Aleksandra Dunaeva: Kerrot verkkosivuillasi aloittaneesi näytelmien kirjoittamisen spontaanisti. Kerrot, että yleensäkin asiat tapahtuvat elämässäsi ennalta suunnittelematta. Miten oli asian laita tämän näytelmäsi, Todos los días que mentí (All the Days I Lied, kääntänyt: William Gregory) kohdalla? Mistä idea siihen tuli? Minun kokemukseni mukaan useimmat spontaanit asiat ovat erittäin hyvin suunniteltuja. 

 

Marta Aran: Ei, tietenkään se ei ollut noin yksinkertaista. Ystäväni soitti minulle ja ehdotti: “Kirjoittaisitko minulle feministisen monologin?” “Hmm”, sanoin, “En tiedä, miten sellainen monodraama kirjoitetaan, mutta minulla on yksi idea. Haluaisin kirjoittaa kyvyttömyydestäni saada orgasmia, ongelmasta, jonka kanssa olen elänyt nyt seitsemän vuotta.” Minun piti saada käsitellä tätä aihetta ja paljastaa samalla kaikki valheeni, olin nimittäin elänyt kaksoiselämää. Ihmiset ympärilläni pitivät minua seksin suhteen täydellisenä, eläimellisen nautinnon naisena, joka ymmärsi itseään ja tunsi kehonsa sataprosenttisesti. Oikeasti tämä ei ollut totta: en kyennyt nauttimaan seksistä, ja lisäksi, minulla oli tunne jostain laajemmasta, joka liittyi naisiin yleensä ja maailmaan, jossa elämme. 

 

Tunsin katarsiksen avautuessani tästä ystävilleni, se oli vapauttavaa. Tästä seurasi jotain uskomatonta. Kerrottuani totuuden moni ystävistäni sanoi samaa, etteivät nauttineet seksistä. Siinä vaiheessa ymmärsin, että ongelma on jaettu. Todella moni ei tiedä, mitä nautinto on ja vahingollisesti vain esittävät tietävänsä. 

 

 

MA: Ensimmäinen seksikohtaus ei mielestäni ole niinkään hauska, vaan se kuvaa omaa ikävää ekaa kertaani. Vasta vuosia myöhemmin olen oppinut, että nainen tarvitsee vähintään 20 minuuttia lämmetäkseen yhdynnälle. En tiedä, mistä se johtuu, mutta näin vain on. Näytelmän poika ei anna tytölle sitä aikaa. Ainoa, mitä tytön hermostuneisuuteen pojalla on sanoa: Ota tupakka! Eli polta tupakkaa niin minä sillä välin nain sinua. Poika ratkoo tässä pelkästään omaa ongelmaansa. Hei tyyppi, missä on myötätuntosi? Sinä olet tässä se kokeneempi. Etkö näe, ettei toinen ole sinut kehonsa kanssa ja siksi kykene naimaan. 

 

On surullista, kun ensimmäinen seksikokemus on tupakan arvoinen, mutta kun ystävilleni kuvailin tilanteen koomisena, saimme hyvät naurut. Niinpä ajattelin, miksipä ei kertoa samaa tarinaa näytelmässä. Ainoastaan huumorin kautta tapauksen monimutkaisuus tulee esiin. Minulle huumori on keino kertoa totuus. Tylsä opettaminen tai vaihtoehtoisesti pelottelu ei toimi tässä, etenkään kun minulle itselleni ei kaikesta huolimatta jäänyt kokemuksesta traumoja. Myöhemmin toki tajusin, ettei kaikki mennyt silloin hyvin, mutta nuorina sitä on niin kiire saada seksikokemuksia. 

 

Omien kokemusteni lisäksi käytin haastatteluaineistoa. Olin haastatellut neljää naista ja yhtä miestä näytelmääni varten. 

 

 

MA: Tärkeä kysymys on: mitä tarkoittaa olla vapaa nainen? Että onko se hän, joka harrastaa monta kertaa viikossa seksiä? Vai onko se nainen, joka voi sanoa: Olen poissa pelistä. Kun nykyään olen treffeillä, saatan sanoa miehelle: “Kuule, kärsin orgasmivaikeudesta – en todennäköisesti saisi orgasmia kanssasi.” Miehiä on kahdenlaisia, yhdet sanovat, “OK, ymmärrän”, toiset taas: “Miten niin et muka? Minun kanssaniko?” Tämä juuri on näytelmän aihe – kun en valehtele miehille, osalla saattaa miehisyys kokea kolauksen. 

