23.05.2019

Hanna blogikuva

Kohti kesää – ilmianna kesäteatteri!

Kohta taas kukkii kesäteatteri-Suomi kaikessa runsaudessaan. Meidän kesäteattereiden ensi-iltalistausta täydennetään, teatterit itse täydentävät, mekin osaltamme. Tuo runsaus – kesäteatteri 2.0, uusurbaani, uusprovinssaali tai uuslokaali – ei vielä ole näkyvissä kaikessa monimuotoisuudessaan. En edes tiedä, ovatko luonnehdinnat kohillaan. Kunhan saadaan tietoa, niin sitten pohditaan.

Meitä tinfolaisia kiinnostavat vastavalmistuneiden, valmistumassa olevien ja opiskelijoiden mahdollinen uusi kesäteatteriliikehdintä. Niin uusi, ettei meillä ole siitä vielä tietoa. Ehkä tekijät eivät edes halua kutsua sitä kesäteatteriksi… ihan sama, mutta haluaisimme saada vihiä. Näistä kesällä esiin putkahtavista uudenlaisista tulokkaista tietoa, please! Ota yhteyttä, itse tai kaverin puolesta tai täytä teatterinne ja ensi-iltanne tiedot lomakkeisiin. Näin saamme tiedot näkyviin Teatterihakuun ja Ensi-iltalistaan.

Olisi hienoa, jos ennen juhannusta ilmestyvässä viimeisessä TINFO-tiedotteessa (18.6.2019) voisimme näistä kertoa ja Kansallisena kesäteatteripäivänämme perjantaina 28.6.2019 listauksessa näkyisi myös näitä kaikista tuoreimpia kesäteatteriversoja.

Kesästä ja teatterista ja Tampereen teatterikesästä. Kyllä on mielenkiintoinen ja upea ohjelma! Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmistossa teatteri miltei loistaa poissaolollaan.
 

Arkistoaineistot puhdistukseen

Puhdistus tuo mieleen sen, mitä totalitaariset valtiot tekevät, mitä Stalinin Neuvostoliitossa tai Hitlerin natsi-Saksassa tehtiin. Epäinhimillistettiin, likvidoitiin ja joukkotuhottiin ihmisiä. Hannah Arendt on kirjoittanut teoksessaan Totalitarismin synty myös propagandasta. Sen avulla suuret joukot voitetaan oman liikkeen puolelle.

Totalitaarisen propagandan käyttövoimaa ovat valheet ja toden ja fiktion sotkeminen. Valheiden taakse saatiin isot kansanjoukot, mutta myös älymystöä. Orwellin isonveljen yhteiskunnassa harjoitetaan totuuden muuntelua ja kaksoisajattelua. Totuusministeriössä tuotetaan dokumentit ja ministeriössä työskentelee joukko erityisammattilaisia, joiden tehtävä on etsiä tuhottavaa aineistoa, ja dokumentteja muunnellaan ja väärennetään. Eläinten vallankumouksessa tuotetaan prolerehua.

Nyt ei ole tällaisesta puhdistamisesta kysymys vaan pelastusprojektista! Teatterimuseon arkistossa Eeva Mustonen ja Pälvi Laine ja monet alan järjestöt tahollaan tekevät tällä hetkellä kovaa työtä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton, Stefin (ja sen edeltäjien), Nordic Drama Cornerin, Teatterikeskuksen ja TINFOn epäpuhtaita, saastuneita, mikrobeja sisältäviä arkistoja setvitään. Ne tulee saada puhdistettavaksi. Sellaista riskiä ei mikään museo tai arkisto voi ottaa, että saastuneet aineistot tartuttavat myös muut aineistot.  

Ei meistä kukaan tällaista osannut odottaa. Me kuvittelimme, että kuiva säilytystila olisi kylliksi ja että oman työhuoneen kirjahyllyissä aineistoilla ei olisi mitään vaaraa. Me puhumme nyt melkoisista mittasuhteista, liki sadasta hyllymetristä asiakirja-aineistoja ja näytelmiä, suuri osa sellaisia, joita ei mistään muualta saatavissa.

Tämä keskeisten teatterialan järjestöjen teatteri- ja näytelmähistorian aineistokokonaisuus kattaa koko itsenäisyyden ajan Suomen teatterihistorian, erityisesti sen rakenteiden historian. Aineistoilla on huomattava teatterihistoriallinen ja tutkimuksellinen arvo. Se täydentää julkisen teatteripolitiikan sekä teatteri-instituutioiden välittämää kuvaa menneisyydestä.

Aineistojen kautta avautuu näkökulma teatterirakenteiden ja julkisen rahoituksen kehitykseen, teatteripolitiikkaan, alan edunvalvontaan, suomalaisen teatterin kansainvälistymiseen, Kansainvälisen Teatteri-instituutin (ITI) Suomen-keskuksen (nykyisin tehtävää hoitaa TINFO) toimintaan, näytelmän välitystoimintaan, suomalaisten teattereiden ohjelmistoihin, teatterikasvatukseen. Aineistoiden kautta pääsee käsiksi myös teatteriin yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä ja toimintakenttänä, kamppailujen kenttänä. Aineistoista avautuu näkymä teatteri-instituutiota koskeviin diskursseihin, arvoihin, asenteisiin – myös poliittisiin ja muihin jännitteisiin ja ristiriitoihin.

