01.03.2018

Hanna blogikuva

Meidän ja toisten vapaudet ja oikeudet

Saksan ITI-keskuksen vuosikirja keskittyy nationalismiin ja populismiin. Taiteilijoiden oikeudet ilmaista itseään vapaasti ovat uhan alla likipitäen kaikkialla, ehkä juuri siksi – vuosikirjassa todetaan – että taiteella on ainutkertainen kyky ilmaista vastarintaa, kapinaa, protestia ja toivoa. Euroopasta ei tullutkaan sitä, mitä me ajattelimme, sen me havaitsemme Puolan ja Unkarin kohdalla.

Terveellistä on myös kääntää näkökulmaa, kuten tekee Manaf Halboumi uudessa arabialaisessa kartassa, jossa hän piirtää vaihtoehtoisia rajoja Eurooppaan. Lähtökohtana on ajatus siitä, jos teollinen vallankumous olisikin tapahtunut Ottomaanisessa valtakunnassa Euroopan sijaan. Kolonialismi kääntyy nurinpäin. Näytelmäkirjailija ja kansalaisaktivisti Mike van Graan kirjoittaa siitä, miten tässä maailmassa tarvitaan enemmän kuin koskaan ihmisiä, jotka kokonaisvaltaisesti ymmärtävät ja tunnistavat sen tosiasian, että meidän oma turvallisuutemme ja mukavuutemme on sidoksissa suoraan toisten ihmisten vapauksiin, oikeuksiin ja arvoihin. Ei ole ”meidän” vapauksiamme ilman toisten vapauksia ja oikeuksia.

ITI 70 vuotta – teatterin monikielisyyden juhla

Kansainvälinen teatteri-instituutti (ITI) viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuottaan. Toisen maailmansodan, kylmän sodan ja rautaesiripun maailmassa syntynyttä organisaatiota on kannatellut ajatus esittävien taiteiden erilaisia rajoja murtavasta voimasta, taiteilijoiden oikeudesta ilmaista itseään, ja myös globaalista vastuusta. ITI on poikkeuksellisesti tänä vuonna juhlavuotensa kunniaksi moniäänisyyden nimissä pyytänyt viisi teatteripäivän julistusta teatterintekijöiltä eri puolilta maailmaa.

Maailman Teatteripäivää vietetään jälleen 27.3. Me haluamme Suomessa muistuttaa moniäänisyydestä myös Suomen sisällä. TINFO tekee maailman teatteripäiväjulistusten parissa yhteistyötä Globe Art Pointin, Suomen Kansallisteatterin ja sen Kiertuenäyttämön sekä Klockriketeaternin  kanssa. Kiitos, että kaikki lähtivät tähän mukaan.

Meidän videoitavia julistuksiamme tulevat lukemaan Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset taiteilijat. He lukevat julistuksen suomeksi, ja omilla äidinkielillään venäjäksi, arabiaksi, espanjaksi… Ja tietenkin meillä on julistus myös toisella kotimaisella kielellä ruotsiksi ja pohjoissaameksi. Tällä kielellisellä eleellä TINFO tahtoo muistuttaa, että esittävät taiteet ja taide yleensä kuuluu myös niille, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Haluamme muistuttaa ja nostaa esiin, että suomea voidaan puhua ja sitä puhutaan hyvin eri tavoin. Kieli ei ole raja, kieli on kommunikaatiota. Kielellä me kurottaudumme toisiamme kohti. Kielellä ja muullakin tavoin me voimme harjoittaa myötätuntoista kuuntelua.

Me olemme laajentamassa some-kampaanjaamme #munteatteri myös kansainväliseksi kampanjaksi #ourtheatre. Minusta meihin! Tärkeä liike. Haastamme globaalin teatteriyhteisön tähän mukaan.

Globe Art Pointille suuret onnentoivotukset. GAB LAB & GAP INFO Uuden suomalaisen taiteen ja kulttuurin laboratorio- ja tietopankki -hanke sai Suomen Kulttuurirahaston suurimman palkinnon 240 000 euroa. 

