23.01.2020

Hanna uusi blogikuva

Mitä ohjelmistot tarjoavat?

Kävin lävitse kevätkauden ohjelmistoja pitkin maata. Kävin teattereiden verkkosivuilla, luin Teatterijoukon  ja TINFOn ensi-iltalistaukset. Lasten- ja nuortenteatterista tein poimintoja viikko sitten, nyt poimintoja musiikkiteatterista ja romantiikasta, suurista tunteista. Kotimaisten näytelmien kantaesityksiä käsittelen seuraavalla viikolla, samoin muita esitysmuotoja.

Uutta musiikkiteatteria

Marraskuussa Saksassa pidettiin uuden musiikkiteatterin symposium. Yhtä lailla kun maailma tarvitsee uutta ajattelua, se tarvitsee uutta taidetta ja siis uutta musiikkia. Saksassa on ilmestynyt useita kokeellisen musiikkiteatterin teoksia. 

ECLAT-festivaali Stuttgartissa on yksi merkittävimmistä uuden (kokeellisen) musiikin esittelyalustoista Saksassa ja siten myös nuorten säveltäjien esittäytymispaikka. ECLATin ohjelmasta käy ilmi sen ylirajaisuus. On merkittävää, että ECLATissa saa kantaesityksensä Oblivian Verdrängen Verdrängen Verdrängen (säveltäjä Yiran Zhaon), ja Suomen ensi-ilta on Espoon Kaupunginteatterissa Maailman teatteripäivänä 27.3.2020. Miten Oblivia tekee kulttuurikriittisen sukelluksen Verdrängenin olomuotoihin. Mitä torjutaan, hylätään, siirretään paikaltaan ja työnnetään pois?

Walter Sallisen (sävellys ja äänisuunnittelu) ja Klaus Maunukselan (libretto ja dramaturgia) UXO kuultiin Helsingin Juhlaviikoilla ja FLASH FLASH ‒ andy warholin kaksi kuolemaa (sävellys Juhani Nuorvala, libretto Juha Siltanen) Musica Novassa.

Meillä on joukko säveltäjiä, jotka ovat tehneet kiinnostavaa uutta Max Savikangas, Riikka Talvitie. Sitten Markus Fagerudd, Jussi Tuurna, Anna-Mari Kähärä, Eeva Kontu, Ulriikka Heikinheimo, Sanna Salmenkallio...

Musiikkiteatteri menee pintaa syvemmälle

Kotimainen musiikkiteatteri on voimissaan ja se voi kulkea omilla teillään. Sontiainen ‒ balladi koti-ikävästä (Hanna Kirjavainen, Teatteri Avoimet ovet) käsittelee kaipausta ja koti-ikävää, vierautta ja ylisukupolvista ulkopuolisuutta. Se on tarina amerikansuomalaisesta Tom Sukasesta ja hänen laivastaan. Neiti Niemisen täydellinen koti (Marjaana Kuusniemi-Korhonen, Markku Arokanto, sävellys Antti Jaakola ja Janne Palosuo ja työryhmä ) menee juhlan ja julkisivun taakse yksinäisyyteen ja kontrolliin. Juhlahumun taakse ihmissuhteisiin, toiveisiin ja pelkoihin sukeltaa Lappeenrannan kaupunginteatterin M/S Framilla -risteilyrevyy (Sirpa Riuttala ja työryhmä, musiikki Jani Pola), jossa ollaan sinkkunaisen viisikymppisiä viettämässä kanavaristeilyllä.

Pieni on kaunista

Svenskanissa kuullaan Tove Janssonin laulelmarunoutta. Tove Jansson – visdiktaren on Emma Klingenbergin  monivuotisen tutkimustyön tulos. Jansson on läsnä myös Lahdessa. Kesäkirja (dramatisointi Pipsa Lonka, ohjaus Laura Jäntti, musiikki Markus Fagerudd) Teatteri Telakalla Syd Barrett (Juha Hurme, muusikko Janne Laurila) suuntaa fiktiivisen pohdintansa Pink Floydin psykedeelisen esikoisalbumin (1967) useimpien kappaleiden kitaristi-laulaja-lauluntekijään. Barrettin uran katkaisi jo miltei heti skitsofrenia ja psykoosi, ja hän eli loppuelämänsä eristäytyneenä. Filosofiaa ja surumieltä, pienesti ja hiljaisesti.
 

Musiikkiteatteria yhteistyössä

Lahden kaupunginteatterissa on monia lajeja sekoittava spektaakkeli Karnevaali 2020 (käsikirjoitus ja ohjaus Jemina Sillanpää) on kaupunginteatterin, vapaan kentän ja paikallisten lasten ja nuorten yhteisteos. Mukana Lahden Musiikkiopisto, Lahden musiikkiluokkien Laulupuu-kuoro, Lumos-kvartetti, Mukkulan koulu, Harjun koulu, Salpauksen Sirkuskoulu, Lahden Seurakunnat ja Tampereen AMK:n Musiikkiteatterilinja.