Elämä on menettämistä, kadottamista, unohtamista, kuolemista ja uuden syntymistä. Museot ja arkistot muistiorganisaatioina tekevät työtä muistamisen puolesta. Muistiorganisaatio on hieno sana.
 

Mitä tulee tapahtumaan? Loisista ja käävistä

Luin unkarilaisen sukupuolentutkija Andrea Petön Eurovaalien kynnyksellä ilmestyneen kirjoituksen, jossa hän pohtii Eurooppaa mädättäviä kansalliskonservatiivisia oikeistopopulistisista voimia ja mitä illiberaali demokratia tekee sukupuolten yhdenvertaisuudelle ja moderniteetin arvoille. Hän vertailee nykytilannetta natsi-Saksaan. Illiberaalin demokratian valtiokoneisto näyttäytyy loisorganismina, joka elää toisten kustannuksella. Petö kirjoittaa käävistä, sienisuvun Polyporaceae edustajista. Nämä puun rungossa kasvavat erilaiset kääpälajit, kantasienet, elävät puun loisena. Illiberaalin demokratian valtiokoneisto kasvaa demokraattisen yhteiskuntapuun rungossa loisena tai lahottaa sitä sisältäpäin.

Petö viittaa saksalaiseen fasismin tutkijaan George Mosseen. Mosselle fasismi näyttäytyi kulttuurisena liikkeenä, joka amebamaisesti imee populismin valtavirran ajattelua ja ideoita itseensä. 
 

Myötätunnon painavuudesta ja tiheydestä

Maija Hirvasen Magic and Despair fyysisti ja esityksellisti sitä, mistä myötätunnossa on kyse. Minut läpäisi teoksen tuottama oivallus, havainto tai mielikuva kitkasta, painosta, vastuksesta tai työstä. Tämä kuulostaa varmaan ufolta, onhan myötätunto, sen uudelleen kuvitteleminen immateriaalista, keveää, abstraktia. Tämä on vakavaa leikkiä, tapailua, kuuntelua ja kuulolla oloa, mutta hyvin, hyvin paljon tarttumista, otteita, alkuja, loppuja, ikuista uudelleen aloittamista, seuraavaa tekoa. Miten sen kuvaisin? Myötätunnon otesarjoja? Tässä empatian laboratoriossa tehdään myötätunnon näkymätöntä DNA:ta ja erilaista koodautumista näkyväksi. En tunne rituaalisia kehotekniikoita, ja silti teos yhdistyy mielikuvissani johonkin sellaiseen, puhtauteen ja hiljaiseen yhteyteen.

Tätä oivallusta ja ruumiinkokemusta lisää se, että olemme katsomassa esitystä kaikilta suunnilta. Kokemus olisi aivan toinen, jos me katsoisimme tätä frontaaliesityksenä. Heikki Paasosen valoista ja Joonas Pehrssonin äänistä syntyy maaginen tiheys. Olemme yhtä.
 

Tiedosta valtaa – Performanssipäivien teoshaku auki

Lokakuussa järjestään toista kertaa Performanssipäivät. TINFO on mukana ja yhteistyössä Taiken kanssa. On hienoa, että Taikessa on esitystaiteen läänintaiteilija Marika Räty, joka etsii meitä kumppaneita, joiden kanssa päiviä toteuttaa. Edes kerran vuodessa yhteen kokoontuminen on ele ja teko: hajallaan oleva, yksittäisten performanssi- ja esitystaiteilijoiden, ryhmien ja alan muiden ammattilaisten muodostama kenttä saatetaan yhteen. 

Kehitimme yhdessä tärkeän teeman Tiedosta valtaa! Päivillä pohditaan yhdessä tiedolla vaikuttamista, hahmotamme myös erilaista tietämistä. Toivottavasti pystymme tuottamaan yhteiskunta- ja ekokriittistä uudenlaista ymmärrystä performanssin ja esitystaiteen tavasta vaikuttaa ja näyttää tapoja, joilla on onnistuttu vaikuttamaan ja käyttämään valtaa. Ja miten tietoa ja valtaa voi käyttää tulevaisuudessa.

Teoshaku on käynnistynyt. Performanssipankkiin voi taiteilija jättää teosehdotuksensa. Heinäkuun alkupuolella on jurytys. Performanssipankki kutsuu itseään hetken tallettamoksi. Juuri niin. Tämä tietokanta on digitaalinen kohtauspaikka. Minulle ihan uusi. Hirveitä tiedon aukkoja minulla.

ANTI ja kuolema

ANTI-festivaalin teemana tulee olemaan kuolema: ”Ideat kuolevat, aikakaudet loppuvat, materiaalit vanhentuvat, esineet rikkoutuvat, teknologia korvaa itsensä, paikkoja hylätään, luonto tuhoutuu, sosiaaliset ja poliittiset ideologiat kaatuvat, ja kasvi-, eläin- ja ihmiselämä on rajallinen.” Tämä tematiikka resonoi juuri nyt minussa.

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät