25.01.2018

Hanna blogikuva

Mitä mieltä on esittävien taiteiden edunvalvoja?   

Rahoitusuudistusta koskevan esityksen lausuntokierros ei ole vielä käynnistynyt. Esittävien taiteiden edunvalvojien ja kulttuuripoliittisten vaikuttajien kantoja oli kuitenkin jo heti tuoreeltaan luettavissa. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto:

Jos uudistuksen tueksi ei tule lisärahoitusta, jää järjestelmän uudistus laihaksi ja tarkoittaa teatteri-, tanssi- ja sirkusalan kannalta suuria huononnuksia”, kiteyttää Keskusliiton lausunnon. Keskusliiton muodostavat 12 alan järjestöä mm. Suomen Teatterit, Teatteri- ja mediatyön Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme, Teatterikeskus, Suomen Näyttelijäliitto, Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat Sunklo.

Teme ilmaisee omassa lausunnossaan asian näin: ”Ilman lisärahoitusta esittävän taiteen ja museoiden valtionrahoitus uudistaminen jää torsoksi.

Suomen Näyttelijäliitto näkee vos-teatterit uudistuksen häviäjinä, eikä se voi hyväksyä Tampereen Työväen Teatterin alasajoa. Kolmen miljoonan lisärahoituksella teatteriryhmien asema ei korjaannu. Lisäksi lausunnon vaikutukset ovat Näyttelijäliiton mukaan epäselviä eikä Taiteen edistämiskeskukselle sen mielestä voi asettaa lisävastuita.

Tanssin tiedotuskeskuksen verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa uskotaan tanssin rahoituksen epävarmuuden jatkuvan. ”Esityksessä kuuluu edelleen vahvasti niin sanottujen vanhojen alojen ääni, eikä nykyisen teatteri- ja orkesterilain taustalla olevista perusolettamuksista päästä juurikaan irti.” Eriävä mielipiteen esitykseen jättänyt työryhmän jäsen, Tero Saarinen Companyn toiminnanjohtaja Iiris Autio: ”Esitys on edelleen tiukasti kiinni kunnallisessa kulttuuripalvelumallissa”.

Uudessakin järjestelmässä rahoitus ohjautuu ensisijaisesti koon [henkilötyövuosien] mukaan eikä ota riittävästi huomioon laatua ja vaikuttavuutta. Se on epäedullinen pienille toimijoille, joita kaikki tanssiryhmät ovat.” Tanssin tiedotuskeskuksessa uskotaan uudistusesityksen heikentävän tanssialan kulttuuripalvelujen tuottamista ja saatavuutta ja jarruttavan kehitystä. Vain lisärahoituksella toiminta- ja tuotantotapoja pystytään uudistamaan. 

Työryhmän jäsen, Teatterikeskuksen toiminnanjohtaja Maaria Kuukorento on jo eriävässä mielipiteessään lausunut näkemyksensä. Teatterikeskus edistää ryhmämuotoisten ammattiteattereiden ja -ryhmien toimintaa ja vahvistaa niiden asemaa. Samoin työryhmän jäsen Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtaja Tommi Saarikivi on lausunut oman eriävän mielipiteensä.

Nämä lausunnot näyttävät kiintoisalla tavalla alan edunvalvontaverkostot ja miten ne ovat toisiinsa kietoutuneet. TINFO ei ole Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton jäsen, se ei myöskään ole edunvalvoja. Se on asiantuntijaorganisaatio, toki sen jäsenistö koostuu alan järjestöistä (Suomen Näyttelijäliitto, Teme, Teatterikeskus, Suomen Teatterit ry, Työväen Näyttämöiden Liitto, Sunklo) ja muista yhteisöistä (mm. Teatterikorkeakoulu, Tampereen yliopiston viestintätieteiden laitos, Nordic Drama Corner, Tampereen Teatterikesä). Kentän moninaiset äänet kohtaavat meidän toiminnassamme. Hyvä on joskus pohtia, kenen ääni kuuluu ja missä kontekstissa.

Tässä vielä tämä esittävän taiteen ja museoiden rahoituksen uudistamista koskeva esitys. Sen lopusta löytyvät viisi esitykseen jätettyä eriävää mielipidettä. 

Keitä esittävien taiteiden kentällä

Mitä esittävien taiteiden eri ammattiryhmiä kuuluu alan ammattiliittoihin? Millaisista lukumääristä me puhumme? Kaikki eivät toki liittoihin kuulu, mutta yhden referenssin näiden lukujen kautta saa eri kenttien ja ammattikuntien suuruuksista Temessä ja Suomen Näyttelijäliitossa. Temessä on myös muita ammattikuntia.

