28.05.2020

Hanna uusi blogikuva

Koronan vaikutukset jatkuvat

Opetus- ja kulttuuriministeriön raportti kertoo tiivistetysti koronan vaikutuksista. Raportin pohjana oli OKM:n kentälle suuntaama kysely ja taiteenalan tiedotuskeskusten tekemät osaraportit taiteenalaltaan. TINFOn oman raporttinsa pohjalta laatima tiivistetty koko kuva on tässä.

Raportit ovat tärkeitä, mutta tärkeämpiä ovat tulevat konkreettiset toimet.

Digi ei liveä korvaa

Ministeri Kosonen toteaa ministeriön raportin tiedotteessa: ”Toivon, että yksi koronakevään oppeja olisi se, että digitaalinen kulttuuripalvelu on todellista kulttuuripalvelua, jolla voidaan entisestään madaltaa kynnystä kulttuurin pariin ja tavoittaa aivan uusia yleisöjä. Jotta digitaaliset palvelut voisivat jatkossakin olla merkittävä osa kulttuuripalvelumme tarjontaa, tulisi niihin kyetä kytkemään riittävä ansaintalogiikka.”

Tärkeää on ollut ja toki on myös tulevaisuudessa taiteilija- ja taidelähtöisesti kehittää erilaisia tapoja olla yhteydessä erilaisiin yleisöihin. Digitaalinen kulttuuripalvelu voi toki olla ”todellista kulttuuripalvelua” ja varmasti osaan voidaan kytkeä ”riittävää ansaintalogiikkaa”, mutta näin mutkat suoraksi -suhteesta ei livessä ja digissä ole kyse. Tämä tuli selvästi ilmi kyselyyn saaduista teatterin ja esitystaiteen vastauksista, ja tätä valottaa myös IETM:n tuore raportti.
 

Live tai digi, mutta taiteen omilla ehdoilla

IETM on raportti Live arts in the virtualising world esittää juuri sen kysymyksen: onko digitaalisuudessa kyse innovatiivisuudesta ja luovuudesta vai tämän taiteenalan ainutlaatuisuutta määrittävän arvon, ”elävyyden”, väheksymisestä. Raportissa kysytään myös, mitä näiden taiteenlajien yleisöt tahtovat. 

Raportissa mennään diskurssia ”muutetaan kriisi mahdollisuudeksi” syvemmälle. Siinä korostetaan, että taiteilijoiden itsensä tulee ohjata digitaalisen läsnäolon prosessia. On epätodennäköistä, että esittävät taiteet pystyisivät kilpailemaan audiovisuaalisen alan kanssa verkossa, koska ne merkityksellistyvät internetin ulkopuolella. Tästä syystä esittävän taiteen taiteilijat eivät pysty saamaan riittävää palkkiota työstään. Esittävien taiteiden ”digiloikassa” tulee taiteilijoiden itse saada päättää, millä tavoin he digitaalisia mahdollisuuksia haluavat hyödyntää.

On ilahduttavaa, että raportissa tunnistetaan uusia kestävämpiä kansainvälisen liikkuvuuden muotoja ja todetaan, miten kriisi saattaa olla mahdollisuus keksiä ja pilotoida uusia malleja. Pää- ja suurkaupunkikeskeisen kansainvälisen liikkuvuuden rinnalle voidaan kehittää tapoja olla yhteydessä myös muihin alueellisiin todellisuuksiin ja ottaa huomioon maaseutujen ja syrjäseutujen yleisöt.

Kansainvälinen liikkuvuus voi näin muodostua ekologisesti, sosiaalisesti (ja myös taloudellisesti) kestävämmäksi. Olen erityisen iloinen tästä havainnosta ja IETM:n halusta kehittää juuri tällaisia uusia kansainvälisen yhteistyön, yhteisen työskentelyn  ja taiteellisen vuorovaikutuksen strategioita. Juuri tätä kohti myös TINFOn kansainvälisen liikkuvuuden toimintaohjelmaa ollaan parhaillaan päivittämässä.