 

Mielihyvä on poliittista. Ja vaarallista. Tarkoitan, että se on riski rakenteille, lopulta myös patriarkaatille. 

 

Feminismi tulee usein esiin avoimena vastarintana, kuten erilaisina mielenosoituksina. Sen sijaan minulle taiteilijana ja naisena feminismi on hyvin henkilökohtainen taistelu. Minun feminismini on niin sanotusti makuuhuonefeminismiä. Sitä kuinka löytää vapaus itsestäni tarvitsematta todistaa kenellekään mitään. Ei ole helppoa olla rehellinen itselleen ja kumppanilleen niin intiimeissä asioissa kuin seksi, mutta se olisi tärkeätä. (Tämä ei tietenkään poista myös julkisen protestoimisen tärkeyttä.) 

 

 

MA: Minun oli tarkoitus kirjoittaa toinen näytelmä miesten näkökulmasta, kuinka myös he ovat seksin suhteen epärehellisiä, sekä itselleen että toisille. Osa kriitikoista sanoi tästä näytelmästä, ettei se ole feministinen. Perusteluna pidettiin sitä, että tarvittiin mies, R, raivaamaan tietä päähenkilön voimaantumiselle. Minulle itselleni käännekohta näytelmässä olivat kohtaukset Barbien kanssa. Itse asiassa koin lapsena ensimmäiset seksuaaliset fantasiani leikkiessäni Barbeilla. Yhteiskunnassamme pikkutyttöjen masturboinnista puhuminen ei ole suotavaa, mutta minä otin asian esiin näytelmässäni, mikä aiheutti keskustelua. Tajuan nyt, että nuo lapsuuteni Barbie-leikit olivat minulle vapauden huipentuma. Seksi miesten kanssa on aivan erilaista, ja eikä vapautuneisuudessaan yllä lähellekään näitä mielikuvitusleikkejä. 

 

Mitä tulee R:n hahmoon, on kyllä rohkeata puhua omista tarpeistaan, mutta toisaalta hän ei kysy naiselta, mitä tämä haluaisi, vaan esittää faktoja vasta-argumenteiksi. Miehillä on varaa puhua tarpeistaan, mutta miksi naiset tekevät sitä niin harvoin? Päähenkilö päätyy puhumaan petollisissa suhteissaan elämisestä, ei vain siksi, että kohtasi vihdoin rehellisen miehen, vaan koska oli tullut paljastaneeksi miehessä tämän väkivaltaisuuden. Siinä tiivistyi kaikki hänen miesten taholta kokemansa väkivalta. Samalla hän päätti tehdä sille lopun. 

 

 

MA: Seksistä ajatellaan eri kulttuureissa eri tavoin, joten kunnioitan jokaisen ohjaajan näkemystä ja tulkintoja. Pystyn puhumaan pelkästään siitä, mitä itse olen näytelmälläni tavoitellut. 

 

Ensinnäkään en tekisi päähenkilöstä söpöä tai enkelimäistä. Hän on tosi eläväinen, täysverinen nainen, jolla sattuu olemaan ongelma. Hän kenties on hyvinkin seksikäs, vähän laulaja Pinkin tapainen. Minulle on tärkeätä, että hahmo on hetero. Tämä siitä syystä, että väkivalta homoparien välillä näyttäytyy erilaisena, ja minä puhun tässä juuri heteroista. 

 

Ne ensimmäisen näytöksen numerot ovat minulle tärkeitä, se, että niitä on paljon ja niitä kirjoitetaan jatkuvasti. Ne kuvastavat päähenkilön konemaista valheiden suoltamista. 

 

Ja lopuksi sanoisin, että älä tee mitään, jolla saisit pääosan esittäjän tuntemaan olonsa epämukavaksi. Ei väkivaltaa häntä kohtaan – käytä mielikuvitustasi. Vaikka näytelmä kuvaa paljon seksuaalista kanssakäymistä, se ei vaadi pornoelementtejä lainkaan, suorastaan päinvastoin. Minä puhun näytelmässäni naisen elämästä ja hänen suhteistaan seksin kautta, eikä tarkoitukseni ole provosoida tai yhdistää sitä seksuaaliseen valaistumiseen. 

  

 

 

 

---

 

Maailma näyttämölle -hankkeen viimeinen vuosi on menossa. Elokuussa ja marraskuussa aukeavissa apurahahauissa Suomen Kulttuurirahastolta ja Svenska kulturfodenilta on mahdollisuus hakea ja saada jopa 40 000 euroa meillä aiemmin esittämättömän näytelmän suomentamiseen tai ruotsintamiseen ja teatteriesityksen tuotantoon. Lue lisää