Vapaan kentän rahoitusta Ruotsin malliin

Pientä vertailua ja suhteellisuutta. Ruotsin Kulturrådet tukee 55:ttä vapaata teatteriryhmäänsä 50,8 miljoonalla kruunulla (5,2 miljoonaa euroa). Lisäksi on vielä 1,5 miljoonaa (154 000 euroa) jaossa projekteihin.

Ruotsin vapaiden ryhmien edunvalvojan Teatercentrumin sivuilta voi lukea lisää.

Sisällissodan rintamilla

Kiersin 1980-luvun loppupuolella voikkaalaisia, kymintehtaalaisia ja kuusaalaisia työväenteatteriveteraaneja haastattelemassa. Yksi haastateltavista etsii kaapistaan vanhan ja kuluneen muistikirjan, jonka sivuille oli kauniilla käsialalla kirjoitettu sisällissodan runojen ja laulujen sanoja.

Tämä aarre nousi mieleeni, kun luin Taideyliopiston Sibafestin #KANSALAISRAUHAsta. Muistikirjassa on uhoa ja vihaa, mutta ehkä sitäkin enemmän surua, kaipausta, hiljaisuutta. Nyt kädessäni on kansistaan rikkirepeytynyt teos Kuoleman kentiltä – Muistojulkaisu vuoden 1918 ajoilta, jonka Hämeen eteläinen sos-dem piiritoimikunta julkaisi vuonna 1924. Se alkaa runolla Uhrien haudoilla. Tässä katkelmia: ”Vuodet ne vierivät. ei mene arpeen/syvälle, syvälle isketyt haavat. /Lohdutus tarpeen on, hellyys on tarpeen,/suuret on takana surujen aavat,/mustat ja hyiset on murheemme pellot,/--- Tule jo lempeä unhoitus, meistä/pois ota karvas ja katkera kaipuu,/mut jätä muisto ihanin heistä,/---"

Lueskelin viikonloppuna Juhani Ahon Hajamietteitä kapinaviikoilta. Hätkähdyttää. Löytyy sähköisenä. Mietin ylipäätään vuoden 1918 kirjallisia ja teatterillisia rintamia.  

Viikonloppuna ensin Työväen Näyttämöpäiville Mikkeliin. Sotilaan tarina odottaa sunnuntaina Sibafestissa.

Futuristiklubbaajien ja Turkan oppilaiden ruumiit   

Marja Silden väitöskirja Poseeramisia ja itsensä ylittämisiä: Habituksen esteettinen muokkaaminen 1980-luvun alkupuolen Helsingin kaupunkikulttuurin murroksessa on riemastuttava syväsukellus kahteen erilaiseen ruumiintodellisuuteen ja jälkimoderniin zeitgeistiin. Väitöskirja todistaa, mitä kaikkea annettavaa teatteritieteilijän monitieteisellä työkalupakilla on tutkimukselle. Silde on lisäksi kehittänyt itse väitöksessään käyttämänsä habitus-analyysin, johon on yhdistänyt omaa ja haastateltavien kokemustietoa.

Ruumis on tässä kahden toisistaan poikkeavan ruumiintekniikan muokkauksen kohteena ja näyttää miten erilaista habitusta rakennettiin. Yhtenäiskulttuurin konsensuksen rikkoutuessa ja Suomen jakautuessa erilaisiin osakulttuureihin vallitsevia normeja ja hierarkioita ravisteltiin kahdella rintamalla. Yhtäällä hierarkioiden ja normien kimppuun käytiin ironialla ja parodialla. Futuristiklubbaajat harjoittivat eräänlaista urbaania performatiivista ITE-taidetta, jonka hedonistisena näyttämönä oli oma ruumis. Toisaalla näyttelijäopiskelijoiden sovinnaisuuden kuonaa kuorittiin pois hiellä, askeesilla ja itsekurilla. Turkan koulussa näyttäytyivät itsensä altistamat, täynnä viettienergiaa ja affekteja olevat ruumiit. Mediatisoitunut yhteiskunta tarjosi kaikupohjaa.

Silde käyttää hienoa verbiä ”hätkähdyttää”. Se tarkoitti tavanomaisuuden horjutusta, irtiottoa siitä. Taviksella tai joukolla ei tässä ollut sijaa. Mutta kyse ei Silden mukaan ollut yksioikoisesti yksilöllisestä projektista. Nyt luotiin uudenlaista kollektiivisuutta, jonka perusta oli tapahtumien luomissa tunteissa ja affekteissa.

Silden väitöskirja tarkastetaan ensi lauantaina.

 

Aiemmin ilmestyneet Hanna Helavuoren Merkinnät työpäiväkirjasta