Raportin pääviesti on selvä: Taiteilijoita ei tule pakottaa kilpailemaan keskenään apurahoista tai "kiireellisestä" digihankerahoituksesta. Nyt tarvitaan vahva visio siitä, miten live saadaan takaisin näyttämöille turvallisesti ja miten päästään COVID-19: n jälkeiseen tulevaisuuteen, miten rakennetaan entistä oikeudenmukaisempia käytäntöjä, joilla turvataan erilaisissa työmarkkina-asemissa olevien ja eri rakenteissa toimivien taiteilijoiden kestävä työura ja rakennetaan entistä vahvempia ja kestävämpiä yhteyksiä paikallisiin ja kansainvälisiin yleisöihin. Digitaalisuus on vain yksi ratkaisuyritys. Taide ja taiteilijat vastaavat ja päättävät itse, millainen.

Raportissa tunnistetaan myös digitalisoinnin mahdollinen uhka taiteen monimuotoisuudelle ja muistutetaan että live-tapahtumien korvaaminen digitaalisuudella voi jossain määrin lisätä yleisöjä, mutta pitkällä aikavälillä siinä voi piillä myös syrjäytymistekijä. Mutta me emme tiedä tarpeeksi. Tarvitaan tietoa ja tutkimusta siitä, miten yleisö käyttäytyi pandemian aikana ja miten se tulee käyttäytymään nyt uudessa normaalissa.
 

Fyysisesti jaettu tila ja kehojen tuntoisuus

Esittävissä taiteessa on kyse sellaisesta maailmassa olemisen tavasta ja poliittisuudesta, josta Hannah Arendt kirjoittaa. Livessä ollaan kokoontuneina yhteen, tehdään asioita yhdessä. Live tapahtuu siellä, missä ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa ja kokoontuneina yhteen. Tätä fyysisen yhteen kokoontumisen elettä digi ei korvaa. Liven käyttöliittymä on yhteinen fyysinen tila ja siellä olevien kehojen materiaalisuus ja tuntoisuus.

Mutta tärkeää on jatkuvasti taide- ja taiteilijalähtöisesti pohtia, kehittää ja kokeilla, mitä digitaalisuus voi olla, mitä se voi tarjota liven rinnalle. Digi ei ole vihollinen. Tätä pohdintaa jatkamme ensi viikolla.
 

Turvalliset käytännöt teatterissa

Stefi, Teatterikeskus ja Suomen Sinfoniaorkesterit järjestävät Teams-alustalla 9.6.2020 seminaarin siitä, miten rakennetaan tuotantoja turvallisesti, miten harjoitellaan ja esitetään turvallisesti. Alalla on työskennellyt projektiryhmä, joka on valmistellut suosituksia. Seminaarin ilmoittautumiset tästä. Aiheeseen liittyviä kysymyksiä voi lähettää tämän linkin kautta.

Itsensätyöllistäjät väliinputoajina – aika pysyville politiikkatoimille

Korona ei hävitä rakenteellista tai muuta epätasa-arvoa, se paljastaa eriarvoisuuden.

Politiikasta-verkkosivustolla ilmestyi jokin aika sitten erinomainen työelämäntutkijoiden kirjoitus Itsensätyöllistäjät ovat väliinputoajia myös koronakriisin hoidossa. Karu totuus on se, että vähiten koronakriisissä tukea saavat itsensätyöllistäjät, joiden asema on muutoinkin muita haavoittuvampi.

Kirjoituksessa valotetaan, mistä tässä moninaisessa itsensätyöllistäjien joukossa on kyse, keitä he ovat, miten työtä tehdään eri ansaintatapoja yhdistellen ja missä ovat ongelmat. Tässä keskeinen pointti:Koronaepidemian kaltaisessa poikkeustilanteessa ansainnan tapojen yhdistämiseen perustuva suojautumisstrategia voi kuitenkin näyttää varjopuolensa. Kun uusia töitä ja tehtäviä on hankala löytää, saattaa esimerkiksi määräaikainen sivutoimi jäädä pitkäksi aikaa henkilön ainoaksi tulovirraksi."