Suomen Kulttuurirahasto tekee hyvää

Kalevalan päivän aattona on monella aihetta juhlaan, kiitos Suomen Kulttuurirahaston. 38,5 miljoonaa tieteeseen ja taiteeseen tänä vuonna. Yksityisen rahoituksen merkitys on suuri, tästä kertovat freelancer-kyselymme sekä Teatteritilastot. Rahoituslain ulkopuolinen kenttä ja kasvava itsensä työllistävien taiteilijoiden joukko tekee työtään paljolti yksityisen rahoituksen varassa. Juuri siksi TINFO palvelee tässä asiassa, uutiskirjeemme kertoo joka viikko avoimista hauista ja jokainen voi tilata itselleen Apurahavahdin, joka muistuttaa haettavana olevista apurahoista.

Suomen Kulttuurirahaston yksityinen rahoitus on myös välillistä. SKR:n ja Svenska Kulturfondenin Taidetestaajat-suurhankkeella liikutetaan tänä vuonna noin 60 000 kahdeksasluokkalaista. He ovat niitä onnellisia, jotka pääsevät ilmaisille taidevierailuille: 47 vierailukohdetta odottaa. Kokonaisuutena hankkeessa on mukana 200 000 kahdeksasluokkalaista. Tulevia yleisöjä rakennetaan näin.

Bravo! Ja hyvää lastenteatteripäivää!

Lauantaina 3.3.2018 vietetään lastenteatteripäivää! Tulevia yleisöjä rakennetaan jokaisessa esityksellisessä kohtaamisessa. Tässä kahdeksan teatteria, jotka odottavat lastenteatterin juhlijoita: Nukketeatteri Sampo, Tanssiteatteri Hurjaruuth, Teatteri Rollo, Teatteri Hevosenkenkä, Unga Teatern, Tanssiteatteri Raatikko, Ahaa Teatteri, Teatteri Mukamas. Äidit, isät, kummit, enot, tädit, mummit, vaarit, hohoi! Nyt lasten kanssa teatteriin hopihopi!

Ja Bravo! -festivaalilla ensi viikolla voi nähdä lasten- ja nuortenteatteria Israelista, Etelä-Koreasta, Belgiasta, Isosta-Britanniasta, Tanskasta, Italiasta, Virosta. 

Balladi vapauden ja halun hinnasta

Aino Kallaksen syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 140 vuotta. Viro täyttää 100 vuotta. Aloitukseni on harhaanjohtava, sillä Teatteri Avointen Ovien hieno Sudenmorsian ei lähde juhlavuosi ojossa vaan omalta persoonalliselta pohjalta. Tekisi mieli sanoa intohimon ja halun ajamana.

Koko Kallas-juhlavuosi minulle paljastui vasta kun esityksen innoittamana ryhdyin lukemaan Kallaasta enemmän. Kirjahyllyssäni pölyyntyy Kai Laitisen Kallaksen teoksia käsittelevä-väitöskirja 1970-luvulta, jossa ajan tutkimusparadigman mukaisesti jätettiin visusti kirjailijan elämä syrjään. Biografia oli miltei kirosana tai ainakin halveksunnan kohde. Eikä Kallas toden totta ollut muodissa. Nyt pitää lukea Silja Vuorikurun kirjoittama tuore elämäkerta. Muistan Tiia Lousteen Nainen kuin jäätynyt samppanja -monologin 1980-luvulta ja siinä sitten on minun Kallas-tietouteni. Kallaksen Sudenmorsian on tuttu vain teatterihistoriasta Emmi Jurkan bravuurina.

