä ja tehdään raivoisan omaa. Asenteessa yhdistyy ammattimaisuus, nöyryys, kunnianhimo ja kurittomuus. Donkey Hotissa tehdään musikaalia ja Cafe Chequevarassa poliittista farssia ja Disneyn Pixarin animaatiota Rottatouille.
Kunnianosoitus teatterikoneelle ja sen näkymättömille sankareille
Donkey Hot tuo mieleen Truffaut´n Amerikkalaisen yön ja Fellinin 8 ½ kaltaiset elokuvat. Ne, jotka ovat kunnian- ja rakkaudenosoituksia elokuvan tekemiselle ja lajin lumolle.
Cervantesin monikerroksinen romaani toimii nyt materiaalina. Musikaali Don Quijotesta! Ihan tajuton ajatus! Monikerroksisia metatasoja täynnään. Donkey Hotissa tet-harjoittelijan alitajunta ottaa vallan ja vie teatterintekemisen traditioon. Donkey Hotin pilkkomakoneessa teoksen dramaturgiaa, Campbellin Sankarin matkaa, analysoidaan ja kontekstualisoidaan. Teatterin ja elokuvan haamut astuvat näyttämölle, siellä ovat Shake ja Cervantes sekä Stalin ja Bulgakov, Welles, taiteilijat, jotka ovat Don Quijoteaan tehneet. Siellä ovat Meyerhold ja Turkka-kummitus. Kuuluu Artaud´n ja Grotowskin kaikuja. Donkey Hot on kuumaa kamaa. Kehyksiä, kehyksiä, pikkuruisessa sisäilmaongelmasta kärsivässä teatterissa, joka asetetaan käyttökieltoon ja jonka näyttelijät ovat riemumielin paenneet.
Donkey Hot tarjoaa älyä ja oivallusta traditiosta. Se on yhdistelmä lämpöä, etäännyttävää ironiaa ja myötätuntoa. Näyttämöllä vedetään ilkikurisesti mattoa kärsimyksen kaanonin ja taiteilijanerojen alta. Se tehdään kaikella sillä musiikkiteatterintekemisen taituruudella, fyysisellä otteella puskikseen lipsumatta.
Esitys näyttää teatterin maagisen ihmekoneen ja koneiston. Donkey Hot on ylistaulu näyttelijälle ja ennen kaikkea teatterikoneistolle, anonyymille tekijyydelle, ammattiylpeydelle. Teatteri on näiden ihmisten koti ja turvapaikka, jossa jokaisella on tehtävänsä, raadollisuutensa ja kipuilunsa. Mutta esitystä ei PETETÄ, ei JÄTETÄ – eikä katsojaa. Donkey Hot tuo näyttämölle ja kuuluviin saman tekijäsukupolven säveltäjän. Uusi nuoren polven musiikkiteatterisäveltäjä on täällä. Hienonhieno ohjaajan, valo- ja äänisuunnittelijoiden ja näyttelijöiden taiteellinen opinnäyte.
Kahvilarottien vallankumous
Cafe Chequevara on ällistyttävä kandiesitys. Jos vallankumous syö lapsensa, niin syö kapitalismikin. Pikkuisesta kahvilasta alkaa vallankumous. Paskalla palvelulla on tarkoitus kukistaa kapitalismi! Farssi on aggressiivinen laji, sen käyttövoimana on raivo siitä, mitä ei voi ilmaista. Tämä lajin ominaispiirre usein katoaa, kun tarjolla on etäännytettyä ja vieraasta kontekstista ja aikakaudesta poimittua lainatavaraa. Nyt tehdään raivokkaan poliittista ja hauskaa farssia, ravataan ovista sisään ja ulos, täynnä gageja. Tässä ovat Rottatouillen sankarit. Eläköön!
Saunan kautta Siperiaan
Nätyllä kandiesitys Muistelmia kuolleesta talosta, jossa kandien taiteilijuutta juhlitaan Dostojevskin vankilakuvaus materiaalina. Todellisten sääolosuhteiden Siperia-takatalvihelvettiin tuo lämpöä Montun pihalle pystytetty telttasauna – mahtavaa viritystä! Muistelmia kuolleesta talosta on kandikollektiivin ite-esitys aaltopahvilavastusta myöten. Tämä esitys kantaa jälkiä Smedsin 12 Karamazovista.
Se on täynnään moniaistista kokemusta: me syömme borssikeittoa joulutunnelmissa pitkien pöytien ääressä, juomme vodkaa, meidät asetetaan tilassa erilaisiin katsomis- ja kokemiskulmiin, kuuntelemme pieniin ryhmiin jaettuna lapsuusmuistoa pikkuruisissa aaltopahvimökeissä. Kynttilöitä sytytetään, istumme valonhämyssä, musiikin ympäröiminä. Meille esitetään katkelmia T¨ehovin Lokista, kuuntelemme taiteellista manifestia ja haudan syvyyksistä nostetaan Siiri Angerkoski Ninaksi ja miltei pahoinpitelemään toivottoman rakkautensa.
Mistä teatterissa on kyse? Kuvien eläväksi tekemisestä. Asetelmallisesta ryhmäkuvasta kollektiivi katoaa näyttämötilasta ulos, meille katsojille avautuu ikkuna ulos pimeydestä. Lähdemme aulaan näyttelijöitä juhlimaan.
Kamppailua moninaisuudesta
Millaista on kulttuurikamppailu Saksassa, mitä AfD:n kansallismielisen oikeistopopulismi saa aikaan ja mitä se tarkoittaa teatterissa? Theater der Zeitin tuorein numero keskittyy liki kokonaan analysoimaan tilannetta. Pelottavaa.