Tällainen tulovirta taas saattaa vaikeuttaa työttömyysturvan piiriin pääsyä tai pudottaa korvausten määrää vielä pitkälläkin aikavälillä siitä tasosta, johon henkilö olisi oikeutettu, mikäli ansiot olisivat koostuneet yhdestä, niin kutsutusta perinteisestä palkkatyösuhteesta.”

Tutkijat nostavat esiin poikkeustilanteessa toteutetun parannuksen. Kela voi nyt maksaa väliaikaista työmarkkinatukea myös yrittäjille eikä työmarkkinatuen saamisen edellytyksenä nyt ole yritystoiminnan lopettaminen. Tämä on muutos voi tukijoiden mukaan olla askel kohti perustuloa.

Tutkijoiden mukaan korona-aika osoitti, että ratkaisuja saadaan aikaan, kun poliittista tahtoa on. Mutta he muistuttavat, että toimenpiteiden käytäntöönpanoa hankaloittaa jäykkä jaottelu palkansaajiin ja yrittäjiin. Tästä jäykkyydestä seuraa hankaluuksia niille itsensätyöllistäjille, jotka ovat rakentaneet toimeentulonsa usean työ- ja ansaintamuodon varaan. Heitä on monia esittävien taiteiden alalla. Kuten tutkijat sanovat, nyt poliittisilla päättäjillä on mahdollisuus kokeilla työttömyysturvaa osalle itsensätyöllistäjistä. Nopeita muutoksia tarvitaan, mutta vailla hätiköintiä.
 

Soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntijuus tehokäyttöön

Soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntijan kaksivuotisesta erikoistumiskoulutuksesta (40 op) valmistuu tänä keväänä parisenkymmentä laaja-alaisia taidealojen osaajaa. Meillä on nyt entistä asiantuntevampi joukko taiteilijoita, taidepedagogeja ja eri taiteiden ja taidekasvatuksen ammattilaisia, joita toivon mukaan yhteiskunnan eri sektorit ymmärtävät työllistää – ihan oman etunsa nimissä. Näillä asiantuntijoilla on paljon annettavaa uusissa ympäristöissä monimuotoisilla laajentuneilla toimintakentillä. Yhteiskunta voi löytää ratkaisuja taiteesta ja rakentaa toisintoimimisen rakenteita.

Koulutuksen päätösseminaari Ratkaisuja taiteesta oli hieno tapahtuma ja kohtauspaikka Webinaari antoi kokonaisvaltaisen kuvan tekijäeetoksesta ja ammatti-identiteettien muutoksista, toteutuneiden hankkeiden vaikuttavuudesta – syvästä merkityksellisyydestä osallistuneille, instituutioille ja näille soveltavan ja osallistavan taiteen ammattilaisille itselleen. Nämä taidealan ammattilaiset pystyivät lyhyissä puheenvuoroissa valottamaan  kyse hienosta jaetusta asiantuntijuuksista, dialogisesta toimijuudesta ja yhteisoppijuudesta.

Tästä pääsee tutustumaan koulutukseen osallistuneisiin.
 

Entistä kestävämpi tulevaisuus soveltavalle taiteelle


Taiteella ja taidelähtöisellä ajattelulla ja taideperusteisilla menetelmillä on tilausta – myös osana ekokriisin ja postkoronan ajan jälleenrakentamista. Mutta miten tilaajat löytävät nämä osaajat? Miten projektiyhteiskunnassa varmistetaan kestävyys ja juurrutetaan toiminta yhteistöihin? 

Meillä on kovalaatuinen asiantuntijajoukko, meillä on käytännössä kehitettyjä ja testattuja, hyväksi havaittuja toimintamalleja, mutta meillä puuttuu tuotanto- ja välitysrakenne, meiltä puuttuu alusta. Nyt tarvitaan sillanrakentajia. Miten soteorganisaatioihin saataisiin myös taiteilijajäseniä.