Tampereen Työväen Teatterin Nahkatakkisella tytöllä (Hanna Suutela, Matti Suomela, Kari Jagt, ohjaus Marletta Kunnas, jukeboxmusikaali Dingon musiikista) juhlitaan Tampereen yhteiskoulun lukion 125-vuotisjuhlavuotta.

Armia ja Juicea unohtamatta

Kotkan kaupunginteatterissa Armi – Kaiken sulle antaa tahtoisin (käsikirjoitus ja ohjaus Katriina Honkanen) menee Armin julkisivun taakse. Kuopion kaupunginteatterissa Kaksoiselämää (käsikirjoitus Timo Kanerva, ohjaus Olli-Matti Oinonen) nostaa Juicen lyriikan ja sävellykset keskiöön. Niitä tulkitsemassa Puntti Valtonen, Grand Slamin laulaja-kitaristi.

Romantiikkaa, rakkautta, kärsimystä ja kyseenalaistusta

Jane Austen vai Emily Brontë? Briteissä näiden kahden merkittävän kirjailijan suosikkiaseman välillä käydään jatkuvaa kamppailua.

Nyt Jyväskylän kaupunginteatteri tuo Austenin kesken jääneen teoksen pohjalta Laura Waden tekemän näytelmän The Watsons nimellä Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa (suom. Aino Piirola, ohjaus Johanna Freundlich). Tässä teoksessa Emma Watson ja Jane Austen laitetaan koville, arvot joutuvat törmäyskurssille. 

Helsingin Kaupunginteatterissa nähdään Brontën (dramatisointi Jo Clifford) Humiseva harju (ohjaus Lauri Maijala). Millaisena näyttäytyvät nämä rakkauden ja epäoikeudenmukaisuuden riivaamat. Lukukokemuksena kauhua, väkivaltaa ja mysteerejä goottilaisen romaanin tapaan. Jokaisella on oma Heathcliffinsa ja Cathiensa.  

Kiintoisaa säröyttämistä. Kemin kaupunginteatterissa KAHLO - Sirpaleita naistaiteilijan elämästä (käsikirjoitus ja ohjaus Päivi Kolmonen)  -monologinäytelmä Aineen Taidemuseossa. Sirpa Filppa (roolissa): ”Vaikka Kahlo oli meksikolainen kuvataiteilija, mie löyän palion yhteistä meän kahen elämästä. Kasvot, kipu, ahistus, armo, himo, heikkous, loppumaton liekki ja leikki, onni, orgasmi, oksennus. Joskus mie mietin, että pittääkö taiteilijan aina kärsiä, että se pystyy olemhan luova?
 

Kulttuuripolitiikan tutkimuksesta kättä pidempää

Cupore julkaisi tietovihkon suomalaisen taide- ja taiteilijapolitiikan tilasta 2019. Tietovihkossa taide- ja taiteilijapoliittista tasapainoa katsotaan seuraavien (taidetoimikuntajaottelu pohjana) taiteenalojen saamaa rahoitusta vertaillen: arkkitehtuuri ja muotoilu, musiikki, kirjallisuus, esittävät taiteet, audiovisuaaliset taiteet ja visuaaliset taiteet. 28-sivuinen pikkujättiläinen tarjoaa perustiedot, laajan kokonaiskuvan ja käsitemäärittelyä.

Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seuran vuosikirja 2018-2019 on myös ilmestynyt. Kiinnostavaa luettavaa: mm. Olli Jakosen ja Vappu Rengon katsaus Suomen puolueiden kevään 2019 eduskuntavaaliohjelmiin ja tuoreimpiin kulttuuripoliittisiin erityisohjelmiin. Minna Ruusuvirran väitöksen lectio. Ruusuvirran väitöskirja käsitteli suomalaisten taide- ja kulttuurifestivaaleja osana kolmatta sektoria ja eri sektoreiden sekoittumista (hybridisaatiota). Ruusuvirta pohtii erityisesti organisaatioiden markkinaistumista.
 

Kulttuurilehtituki takaa moninaisuuden

Nuoren voiman liiton verkkosivuilla Vesa Rantaman blogi kulttuurilehdistä  on terveellistä luettavaa. Kulttuuri- ja mielipidelehtiä koskevan kroonisen (populistisen) kriisipuheen sijaan kannattaisi puhua kunnollisesta kulttuurilehtituesta. ”Ainoa kestävä suuntaus olisi kuitenkin tuen kokonaissumman nostaminen hyvälle pohjoismaiselle tasolle, noin kaksinkertaiseksi. Silloin lehdillä olisi jopa varaa markkinoida itseään heille, jotka eivät vielä tiedä mitä ovat vailla.

Suomessa kulttuuri- ja mielipidelehtiä tuetaan vähemmän kuin Virossa tai Pohjoismaissa.

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät