Maria Pakkala, mitä kuuluu? 

 

Maria Pakkala: Rehellisesti sanoen, olen kyllä aika mieli maassa. Minulle hyvin läheinen kollega, professori Jaakko Hämeen-Anttila kuoli hiljattain äkillisesti. Ihan käsittämättömän uran arabistina tehnyt Jaakko oli myös taitava ja tuottelias kääntäjä, ei kukaan odota, että nuori kuusikymppinen ihminen menehtyy. Tätä ei vain tajua. Hän oli se ihminen, joka aikanaan, nyt 20 vuotta sitten esitteli minut FILIn silloiselle johtajalle Iris Schwanckille, kun siellä mietittiin, olisiko suomesta arabiaan kääntäviä. En uskonut omiin kykyihini silloin, olin kyllä kääntänyt kirjallisuutta ranskasta ja maltan kielestä arabiaan, mutta että suomesta? Minä? Jaakko Hämeen-Anttila uskoi minuun kääntäjänä ja kannusti minua silloin ja myöhemminkin. 

 

Sittemmin käänsinkin joka vuosi jotain, erityisesti lastenkirjallisuutta suomesta arabiaan, mutta myös tietokirjoja. Niitä on julkaistu eri maissa, Marokosta Syyrian kautta Arabiemiirikuntiin, Egyptiin ja Libanoniin. Tein myös arabia-suomi -sanakirjan (SKS, 2008), ensimmäisen laatuaan. Siihen aikaan opiskelin, tein mm. väitöskirjaani, ja olisin voinut suuntautua myös akateemiselle uralle, tehdä siinä tietoteosten käännöksiä, mutta en halunnut jättää kaunokirjallisuuden kääntämistä. Olen sydämeltäni kääntäjä. Tiesin jo silloin, ja minulle sanottiin, että joudun sitten hankkimaan elantoni jotain muusta. Niin se on, ja niinhän kaikki tämän alan ihmiset joutuvat tekemään. Kaikkea ei voi saada. 

Olen kääntänyt Osiris-teatterille, kaksikieliseen teokseen, Kirjeitä Mosuliin (2018) suoraan esitettäväksi ja tekstitystä varten suomesta arabiaksi ja toisin päin. Silloin oli kyse näytelmän osista, joita käänsin. Sirkku Peltolan näytelmä Pieni raha oli ensimmäinen draamateos, jonka käänsin kokonaan, ja se on myös ensimmäinen arabiaksi julkaistu suomalainen näytelmä. Pieni raha (Määlun qaliil) julkaistiin Kairossa, osana D-CAF -nykytaidefestivaalin ohjelmaa syksyllä 2023. Minut kutsuttiin sinne paikanpäälle, osallistuin erilaisiin keskusteluihin. Siellä sekä arvovaltainen teatterin akateeminen väki että teatterijohtajat kuten myös opiskelijat kokivat innostusta luettuaan Peltolan näytelmää. Myös käännöstäni kehuttiin, sanottiin, ettei teos tunnu käännökseltä, mikä on tietysti tosi hienoa kuulla. Suomalaisia teatteritekstejä toivottiin heti lisää.  

 

Länsimaista kirjallisuutta arabiaan kääntäessä on aina otettava huomioon se pyhä kolminaisuus, jumala, kulttuuri ja seksuaalisuus. Jos teoksessa olisi mitä tahansa jumalaa eli uskontoa loukkaavaa, niin sitten se ei mene Lähi-Itään. Se on täysin poissuljettua. Näytelmässä ei voisi olla edes sellaista, jossa on kaksi henkilöä, joista toinen on uskova ja toinen ei. Tiukkuus näissä asioissa kyllä vaihtelee maittain tai kaupungeittain, ja tietysti riippuen kulloisistakin valtaapitävistä. Libanonissa teatterit ovat rohkeampia ja Marokossakin on ollut silloin tällöin rohkeita esityksiä. On haettu rajoja siinä, miten voi esittää sukupuolten välisiä aiheita. Mutta uskonto on kaikkialla sillä alueella asia, jonka kanssa ei leikitä ollenkaan. Ei riitä huumori siinä aiheessa venyttää rajoja. Beirutissa voi olla vapaamielistä joissain asioissa, mutta Libanonissa kirkko on vahva ja lähtee herkästi tekemään rikosilmoituksia heti, jos kokee hyökkäystä kirkkoa tai kristinuskoa vastaan. 

Pieni raha on senkaltainen universaali teos, että se voisi tapahtua missä tahansa. Laadukas ja puhutteleva näytelmä, yleismaailmallisen humaani, ei aiheuttanut kauheasti kääntäjälle päänvaivaa arabiankieliseen kontekstiin siirtämisessä. Minulta alunperin pyydettiinkin näytelmä, joka ei toisi esimerkiksi sensuuriongelmia, tai uskonnollisia, poliittisia tai kulttuurisia hankaluuksia. Siltä kantiltakin Pieni raha on juuri sopiva. Tämän ensimmäisen käännöksen olikin aivan pakko olla tällainen, joka ei synnytä ongelmia, muuten kynnys saada seuraaville käännöksille julkaisijaa olisi noussut mahdottomaksi. Nyt sen sijaan, kun näytelmä otettiin vastaan näin hyvin, niin moni käännöstekstejä julkaiseva kustantaja voi ajatella, että kokeillaankin sitä suomea, kun se on noin hyvää. 

 

Tällä hetkellä, sen minkä päivätyöltäni ehdin, etsin ihan todenteolla seuraavaa käännettävää näytelmää, jonka saisi julkaistuksi. Kääntäjätyöpajaa varten syksyllä luettiin paketti näytelmiä, niin innostuin kovasti Kati Kaartisen Poikakoodista. Minuun teki vaikutuksen se kieli, ne teinit, miten ne keskustelivat äitinsä kanssa. Ihan todella nerokas teos! Se näytelmä voisi hyvin olla seuraava. Mietin yhtä tiettyä teatteria Libanonissa, jos tekisin sinne näytekäännöksen, en standardiarabiaksi, vaan paikalliselle puhekielelle. Se voisi olla hurja juttu siellä. Sitten jos se ei onnistu, tunnen Rabatissa Marokossa sen päänäyttämön taiteellisen johtajan, joka on hyvin avomielinen tyyppi. Lisäksi kiinnostaisi solmia suhteita Arabiemiraatteihin, jossa on kehittyvää teatterikulttuuria, siellä on myös resursseja, samoin kuin kiinnostavia tekijöitä eri maista. Se suunta avaisi myös ovia muualle arabimaihin. 

  

 

 

 

 

 

 

---

TINFO toimittaa Mitä kuuluu -haastattelusarjaa, jossa pääpaino on kahdessa asiassa: kansainvälisyydessä ja ajankohtaisuudessa jutun julkaisuviikolla. Kaikki ilmestyneet Mitä kuuluu -haastattelut.