Ja sitten tulee eteeni kuin out of blue Avointen Ovien omaääninen Sudenmorsian. Se sykkii vapautta, luovuutta, elämännälkää ja halua ja sitä kehystää naisen kirjoittamisen ja rajojen rikkomisen akti. Esitys näyttää tietoisen aktiivisen subjektin, kapinallisen, joka ”ottaa” saamisen sijaan. Esitys näyttää avioliiton rutiiniarjen mykkänä minimalistisena äkseerauksena, yhteistä ateriaa syövän avioparin yhtäaikaisena liikesarjana, lamaannuttavana toistona. Jostain syystä mieleeni nousevat Hopperin maalaukset, ikään kuin ihmisiltä happi loppuisi. Esityksessä mykästä ja kalterittomasta vankilasta naisen katse hakeutuu pois. Tuossa Maija Anderssonin surumielisen poisvetäytyvässä eleessä on kaikki.

Teoksen rikas musiikki tekee siitä esityksellisen nykyballadin. Tiedetään, miten balladeissa käy. Nainen saa maksaa, yhteisö rankaisee naista, joka lähtee daimonin messiin: vimmaiseen liikkeeseen, halun tanssiin. Avointen Ovien Sudenmorsian on kuin nais-Kafkaa.

Telttaretkellä, avaruudessa ja tunnelissa

Esitykselliset yllärit ovat parasta. Lähestulkoon mykkä Tauko vie kaikkien elottomien tilojen äidin eli TeaKin Auditorio ykkösen tilaan telttaretkelle. Ihanan ufoa ja täynnä nyrjähtänyttä huumoria tämä pieni esitystaidehelmi. Luonto piirtyy suoraan netistä projisoitavalla kuvalla, lintubongausta harjoitetaan verkon välityksellä, päälle vielä linnunlaulukaraokea. Syntikan saloissa! Eläköön tekno. Tällä etäännyttävällä telttaretkellä kajahtavat sitten akustiset laulut ”Terve teille varpuset” tai ”Metsän poika tahdon olla”. Teltan sisältä kuuluva ääni piirtää sanoilla eteemme meille kaikille tutun mökkimaiseman. Auditorion ensimmäinen penkkirivi toimi laiturina, siitä sukelletaan veteen.

Toinen esitysyllätys on High Definition Earth Viewing Experience (HDEVE), joka tarjoaa älykkäästi erilaisilla tarkkuuksilla, mittakaavoilla ja etäisyyksillä leikitellen mahdollisuuden katsoa tai itse asiassa kokea maapalloa avaruusaseman välittämän reaaliaikaisen videokuvan muodossa. Luentoesitys, kuin kouluesitelmä esitystaiteen keinoin. Mutta hitto millainen esitelmä! Se hyödyntää täysimääräisesti Teatterikorkean isoa teatterisalia. Esityksen älykäs dramaturgia on salaviisas. Meidät viritetään jo heti alkajaisiksi, takaovesta sisään, pitkä matka kulkea liki pimeydessä, kohti katsomoa, pieni moukku kossua vissypulloon. Meidät asetetaan tiedemiesmäisen hiljaisen intohimon äärelle. Mitä tapahtuukaan, kun suuri valkokangas aloittaa liikkeensä salin taustalta meitä kohti.

Sitten vielä kokemukselliseen Tunneliin, jossa kuin eläimenä aistin, koskettelen ja hapuilen elottoman ja elollisen herättämien aistimusten äärellä. Välillä tunnen olevani peep showssa, salakatsojana. Ja sitten kosketukset, minua kohti ojennettu käsi, johon tarttua, outo olio, joka reagoi kosketukseeni ja minua pimeydessä kannattelevat kädet, vievät liikkeeseen, kuin kelluisin tuntemattomien käsien virrassa, turvaisasti. Oikeastaan sinne olisin voinut jäädä, toisten liikuttamaksi. Ulos tulee ihan toinen ihminen.

Luojalle kiitos, että Teatterikorkeakoulu tarjoaa vapauden valtakunnan taiteellisille opinnäytetöille, ainakin kehykset, sen jälkeen se on opiskelijoiden halusta ja uskalluksesta kiinni. 

 

Aiemmin ilmestyneet Hanna Helavuoren Merkinnät työpäiväkirjasta