Koulutuksen päätösseminaarin osallistujat pohtivat, voisiko olla mahdollista rakentaa esimerkiksi kuukausilahjoittajan mallille perustuvaa toimintarahoitusta? Voisiko esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto ottaa koppia kestävän tuotanto- ja jakelurakenteen kehittämisestä. Jos olen Amnestyn kuukausilahjoittaja, voisin olla myös soveltavan taiteen lahjoittaja. Jos ostan metsää, voisin ostaa myös soveltavan taiteen palveluita erilaisin toimintaympäristöihin. Voisin kuvitella, että meitä on monta tällaista potentiaalista maksajaa.
 

Annettavaa taiteilijakoulutukselle ja taiteelle

Tämä upea diversiteettiä ja inkluusiota juhlistava soveltavan ja osallistavan taiteen joukko herätti kysymyksen taiteen ja taiteilijakoulutuksen saavutettavuudesta ja diversiteetistä. Meidän taiteilijakoulutuksemme on edelleen ei-inklusiivinen, sitä kautta inkluusio on etäällä myös instituutioistamme. ”Omalla kokemuksella on merkitystä”, kuten Jaana Taskinen totesi.

Soveltava taide purkaa hierarkioita, kuroo umpeen eroja rakentaessaan monenlaista taiteilijuutta ja toimijuutta, moninaisia identiteettejä ja hybriditaiteilijuutta ja jäsentäessään uudelleen etiikan ja estetiikan suhdetta.

Lavastus kotipesään!

Ilouutinen! Esittävien taiteiden lavastuskoulutus siirtyy Aalto-yliopistosta Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun syksystä 2021 lähtien. Voi, miten tätä on odotettu ja tehty ajasta toiseen töitä tämän oikean kotipesän rakentamiseksi. Nyt se sitten vihdoin toteutuu, ei siihen mennytkään kuin 40-50 vuotta.

Postkoronaterapiaa turvallisissa olosuhteissa

Minun huumorintajuuni vetoaa WHS Unionin uljas turvallisuusasenne: ”Turvallisuutta lisää Unionille tyypillinen obskuuri ohjelmistosuunnittelu. Olemme huolella valinneet kaupungin oudoimmat ja epäkaupallisimmat elokuvat. Niitä katsomaan loukoistaan toivottavasti hiipii paikalle harvalukuinen mutta sitäkin laadukkaampi joukko omistautuneita filministejä, joiden eristäytynyt elämäntyyli edistää terveyttä paremmin kuin käsidesi (jota toki myös on).

Jiihaa! Karanteenikino aloittaa Viruksella maanantaina 1.6. Pahoittelut jo etukäteen, mutta nyt tilastot, ei korona estää tulemasta. Nää on kyllä niin kutsuvan hämäriä. Postkoronaterapiaa!
 

"Ei kesäteatteristakaan niin vaan eroon päästä"

Myös Turun kaupunginteatterin ja Emma Teatterin uutinen kesäteatterista riemastuttaa. Emma Teatterissa kesäteatteriperinne ei katkea Helppo ero -komedian (Satu Rasila ja Mikko Kouki) ensi-ilta siirtyy toukokuun lopusta heinäkuun alkuun ja jatkuu tavallista pidemmälle elokuussa. Ohjeita ja turvallisuusmääräyksiä noudattaen kesä teatterissa on mahdollinen:

”Me teatterintekijät odotamme jo käsidesin kyllästämät sormet syyhyten, että pääsemme naurattamaan katsojia tämän vuoden komediallamme. Helppo ero kertoo tavarasta ja asioista irti päästämisen vaikeudesta hauskoin ja samaistuttavin huomioin. Kesäkomedia on loistavaa nauruterapiaa etenkin näin erikoisen kevään jälkeen”, kertoo esityksen ohjaava Turun Kaupunginteatterin taiteellinen johtaja Mikko Kouki.

Verkkosivuilla ohjeistetaan katsojia: Noudata ohjeita, liput verkkokaupasta, älä tule kesäteatteriin kipeänä, oireilevien liput vaihdetaan ja päälle tarpeeksi lämmintä.

Jiihaa, elämä voittaa!